Posts Tagged ‘kriisien hoito’

Julkaistuja kirjoituksia Länsiväylässä ja Helsingin Sanomissa

maanantai, kesäkuu 8th, 2009

Linkki:

http://kansalaispalvelu.fi/pmwiki/index.php/Media/Uutisointi

Julkaistu Helsingin Sanomissa 2008-02-05:

Asevelvollisuudesta tasavertaiseen kansalaissuoritteeseen jokaiselle tytölle ja pojalle

Nokian juomavesikatastrofi on varmasti tyypillinen esimerkki meitä tulevaisuudessa kohtaavista vaaroista. Vapaaehtoisista reserviläisistä koostuneidenmaakuntajoukkojen osallistuminen kriisin jälkihoitoon oli tämän päivän osoitus halusta kantaa vastuuta lähimmäisten turvallisuudesta. Talvisotaa edeltävän kesän tuhannet nuoret viettivät Kannaksella kaivamassa juoksuhautoja ja pelastivat ehkä Suomen täydeltä tuholta. Tulevaisuudessa Suomessa tulee varautua uudenlaisiin kriiseihin kuten terroriteko, öljykatastrofi, säteilyonnettomuus, pitkäaikainen laaja sähkökatko, vesistösaastuminen, tietoverkkokatastrofi, jne. Nyt vaarat ovat uudenlaiset ja niihin torjuntaan tarvitaan jokaisen suomalaisen panos, kansalaissuorite.

Meillä on nykyään naisia hyvin näkyvillä johtopaikoilla, mutta kuitenkaan julkisuudessa ei ole tuotu esille sitä, että muuttuneessa yhteiskunnassamme myös tytöillä on oltava ei vain mahdollisuus vaan velvollisuus osallistua yhteiskuntapalveluun sopivassa muodossa, kuten miehet armeijassa tai siviilipalvelussa.

Puolustusvoimat tarvitsee jatkossa enenevässä määrin hyvin ja pitkälle koulutettuja ”valiojoukkoja”, kun taas suurelle osalle riittää lyhyempi peruskoulutusjakso. On ilmeistä, että tulevaisuudessa määrällinen tarve nykymuotoisen asevelvollisuuden suorittamiseen tulee jopa pienenemään ja on vaara, että kaikkia palvelusikäluokkien poikia ei edes kutsuta varusmiespalvelusta suorittamaan. Saadut kokemukset naisten asevelvollisuudesta ovat olleet ilmeisen myönteisiä. Silti jatkossakin aseellisen yhteiskuntasuoritteen suoritus naisille tulisi olla vapaaehtoista.

Kaikille pakolliselle kansalaissuoritteelle voitaisiin antaa aivan uudenlaisia koulutussisältöjä ja nuoret voisivat vapaammin valita kutakin kiinnostavan sisällön. Kuulemani mukaan sotatilassa ei enää kaupunkilaisia ilmeisesti lähetettäisi maaseudulle. Silloin toiminta sotatilan aikaisessa kaupungissa on oltava hyvin organisoitu ja siihen tulisi osa nuorista kouluttaa. Useimmille peruspalvelu voisi olla vaikka nykyinen lyhennetty 6 kk armeijassa, jonka lisäksi olisi 3-4 kuukauden palvelu siviilitehtävissä, toisille taas koko aika armeijassa tai yhteiskuntapalvelussa. Siviiliosuuden voisi suorittaa huomattavasti myöhemmässäkin vaiheessa, mikäli se tuntuisi yksilön osalta tarkoituksenmukaisemmalta. Yhteiskuntasuoritteen voisi tehdä puolustusvoimien erityistehtävissä aseettomasti, sairaaloissa, lastenkodeissa, vanhainkodeissa, päiväkodeissa, vanhusten kotisairaanhoidon tehtävissä. Palveluajat voisivat olla hyvin eri pituisia ehkä 4-12kk.

Armeija, miesten koulu on monelle pojalle ollut terve muutos pois kodin vaikutuspiiristä, jolloin he ovat nähneet kuinka erilaisista lähtökohdista eri ihmiset tulevat ja rakentavat elämäänsä. Tällaiseen kouluun olisi hyvä laittaa myös tytöt. Ikäluokasta 90% käy rippikoulun. Moni osallistujista ajattelee sitä kuitenkin yhteisöllisyyden kokemuksena uskonnollisen kokemuksen ohella. Kansalaissuorite sopivassa porukassa ja ympäristössä voisi olla myös yhteisöllisyyden kokemus ja osaltaan torjua yhteiskuntamme yksilökeskeisyyttä. Kun yhä useammassa perheessä on vain yksi lapsi, nuori ei joudu koskaan jakamaan mitään sisarusten kanssa. Silloin palvelu vaikka lastenkodissa voisi avata silmiä näkemään elämän toisenlaista todellisuutta.

Kansalaissuorite ei olisi vain kerran tehty ja sitten unohdettu palvelus, vaan sen pohjalta jokaiselle olisi mahdollista jäädä palvelutehtävä, joka sitten realisoituisi mikäli yhteiskuntaa uhkaavia kriisejä tulisi kuten nyt Nokialla vesikatastrofi. On hienoa, jos reserviläinen varautuu lähtemään globaaliin kriisinhallintaan. Yhtä hienoa olisi, jos henkilö suoritettuaan yhteiskuntapalvelun vaikka lastenkodissa, varautuisi ottamaan huostaan otetun lapsen perhehoitoon luokseen tai henkilö, joka on suorittanut yhteiskuntasuoritteen huumeidenvastaisessa työssä, osallistuisi vapaaehtoiseen huumeiden vastaiseen työhön jatkossakin. Kansalaissuoritteessaan hoivatyöhön perehtynyt kävisi jatkossa vapaaehtoisesti tapaamassa yksinäistä kotihoidossa olevaa vanhusta.

Suomeen tulee jatkossa yhä enemmän maahanmuuttajia. Myös he voisivat yhteiskuntasuorittaan tehdessään tuntea itsensä kuuluviksi suomalaiseen yhteiskuntaan samalla kun oppisivat tapojamme ja kieltämme. Voitaisiinko näin nopeuttaa vaikeaa kotouttamista ja helpottaa kansalaisoikeuksien saamista?

Olisi hyvä jos tulevaisuudessa jokainen suomalainen voisi ajatella, että kansalaissuoritteen myötä hänelle jää tunne omasta tärkeästä tehtävästä yhteiskunnan turvallisuuden varmistamisessa. Kansalaissuoritteella tulisi olla siviilipalvelusta poiketen positiivinen hyväksytty leima. Jokaiselle löytyisi parhaiten sopiva tehtävä, eikä halukkuus asepalveluksen suorittamiseen varmastikaan vähenisi. Kustannukset muodostuisivat varmasti ongelmaksi, mutta eikö turvallinen ja yhteistyökykyinen ja ymmärtäväinen Suomi ole sen väärtti ?

Matti Ihamuotila

Espoo