Siviilipalvelus tarjoaa malleja kehitystyöhön

kesäkuu 11th, 2018

Siviilipalveluksessa on jo nyt kansalaispalvelukseen soveltuvia sisältöjä, ja siellä voidaan myös kokeilla uusia toteutustapoja.

Julkaistu: 11.6. HS

Asevelvollisuuden uudistamista koskeva keskustelu on kohdistunut kansalaispalveluksen kehittämiseen. Samalla siviilipalvelus on ­sivuutettu palvelusmuotona lähes kokonaan. Siviilipalvelus tarjoaa kuitenkin lähtökohtia kansalais­palveluksen kehittämiseen.

Riskialttiin kokonaisuudistuksen sijasta kansalaispalvelusta tulisi kehittää vaiheittain. Ministeri Elisabeth Rehnin ajatushautomon esityksessä kansalaispalveluksen voisi suorittaa asepalveluksena tai varautumispalveluksena. Varautumispalvelukseen suunniteltuja käytäntöjä voidaan kokeilla varusmiespalveluksen, siviilipalveluksen ja vapaaehtoisen maanpuolustuksen piirissä.

Siviilipalveluksessa on jo nyt varautumispalvelukseen sopivia koulutussisältöjä. Näitä ovat esimerkiksi palo- ja pelastuskoulutus, väestönsuojelu, ympäristönsuojelu ja kansalais­vaikuttaminen. Siviilipalvelus myös tar­joaa mahdollisuuden uusien toteuttamismallien kokeiluun. Yhtenä mahdollisuutena olisi mikro­tehtävien käyttöönotto. Mikrotehtävät ovat lyhytkestoisia tehtäviä, joilla voidaan myös osallistua yhteisen tuotoksen toteuttamiseen.

Puolustusministeri Jussi Niinistö (sin) ja Puolustusvoimain komen­taja Jarmo Lindberg toivoivat (HS 1.6.) konkreettisia ja realistisia esityksiä varautumispalveluksen kehittämiseen. Eri tahojen osallistaminen vahvistaa turvallisuusjärjestelmän kansalaisilta saamaa tukea.

Kun kansalaispalvelusta kehitetään, on otettava huomioon siviilipalveluksen taustalla nyt vaikuttavat ­tekijät. Eräs keskeisimmistä lähtökohdista on uskonnon- ja oman­tunnonvapaus ja vakaumukseen ­perustuva palvelusmuodon valinta.

Uudenkin järjestelmän lähtö­kohtana on maanpuolustuksen ­ensisijaisuus. Jos asepalvelukseen ei saada riittävästi vapaaehtoisia, osa velvollisista valitaan asepalvelukseen tai heidän tulee valita ase­palveluksen tai varautumispalveluksen välillä. Nimestään huolimatta varautumispalvelus on tällöin lähellä siviilipalvelusta. Rehnin malli ­korostaa kokonaisturvallisuuden ­kehittämistä mutta sivuuttaa vakaumuksellisuuden.

Millainen olisi uuden ajan kokonaisturvallisuutta tukeva varautumispalvelus? Keskeiseksi kysymykseksi nousee toteuttamistapa.

Modernina kansalaispalvelukseen liittyvänä työpalveluna voisivat olla mikrotehtävät, jotka perustuisivat esimerkiksi järjestöjen tai julkisten toimijoiden antamiin yleishyödyllisiin toimeksiantoihin. Ongelmana tässä on resurssivaje.

Ratkaisu voisi olla varautumispalveluksen jakaminen kahteen osaan. Ydinosa suorittaisi laajemman palvelusmuodon, johon kuuluisivat ­nykyisen siviilipalveluksen mallinen peruskoulutusjakso ja työpalvelus. Työpalvelusta voitaisiin hyödyntää voima­varana varautumispalveluksen toisen osan valmistelussa: siellä voitaisiin valmistella mikrotehtäviä niille, jotka suorittavat palveluk­sensa mikrotehtävien kautta.

Hahmotetun mallin etuna olisi edullisuus, joustavuus ja laaja osallistaminen. Malli lisäisi turvallisuusjärjestelmän joustavuutta hyödyntämällä osaamista monipuolisesti.

Mikrotehtävät voisivat tukea järjestöjen vapaaehtoistoimintaa, ensi­apukoulutusta ja pelastustointa ­rajatuissa tehtävissä kuten etsin­nöissä, tai vahvistaa kansalaisaktiivisuutta. Tehtävien tavoitteena olisi laajan turvallisuuden kuten väestön- ja ympäristönsuojelun kaltaisten sisältöjen oppiminen.

Varautumispalveluksen peruskoulutusjakson toteuttamiseen nämä ­siviilielämässä toteuttavat hajautetut tehtävät eivät sopisi. Keskitetty peruskoulutusjakso varmistaisi yhdenvertaisuuden toteutumisen ja tarvittavan valmiuden kokonaisturvallisuuden edellyttämiin tehtäviin.

Kansalaispalveluksen perusteina on yleensä pidetty sukupuolten ­tasa-arvoa ja kokonaisturvallisuutta. Esitetty palvelusmalli toisi asteittain naiset ja ahvenanmaalaiset sekä Jehovan todistajat ja muut vakaumukselliset ryhmät palveluksen piiriin. Koko ikäluokka ei välttämättä pal­velusta suorittaisi: osallistumisaste voidaan täsmentää myöhemmin.

Uusi osallistava järjestelmä toi­misi laajana kokonaisturvallisuuden mallina Suomessa.

Valdemar Kallunki ja Mikko Reijonen

Kallunki on sotilassosiologian dosentti ja tutkimusjohtaja Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulussa (Xamk). Reijonen on kasvatustieteen lisensiaatti ja siviilipalvelusjohtaja siviilipalveluskeskuksessa.

Ajatushautomon malli kansalaispalveluksesta ei sisällä rikkaiden ohituskaistaa

kesäkuu 9th, 2018

Lähtökohtana on, ettei kukaan voi ulkoistaa omaa tai yhteiskunnan turvallisuutta muille.

Julkaistu: 8.6. HS: Mielipide

Riippumaton ajatushautomo Elisabeth Rehn – Bank of Ideas julkaisi 23. toukokuuta selvityksen kansalaispalveluksesta, joka lisäisi kokonaisturvallisuutta. Se suoritettaisiin asepalveluksena tai siviilivalmiutta tukevana varautumispalveluksena. Kustakin ikäluokasta osallistuisi sopivaksi katsottu määrä ja laatu. Loput osallistuisivat maksamalla enemmän veroa.

Aiheesta virinneessä keskustelussa on noussut esiin tulkinta, jonka mukaan palvelusvelvollisuudesta voisi maksaa itsensä vapaaksi. Mitään ”rikkaiden ohituskaistaa” ei mallissa ehdoteta, eikä tahtoa tällaiseen ole havaittu. Malli perustuu suorituskykyihin. Yhteiskunnan elintärkeät toiminnot turvataan riittävällä osaamisella ja henkilömäärällä. Pieni kansakunta tarvitsee parhaat kyvyt.

Käytännössä kutsuntavaiheessa olevat nuoret voisivat vaikuttaa palvelusvalintaansa osaamisellaan ja kiinnostuksellaan. Jos palvelukseen ei saataisi riittävästi soveltuvia halukkaita, kuvaan astuisi ”suhteellinen vapaaehtoisuus”. Puolustusvoimille taattaisiin oikeus valita sopivaksi katsomansa henkilömäärä asepalvelukseen. Tarvittaessa voitaisiin velvoittaa myös kriisinkestävyyttä tukevaan varautumispalvelukseen.

Mallissa lisätään myönteisiä kannustimia vapaaehtoisuuden tukemiseksi, koska ”pakko” ei kokonaan poistuisi. Korkeammalla päivärahalla sekä verokannustimen kestolla ja suuruudella voidaan säädellä osallistumishalukkuutta.

Jos kyvykkääksi ja sopivaksi katsottu kansalainen kuitenkin kieltäytyisi ase- tai varautumispalveluksesta, häntä rangaistaisiin verokannustimen menettämisen lisäksi. Seurauksen laadun ja määrän jätämme jatkoselvityksen aiheeksi.

Mallin lähtökohtana on, ettei omaa tai yhteiskunnan turvallisuutta voi ulkoistaa muille. Taloudelliset kannustimet ovat vain osa kokonaisuutta. Maan turvallisuus vahvistuisi, kun huomioidaan, että malli kaksinkertaistaisi lähtökohtaisen henkilö- ja osaamispotentiaalin.

Tuomas Kuronen

Kaisa-Maria Tölli

Ossi Leander

Elisabeth Rehn – Bank of Ideas

Asevelvollisuus ei saa olla peliväline – aluepuolustus on Suomen pelote

toukokuu 30th, 2018

Suomessa pitkin talvea ja kevättä käyty keskustelu asevelvollisuuden tulevaisuudesta poikkeaa merkittävästi edellisestä keskustelu­ryöpystä vajaat kymmenen vuotta sitten. Nyt keskustelun pääteemana on ollut miesten ja naisten tasa-arvo. Aiemmin arvioitiin yleisen ase­velvollisuuden kustannuksia ja toimivuutta verrattuna ammatti­armeijaan tai valikoivaan asevelvollisuuteen.

Painopisteen siirtyminen on ymmärrettävä. Monet asevelvollisuus­armeijan merkitystä epäilleet näkemykset väistyivät viimeistään keväällä 2014, kun Venäjä otti oman asevoimansa käyttöön Ukrainassa. Samalla tasa-arvokysymykset ovat nousseet entistä selvemmin yhteiskunnallisen keskustelun pääteemojen joukkoon.

Asevelvollisuus ei toimi tyhjiössä vaan osana yhteiskuntaa. Siitä huolimatta puolustuksen ratkaisujen pitää perustua viime kädessä maanpuolustuksen tarpeisiin. Keskustelu tasa-arvosta osana maanpuolustusta ja keskustelu asevelvollisuusjärjestelmästä ylipäätään pitää sovittaa yhteen, mutta asiat täytyy myös osata nähdä erillisinä.

Peruskysymys vallitsevassa keskustelussa on, pitääkö kutsunnat ja myös asevelvollisuus ulottaa koko kulloiseenkin ikäluokkaan, eli myös naisiin.

Sekä eduskunnan puolustusvaliokunnassa että entisen puolustusministerin Elisabeth Rehnin johtaman ajatushautomon ehdotuksissa on nostettu esille kansalaispalvelus. Esille tulleissa vaihtoehdoissa se olisi joko naisille kohdistettu palvelusmuoto tai sitten vaihtoehto varusmiespalvelukselle, joka koskisi kaikkia sukupuolia.

Keskustelu tuskin on päättymässä tähän, joten vaihtoehtoja ei kannata suoralta kädeltä tyrmätä kokonaan. On hyvin mahdollista, että asevelvollisuusjärjestelmään tulee lähivuosina tasa-arvoa ­lisääviä muutoksia, joihin tiedossa olevat ehdotukset vaikuttavat.

Se ei tarkoita, että kaikki tehdyt ehdotukset ovat houkuttelevia. Esimerkiksi ajatushautomon esitys verohelpotuksesta tai lisäverosta, joka riippuisi asevelvollisuuden suorittamisesta, vaikuttaa varsin feodaaliselta, vaikka vastaavia järjestelyjä maailmalla olisikin.

Keskustelussa on myös poliittista tarkoitushakuisuutta. Asevelvollisuus on Suomessa ­voimakkaita tunteita herättävä teema. Sen on mieltänyt ainakin puolustusministeri Jussi ­Niinistö (sin), joka viimeksi kohotti profiiliaan pohtimalla ensin naisten vapaaehtoisen asepalveluksen lakkauttamista säästökeinona ja sitten vastustamalla omaa ajatustaan.

Ympäröivä todellisuus muodostaa kuitenkin keskustelulle hyvin vakavat puitteet. Yleiseen asevelvollisuuden tuomaan reserviin pohjautuva aluepuolustus ei ole vain Suomen valinta itselleen, vaan se on myös Suomen tärkein vahvuus kansainvälisessä puolustusyhteistyössä.

Suomen ensimmäinen rooli yhteistyössä Ruotsin, Yhdysvaltojen ja Naton kanssa on sotilaallisella pelotteellaan korottaa kynnystä Venäjän asevoiman käytölle Suomen lähi­alueilla. Sitä ei edes Nato-jäsenyys muuttaisi.

Tämä ei tarkoita, ettei nykyisessä asevelvollisuudessa ole säädettävää. Risto Siilasmaan johtaman työryhmän vuonna 2010 laatiman raportin myötä yleinen asevelvollisuus asettui tarkoittamaan, että kunkin ikäluokan miehistä noin 70 prosenttia suorittaa varusmiespalveluksen. Luku voi olla pienempikin. Ja jos naisista tulee asevelvollisia, prosenttiluvut muuttuvat varmasti.

HS: Pääkirjoitus 30.5.18

Kansalaispalvelus on kaunis mutta tarpeeton ajatus – todellinen ongelma on se, että asevelvollisuus koskee vain miehiä

toukokuu 26th, 2018

Kansalaispalveluksella haetaan mutkikasta ratkaisua yksinkertaiseen asiaan. Ongelmaan on olemassa tehokkaampi ratkaisu.
Tilaajille
Naisten vapaaehtoista asepalvelusta valmisteltiin 1990-luvun alussa. Elisabeth Rehn (r) toimi tuolloin puolustusministerinä.
Naisten vapaaehtoista asepalvelusta valmisteltiin 1990-luvun alussa. Elisabeth Rehn (r) toimi tuolloin puolustusministerinä. (KUVA: Mika Ranta HS)
Jarmo Huhtanen HS

Julkaistu: 26.5. 2:00 , Päivitetty: 26.5. 6:05

Keskustelu kansalaispalveluksesta putkahtaa aina silloin tällöin julkisuuteen. On helppo ymmärtää miksi, koska pohjimmiltaan siinä on kyse tärkeästä yhteiskunnan perusarvosta: miesten ja naisten tasa-arvosta.

Miehiä ja naisia yhtäläisesti koskevan kansalaispalveluksen on ajateltu poistavan asevelvollisuutta koskevan epäkohdan.

Suomessa pakollinen asevelvollisuus koskee vain miehiä. Miesten ja naisten oikeudet ja velvollisuudet eivät voi kuitenkaan enää poiketa toisistaan näin merkittävässä asiassa.

Kansalaispalveluksesta on helppo puhua. Se on kaunis ja jopa idealistinen ajatus yhteisen hyvän eteen tehtävästä työstä. Ei ole kuitenkaan mitään yksimielisyyttä siitä, mitä kansalaispalveluksella tarkoitetaan. Maailmaltakaan ei löydy valmiita malleja.

Tuorein kansalaispalvelusta koskeva esitys julkistettiin keskiviikkona, kun entisen puolustusministerin Elisabeth Rehnin (r) ajatushautomo Bank of Ideas julkisti oman mallinsa keskustelun pohjaksi.

Esityksen sisältö on tiivistetysti se, että koko ikäluokka eli kaikki miehet ja naiset käskettäisiin kutsuntoihin. Puolustusvoimat valitsisi sitten sieltä haluamansa joukon asepalvelukseen.

Loput osallistuisivat niin kutsuttuun varautumispalvelukseen tai vaihtoehtoisesti maksaisivat enemmän veroa.

Varautumispalvelussa annettaisiin koulutus erilaisiin ei-sotilaallisiin uhkiin ja se korvaisi nykyisen siviilipalveluksen.

Rehnin ajatushautomon ehdotuksessa on sama perustavanlaatuinen vika, joka koskee muutakin aihepiirin keskustelua: kansalaispalvelukselle ei ole aitoa kysyntää.

Kansalaispalvelusta ei tarvita.

Asevelvollisuus on katsottu poliittisesti välttämättömyydeksi vähäväkisessä maassa, jolla on suuri pinta-ala ja vaarallinen sijainti. Asevelvollisuusjärjestelmä on tietyissä tilanteissa tehokkaampi tapa lisätä turvallisuutta kuin puhdas ammattiarmeija. Tätä on tieteellisesti tarkastellut esimerkiksi kansantaloustieteen emeritusprofessori Vesa Kanniainen turvallisuusgradientti-käsitteen kautta.

Kansalaispalvelusta suorittaville nuorille suunniteltuja tehtäviä hoitavat Suomessa rauhan aikana viranomaiset ja esimerkiksi kolmas sektori. Kriisiaikana suurin osa kansasta jatkaa normaalisti työtään ja takaa siten yhteiskunnan toimivuuden jatkuvuuden.

Suomi ei todellisuudessa tarvitse raskasta ”kansalaisia osallistavaa” kansalaispalvelusta, vaikka se ajatuksellisesti voisi kiehtoakin.

Suomi tarvitsee jotain muuta.

Suomi tarvitsee tasa-arvoisen asevelvollisuuden. Kun asevelvollisuus koskee molempia sukupuolia samalla tavalla, niin tasa-arvo-ongelma ratkeaa itsestään. Ei tarvitse keksiä kiertoteitä.

Puolustusvoimilla on tapana korostaa, että maanpuolustus on kaikkien asia. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kaikki naiset haluttaisiin asepalvelukseen.

Syynä on se, että Suomen sodan ajan armeija ei tarvitse lisää väkeä. Miehiä koulutetaan niin paljon, ettei kaikille ole osoittaa sodan ajan sijoitusta. Monet reserviläiset purnaavat jo nyt, koska eivät saa kaipaamiaan kertausharjoituskäskyjä.

Puolustusvoimilla ei ole myöskään budjetissa rahaa kaksinkertaistaa koulutettavien määrää. Armeijan lisärahoitus on tunnetusti aina kiven takana.

Koulutettavien varusmiesten määrä voitaisiin toki pitää nykytasolla sukupuolineutraalin asepalveluksen aikana. Se tarkoittaisi sen myöntämistä, että Suomessa siirryttäisiin valikoivaan asevelvollisuuteen. Puolustusvoimat haluaa välttää sitä loppuun asti.

Kenraalien kauhukuvissa valikoivan asevelvollisuuden epäillään romahduttavan järjestelmän, jonka katsotaan palvelevan tarkoitustaan. Epäily paljastaa hyvin, kuinka syvästi puolustushallinnossa todellisuudessa uskotaan juhlapuheissa korostettuun maanpuolustustahtoon.

Käytännössä Suomessa on jo nyt valikoiva asevelvollisuus. Nykyisistä parikymppisistä miespuolisista ikäluokista noin kolmasosa ei käy enää armeijaa. Asia uskalletaan jo sanoa ääneen, mutta siitä ei mielellään puhuta.

Elisabeth Rehnin ajatuspajan raportissa on keskustelun pohjaksi hyviä huomioita. Siellä muistutetaan muun muassa sellaisesta kansantalouden peruskäsitteestä kuin vaihtoehtoiskustannus.

Varusmies- tai kansalaispalvelusta suorittavan ikäluokan hinta Suomelle ei ole luettavissa valtion budjettikirjasta, vaan siinä pitää huomioida se, mitä menetetään, kun he eivät ole mukana tuottavassa toiminnassa. Tämän ymmärtäminen on monille hyvin vaikeaa.

Ei tarvitse olla kummoinen ennustajaukko kun veikkaa, että tasa-arvon tie on Suomen tie myös maanpuolustuksessa. Sen ”osallistavampaa” tapaa kansalaisten palvelukseen on vaikea keksiä.

Jarmo Huhtanen HS. 26.5.2018

Radikaali ehdotus: Naiset kutsuntoihin, sivarille loppu ja tilalle koko ikäluokan varautumis­palvelu – puolustus­ministeri varoittaa ”Pandoran lippaan” avaamisesta

toukokuu 24th, 2018

Koko Suomen asevelvollisuusjärjestelmä saattaa olla isojen muutosten edessä lähivuosina. Tilalle voi tulla kansalaispalveluksi kutsuttu malli.

Entisen puolustusministeri Elisabeth Rehnin johtama ajatushautomo esittää suurta muutosta maanpuolustukseen ja Suomen kokonaisturvallisuuden hoitamiseen.

Uusi kansalaispalvelu tarkoittaisi täysin uudenlaista, kaikkia nuoria suomalaisia koskevaa mallia, jossa koko ikäluokka, siis myös naiset, osallistuisivat kutsuntoihin ja jokaiselle nuorelle tarjottaisiin tai määrättäisiin soveltuva tapa suorittaa kansalaispalvelus. Myös siviilipalvelus nykymuodossaan loppuisi.

Selvitystä esiteltiin keskiviikkona Helsingin Säätytalossa muun muassa puolustusministeri Jussi Niinistölle (sin). Keskustelunavaukseksi tarkoitettu selvitys on ensimmäinen lajissaan ainakin tässä laajuudessa. Niinistö ei tilaisuudessa tunnustautunut mallin kannattajaksi.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Kyse on Rehnin ajatushautomon itsenäisestä työstä, joka on tarkoitettu pohjaksi mahdolliselle parlamentaariselle selvitykselle. Keskustelua se varmasti herättääkin, sillä selvitys esittää hyvin radikaaleja muutoksia nykyjärjestelmään.

Suurimpia muutoksia olisi se, että koko ikäluokka naiset mukaan lukien osallistuisi kansalaispalveluun. Milloin tämä sitten alkaisi ja missä muodossa, olisi seuraavien eduskuntien päätettävissä. Mullistus edellyttäisi isojakin lakimuutoksia, joihin kuluisi vuosia.

Selvitys toteaa, että tarve muutoksella on olemassa, kun tarkastellaan nykyjärjestelmää kokonaisturvallisuuden ja yhdenvertaisuuden näkökulmasta.

”Selvityksen tavoitteena onkin selvittää, miten koko ikäluokka voitaisiin osallistaa kokonaisturvallisuuden tukemiseen ja voisiko kansalaispalvelus vastata myös sellaisiin muuttuneen turvallisuusympäristön tuottamiin uhkiin, joihin ei välttämättä liity sotilaallisen voiman käyttöä”, se toteaa.

Rehnin mallissa esitetään, että asevelvollisuuslaki muutettaisiin laiksi kansalaispalvelusvelvollisuudesta. Tämä uusi laki koskisi jokaista 18–30-vuotiasta Suomen kansalaista.

Koko ikäluokka siis velvoitettaisiin yleisiin kutsuntoihin, jotka toteutettaisiin kaksivaiheisina. Ensimmäinen vaihe olisi sähköisen kyselylomakkeen täyttäminen, jossa kerätään ihmisen perustiedot. Toinen vaihe on kutsuntatilaisuus, joka olisi erityinen ”kokonaisturvallisuuden päivä”. Sen aikana saisi tietoa vaihtoehdoista.

Puolustusvoimille taattaisiin silti oikeus valita soveltuvaksi katsomansa määrä ihmisiä asepalvelukseen, jotta puolustuskyky pysyy riittävänä.

Kukin nuori suomalainen voisi sitten suorittaa kansalaispalveluksensa kolmella eri tavalla: käydä normaalisti armeijan eli osallistua asepalvelukseen, osallistua varautumispalveluun tai kolmantena vaihtoehtona maksaa enemmän veroa kuin palveluksen suorittajat.

Tämä uusi varautumispalvelu tarkoittaisi samalla perinteisen työpalvelumuotoisen siviilipalveluksen lopettamista. Varautumispalvelu olisi hyvin laaja käsite, jolla rakennettaisiin yhteiskunnan siviilivalmiutta ja varautumista erilaisin ei-sotilaallisiin uhkiin. Koulutusta siinä antaisivat useat eri tahot, esimerkiksi pelastuslaitokset.

Esityksen mukaan merkittävä muutos olisi, että varautumispalvelus toteutettaisiin osin virtuaalisena ja pisteytykseen perustuvana. Varautumispalvelus tulisi suorittaa 30 ikävuoteen mennessä osallistumalla kursseille ja harjoituksiin, joista muodostettaisiin siviilikriisinhallinnan koulutusmoduuleja. Näitä voisivat olla palo- pelastus- ja väestönsuojelu, sosiaali- ja terveydenhuolto, kyber- ja informaatioturvallisuus, ympäristönsuojelu ja huoltovarmuus. Tässäkin mallissa voitaisiin antaa johtajakoulutusta.

Varautumispalveluksen suorittaneiden osaaminen saataisiin viranomaisten tueksi häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa. Samalla asevelvollisuusrekisteri laajennettaisiin kokonaisturvallisuusrekisteriksi.

Veron maksaminen taas tarkoittaisi sitä, että ne jotka osallistuisivat jompaankumpaan palvelukseen, maksaisivat vähemmän veroa ehkä muutamina palveluksen jälkeisinä vuosina kuin ne, jotka eivät osallistu.

Ministeri Elisabeth Rehn ja puolustusministeri Jussi Niinistö (sin) Rehnin ajatushautomon tilaisuudessa Säätytalolla keskiviikkona.
Ministeri Elisabeth Rehn ja puolustusministeri Jussi Niinistö (sin) Rehnin ajatushautomon tilaisuudessa Säätytalolla keskiviikkona. (KUVA: Antti Aimo-Koivisto / Lehtikuva)

Rehn itse kuulostaa tyytyväiseltä selvitykseen.

”Nuori kaarti tutkijoita on tehnyt tässä kiihkottoman työn. Tässä ei oteta suoranaisesti kantaa siihen, mitä me haluamme tai mikä on parasta, vaan esitetään faktoja ja painotetaan niitä toisia vastaan. Loppupäätelmä siinä on, mutta myös myönnetään, että valtavan paljon jatkoselvityksiäkin tarvitaan, ehkä eniten talouden suhteen”, Rehn sanoo HS:lle.

Jossain kohdin malli säästää, jossain kohdin tuo lisämenoja, mutta Rehn sanoo, että turvallisuudella on hintansa.

”Meille on tärkeintä, että kukaan ei tässä työssä aio tai halua rukata puolustusvoimien suvereniteettia. He valitsevat itselleen sen materiaalin, jota he tarvitsevat puolustuskykymme ylläpitämiseen sotilaallisesti, mutta se ei riitä kaikkiin muihin uhkiin, joita on valtavan paljon nyt ja tulee olemaan vielä enemmän.”

Siviilipalveluksen nykymallista Rehn sanoo suorat sanat.

”Siviilipalvelus on minusta ollut aika onneton, koska siinä suoritetaan jotakin, mistä ei ole mitään hyötyä kenellekään. Se on onnettoman pitkä verrattuna kaikkein lyhyimpään varusmiespalveluun”, hän toteaa. Tämä ero on 347 päivää verrattuna 165 päivään.

Erityisesti Rehniä harmittaa asevelvollisuuden nykymallissa se, että naisten osaamista ja taitoja ei saada käyttöön mahdollisissa poikkeusoloissa. Niistä ei edes ole tietoa rekistereissä.

”Minä olen vanhaa ikäpolvea, joka on pikkulottana kokenut itse sodan ajan ja sen, kuinka naiset osallistuivat kaikin puolin ja kuinka heidät sodan jälkeen sysättiin sivuun, mitä tapahtuu nyt jatkuvasti. Sodan jälkeen ei enää huomioitu sitä, että naisilla on tärkeää osaamista, joka pitää saada käyttöön.”

Mallin kolmas vaihtoehto eli veron maksaminen varmasti herättää pohdintaa. Rehnin mukaan kyse ei silti olisi lisäverosta. Hän näkee asian näin:

”Mehän emme pidä lisäveroista, mutta veronalennus voisi olla vaihtoehto, jos se auttaisi jonkin aikaa sen jälkeen, kun on päässyt armeijasta. Eihän armeijassa yleensä ole tuloja, vaan silloin menettää työansiot. Sitä voisi sitten jonkin vuoden ajan kompensoida”, hän pohtii.

Puolustusministeri Niinistö ei esityksestä innostu. Sen sijaan hän ylisti puheessaan Säätytalolla asevelvollisuutta, jota myös kansa kannattaa.

”Aseellinen varusmiespalvelus on kuitenkin myös tulevaisuudessa maamme puolustuksen kivijalka, eikä mikään järjestelmä, joka tavalla tai toisella liudentaisi sen suorittamista, ole kannatettava kehityssuunta. Vastuullisena ministerinä minun täytyy ottaa selkeä kanta tässä asiassa, vaikka joku siitä mielensä pahoittaisikin”, Niinistö sanoi.

”Nimittäin pienenkin vapaaehtoisuuden elementin mukaan tuominen aseellisen varusmiespalvelun suorittamiseen avaisi Pandoran lippaan, jota ei olisi enää mahdollista sulkea. Tämä on jo nähty esimerkiksi Ruotsissa, jossa on vaikeuksia saada vapaaehtoisesti palvelukseen edes rippeitä tarvittavista joukoista.”

”Asepalvelus ei voi olla samanarvoinen vaihtoehto muiden ’kivemmalta tuntuvien juttujen’ joukossa. Sen on oltava vain ja ainoastaan velvoittava”, hän jatkoi.

”Valikoiva, saati vapaaehtoinen asevelvollisuus on Suomen oloissa ja Suomen kokoisessa maassa mahdoton ajatus. Se on haihattelua, ja sellaiseen ei pidä sortua. Sellaisille miehille, jotka terveydellisistä syistä eivät voi suorittaa perinteistä varusmiespalvelusta tai niille naisille, jotka eivät valitse vapaaehtoista varusmiespalvelusta, voidaan ajatella uusia polkuja osallistua työhön yhteiskunnan hyväksi. Tällöin kyseeseen voisi tulla tämän seminaarin aihe: kansalaispalvelus. Kuka sen mitenkin ymmärtää”, kuului Niinistön viesti seminaariyleisölle.

Rehnin malli muistuttaa paljon Norjan asevelvollisuusjärjestelmää. Norja teki ensimmäisenä Euroopassa päätöksen sukupuolineutraaliin asevelvollisuuteen siirtymisestä vuonna 2014.

Siellä vuosittain koko ikäluokka velvoitetaan tekemään netissä sähköinen kyselylomake, jossa kerätään monenlaista tietoa muun muassa terveydestä, koulutuksesta, motivaatiosta ja toiveista. Vastanneista neljännes kutsutaan kutsuntoihin, jossa tehdään teoria- ja kuntotestit. Asepalvelukseen valittavien tavoitevahvuus on noin 8 000 henkilöä. Varusmiespalvelus kestää 12–18 kuukautta.

Tutkimustulokset Norjasta osoittavat, että kun naissotilaiden prosentuaalinen määrä ylittää 15–20 prosenttia, naissotilaiden asema normalisoituu.

Norjassa mies ja naispuolisen ikäluokan koko kutakuinkin sama kuin Suomessa.

Eduskunnan puolustusvaliokunnan puheenjohtaja Ilkka Kanerva (kok) sanoi selvityksen avaustilaisuudessa, että Norjassa sukupuolineutraali malli on saanut hyvää palautetta.

”Kutsunnat ovat pakolliset, maa kouluttaa vuosittain noin 10 000 varusmiestä, joista kolmannes naisia.”

Hänen mukaansa Rehnin työryhmä on antanut ”merkittävän lisäpanoksen” keskusteluun puolustuksesta. Kanerva on aiemmin esiintynyt naisiakin koskevan kansalaispalveluksen puolestapuhujana. Hän myös myönsi, että esityksessä on vielä paljon pohdittavaa, kuten se mitkä tahot voisivat antaa perusteltua ja tehokasta koulutusta lisääntyvälle naisten määrälle.

Vuosittain asepalveluksen suorittaa Suomessa noin 21 000 asevelvollista ja siviilipalveluksen noin 2 000 asevelvollista. Miehistä siis asepalveluksen suorittaa noin 70 prosenttia ja siviilipalveluksen noin 7 prosenttia. Naisten vapaaehtoisen asepalveluksen suorittaa vuosittain noin 500 suomalaista.

Kaikkiaan ase- tai siviilipalveluksen suorittaa siis vuosittain noin 77 prosenttia miehistä ja noin 2 prosenttia naisista. Näin ollen vuosittaisesta ikäluokasta noin kuusi kymmenestä ei suorita minkäänlaista palvelusta.

”Tässä selvityksessä etsitäänkin vastauksia siihen, miten yhteiskunta voisi osallistaa tämän ase- ja siviilipalveluksen käymättömän enemmistön maanpuolustuksen ja kokonaisturvallisuuden edistämiseksi”, työryhmä pohtii.

Katso myös:

https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005692101.html

HS: 24.5.2018

kansalaispalvelu kansalaispalvelus

Kansalaispalvelus on vastaus seuraavan 100 vuoden turvallisuusuhkiin

joulukuu 15th, 2017

Suomen täyttäessä sata vuotta on syytä pohtia myös ympäröivää maailmaa. Vuodesta 1917 eteenpäin aina viime vuosikymmeniin asti Suomen suurin turvallisuusuhka oli sota. Sisällissota, talvisota, jatkosota ja Lapin sota ovat jättäneet pysyvän jäljen kansakuntamme muistiin. Myös kylmän sodan aikana turvallisuuskäsityksen pohjalla oli vahvasti pelko uudesta sodasta tai ajautumisesta osaksi suurvaltojen konfliktia.
Sodan uhka vaikutti suomalaisiin. Varauduimme monella tapaa, ja esimerkiksi vanhoja asekätköjä paljastuu yhä.

Nyt turvallisuuskäsitys on muuttunut. Sota on edelleen uhka, mutta sen rinnalle ovat nousseet erilaiset hybridiuhat kuten informaatiosodankäynti, taloudellinen painostus ja muut kokonaisturvallisuutta heikentävät keinot. Lisäksi ilmastonmuutos, yhteiskunnan eriarvoistuminen ja riippuvuus digitaalisista järjestelmistä luovat uusia haasteita, jotka vaikuttavat Suomen kokonaisturvallisuuteen.

Perinteinen, asevelvollisuuteen perustuva puolustusjärjestelmä ei ole enää riittävä vastaamaan muuttuneeseen turvallisuusympäristöön. Suomessa onkin reagoitu tähän monella tapaa.

Lokakuussa Suomeen avautui EU-tason hybridiuhkakeskus. Puolustusta ja turvallisuutta koskevaa lainsäädäntöä on uudistettu monella tapaa. Puolustusvoimat on reagoinut uudistamalla toimintaansa ja perustamalla nopean valmiuden joukkoja. Turvallisuusympäristön muutos tiedostetaan myös yhteiskunnan ylimmällä päättävällä tasolla, mikä ilmenee uusimmasta ulko- ja turvallisuuspoliittisesta selonteosta.

Vaikka jatkuvasti muuttuva turvallisuusympäristö vaikuttaa yhteiskuntaan kokonaisvaltaisesti, ei asevelvollisuusjärjestelmän perusteita ole uudistettu. Edelleen asevelvollisuus koskee ikäluokkansa miehiä sekä vapaaehtoisia naisia. Nykyinen puolustusjärjestelmä ei siten hyödynnä koko potentiaalia, joka Suomella olisi käytettävissä.

Kansalaispalvelus olisi ratkaisu tähän vajeeseen. Koko ikäluokkaa koskevalla, eri palvelumuotoja tarjoavalla kansalaispalveluksella valjastettaisiin sekä miesten että naisten osaaminen Suomen turvallisuuden vahvistamiseksi. Palveluksen voisi suorittaa aina perinteisestä varusmiespalveluksesta uusiin palvelusmuotoihin.
Ajatus ei ole uusi, ja sillä on tukea eduskunnassa yli puoluerajojen. Toistaiseksi kansalaispalvelus ei ole edennyt kuitenkaan osaksi Suomen vastausta muuttuneeseen turvallisuusympäristöön.

Voimme juhlia satavuotiaan Suomen itsenäisyyttä, koska aiemmat sukupolvet ovat varmistaneet meille Suomen turvallisuuden. Tämä Suomi on ollut vakaa yhteiskunta ja tuottanut jäsenilleen monipuolista hyvinvointia.

Kiitämme parhaiten aiempia sukupolvia varmistamalla, että Suomi pysyy turvassa ja hyvinvoivana myös jatkossa. Kansalaispalvelus on itsenäisyyttä juhlivan Suomen keino taata turvallisuus myös seuraavan sadan vuoden ajan.

Kouvolan sanomat
Anniina Peltola (kesk.), Iitti

Kansalaispalvelus lisäisi osallisuuden tunnetta

marraskuu 17th, 2017

Suuri määrä nuoria jää nykymuotoisen asevelvollisuuden ulkopuolelle.

Julkaistu: 17.11. HS

Viime aikoina on keskusteltu siitä, pitäisikö asevelvollisuus laajentaa kaikkia kansalaisia koskevaksi kansalaispalvelukseksi. Uuden palvelus­tyypin kehittämistä puoltavat tavoitteet sukupuolten tasa-arvosta ja nuorten osallisuudesta. Lisäksi maanpuolustusvelvollisuuden suhdetta muuhun yhteiskuntaan, kuten koulutukseen ja työhön, tulee vahvistaa. Uusi malli vaatii asevelvollisuudesta poikkeavia hajautet­tuja ratkaisuja.

Suomen turvallisuuspoliittisessa ympäristössä korostuu kansallisen yhtenäisyyden tarve. Nykymuotoinen asevelvollisuus ei kuitenkaan ole paras keino yhtenäisyyden saavuttamiseksi. Järjestelmän vaikutukset rajautuvat lähinnä varusmiespalveluksen suorittajiin. Koko kansan tietoisuutta sotilas- ja siviiliturvallisuudesta on tarpeen kasvattaa.

Yksi asevelvollisuusjärjestelmän tausta-ajatus on ollut, että yhtenäisellä, kaikki miehet osallistavalla järjestelmällä voidaan taata toimintakyky ja yhtenäisyys kriiseissä. ­Sukupuolittunut järjestelmä on kuitenkin jättänyt naiset vapaaehtoisten rooliin.

Halukkuus osallistua yhteiskunnan toimintaan on itsessään turvallisuuskysymys. Esimerkiksi nuorten syrjäytyminen on tunnistettu keskeiseksi kansallisen turvallisuuden ongelmaksi.

Asevelvollisuusjärjestelmän tehtävänä on ensisijaisesti maan sotilaallisen turvallisuuden takaaminen. Mahdollisuudet nuorten laajaan osallistamiseen ovat rajalliset. Palveluksesta vapautettujen määrä on viime vuosina kasvanut, mikä tarkoittaa, että siirrytään vähitellen kohti valikoivaa palvelusta. Tällöin myös osallisuus vähenee.

Kansalaispalvelus tarjoaa mahdollisuuden päivittää maanpuolus­tusvelvollisuus vastaamaan nyky-yhteiskunnan tarpeita. Osallistaminen voi uudessa mallissa tukea niin sosiaalista hyvinvointia kuin turvallisuuttakin.

Varusmiespalveluksen tulee säilyä maanpuolustusvelvollisuuden ytimessä. Palvelukseen tarvittava määrä varusmiehiä voitaisiin valita esimerkiksi motivaation mukaan tai arpomalla.

Yhden näkökulman kansalaispalveluksen kehittämiselle tarjoaa siviili­palvelus, joka on pääosalle suorittajista myönteinen kokemus. Useimmille palvelus on myös ensimmäinen pidempi kokemus työstä.

Siviilipalvelus ei kuitenkaan ­sovi kansalaispalveluksen suoraksi malliksi. Ongelmana on työpalvelun ­pituus ja työmarkkinoille sijoittuminen. Rajallisille työmarkkinoille ei voida sijoittaa kansalaispalveluksen vaatimaa määrää nuoria.

Kansallisen yhtenäisyyden ja turvallisuuden tukeminen ei kansalaispalvelusmallissa vaadi uutta kollektiivista ratkaisua. Ratkaisujen hajauttaminen on sitä väistämättömämpää, mitä laajemmin nuoret halutaan mukaan järjestelmään.

Hajautetussa ratkaisussa palvelus voisi koostua esimerkiksi eri järjestöjen tuottamasta lyhyestä peruskoulutusjaksosta, lyhyistä harjoittelujaksoista ja osallistavista tehtävistä. Osa kansalaispalveluksesta voi olla jopa virtuaalista.

Suorittamistapaa oleellisempaa on, että kansalaispalveluksen tehtävät kytkeytyvät turvallisuuden ja hyvinvoinnin kannalta kansallisiin tavoitteisiin. Tällöin nuorille tarjotaan ­kokemus yhteiskunnan rakentamiseen osallistumisesta. Parhaimmillaan tehtävät täydentäisivät opinto- ja työllistymispolkua.

Kannattaisi selvittää, sopisivatko mikrotehtävät osaksi kansalaispalvelusta. Mikrotehtävillä tarkoitetaan lyhytkestoisia tehtäviä, joita tekemällä voi osallistua myös kollektiivisen tuotoksen toteuttamiseen. Jotta mikrotehtäviä voitaisiin käyttää, tarvittaisiin järjestelmä, jossa eri ­toimijat Puolustusvoimista ja muusta julkisesta sektorista järjestöihin voisivat antaa turvallisuuteen ja hyvinvointiin liittyviä toimeksiantoja.

Yhteisiin tavoitteisiin sitouttaminen voidaan toteuttaa hajautetulla mallilla. Mitä monipuolisempia palvelustehtävät ovat, sitä useampi nuori voi osallistua niihin. Malli palvelee sekä nuorten syrjäytymisen ehkäisyä että laajaa turvallisuutta.

Kansallisen turvallisuuden ydin on kansalaisten kokemus siitä, että maa on itsenäisyyden ja sen puolustamisen arvoinen. Osallistuminen yhteiskunnan turvallisuuden tuottamiseen on yksi tapa tuottaa tätä ­kokemusta. Maanpuolustusvelvollisuus kuuluu perustuslain mukaan kaikille.

Valdemar Kallunki

Kirjoittaja on sotilassosiologian dosentti Maanpuolustuskorkeakoulussa ja tutkimusjohtaja Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulussa.

Naisetkin halutaan palvelukseen HS 6.11.2017

marraskuu 9th, 2017

Eduskunnan kulisseissa pohditaan kaikille pakollista ”kansalaisvelvollisuutta” – naisetkin ovat velvollisia osallistumaan maanpuolustukseen, muistuttaa professori

Ilkka Kanerva on lähtenyt ajamaan puolustusvaliokunnassa ajatusta naisten kansalaisvelvollisuudesta/kansalaispalvelusta. Kansalaispalvelus.

Katso:

https://www.hs.fi/paivanlehti/06112017/art-2000005437768.html

Asevelvollisuus tulossa myös naisille? Ministerikin yllättyi eduskunnassa

syyskuu 23rd, 2017

Linkki

Kansalaispalvelus, kansalaispalvelu.

Maanpuolustustahto saa uutta sisältöä Eriarvoistuminen ei suoraan vaaranna maanpuolustustahtoa.

heinäkuu 17th, 2017

Maanpuolustustahdon mittaaminen on yksinkertaistanut kuvaa suomalaisten suhteesta maanpuolustukseen. Kyselyissä on tutkittu lähinnä aseellisen vastarinnan kannatusta tilanteessa, jossa Suomeen hyökätään, sekä selvitetty puolustusmenoihin, asevelvollisuuteen ja puolustuspolitiikkaan liittyviä mielipiteitä. Tutkimusten valossa suomalaisten suhtautuminen aseelliseen puolustukseen on myönteistä ja nykyjärjestelmää tukevaa.

Yhteiskunnallista eriytymistä, eriarvoistumista ja syrjäytymistä on toisinaan pidetty uhkana suomalaisten maanpuolustustahdolle. Myös puolustusvaliokunnan kesäkuun puolivälissä julkaistu puolustus­selontekoa koskeva mietintö kiinnittää asiaan huomiota.

Eriarvoistumiskehitys on uhka yhteiskunnan vakaudelle, mutta eriarvoistumisella ei ole suoraa yhteyttä maanpuolustustahtoon. Ennen toista maailmansotaa yhteiskunnalliset jännitteet ja epätasa-arvo olivat Suomessa voimakkaampia kuin nykyisin. Tämä ei kuitenkaan hävittänyt kansallista tahtoa vastarintaan hyökkäystilanteessa.

Viimeisimmän taantuman, 1990-luvun laman sekä viime vuosikymmenten poliittisten toimien ja yhteiskunnallisen kehityksen on usein tulkittu tuottaneen eriarvoistumista. Perinteisin mittarein tarkasteltuna maanpuolustustahto on kuitenkin pysynyt Suomessa vahvana ja vakaana 1990-luvun alusta saakka.

Maanpuolustustahto on yksi osa kansalaisten suhdetta maanpuolustukseen. Suhdetta määrittää lisäksi se, millainen turvallisuustyönjako yhteiskunnassa on. Maanpuolustuksen rakenteet vaikuttavat siihen, minkälaiset roolit ovat kullekin mahdollisia maanpuolustuksen kentällä. Osallisuus on yhteydessä tietämykseen puolustusasioista.

Nämä eri osaset luovat perustaa luottamukselle ja kriittisyydelle suhteessa puolustuspolitiikkaan ja Suomen puolustuskykyyn.

Vaikutuksensa on myös turvallisuusympäristön ja sodankuvan muutoksilla. Terrorismin lisääntyminen yhä lähempänä Suomea tai merkit Venäjän lisääntyneestä sotilaallisesta aktiivisuudesta voimistavat yksien kohdalla halua aseelliseen puolustamiseen, mutta toisten kohdalla ne heikentävät sitä. Uhkan kokemus voi aiheuttaa ihmisessä halun paeta tai puolustautua. Yhä useammin reagointia uhkiin pidetään henkilökohtaisena – ei kansallisena – valintakysymyksenä.

Maanpuolustuskorkeakoulun Tahto-tutkimusprojektin haastattelut ovat osoittaneet, että maanpuolustus ja maanpuolustustahto merkitsevät eri ihmisille ja Suomessa asuville väestöryhmille eri asioita. Vaikka puolustustahto pysyisi pitkällä aikavälillä lujana, sen sisältö muuttuu ajan mittaan. Suomi nähdään puolustamisen arvoiseksi, mutta välttämättä maata ei haluta puolustaa itse: turvallisuuden tuottaminen kuuluu turvallisuusviranomaisille.

Vahva ja laajamittainen suomalainen asevelvollisuusinstituutio ylläpitää maanpuolustustahtoa, -tietoisuutta ja -luottamusta. Se kuitenkin osallistaa aktiivisesti lähinnä miehet turvallisuuden tuottamiseen.

Halu puolustaa suomalaisia ja suomalaista yhteiskuntaa ei ole ­sidoksissa vain haluun tai ­kykyyn tehdä aseellista vastarintaa. Naisten maanpuolustustahto on luja, vaikkei suurin osa heistä osallistu aseelliseen puolustukseen. Siviilipalveluksen suorittaneella tai reservistä eronneella voi olla vahva maanpuolustustahto – riippumatta siitä, haluaako hän puolustaa maata aseellisesti vai ei. Kokonaisturvallisuus­ajattelun mukaan yhteiskuntaa voi puolustaa muutoinkin kuin asein.

Yhteiskunta on kansainvälistynyt, ja työelämässä muutokset ovat nopeutuneet. Yksilöllistyminen, arvojen moninaistuminen sekä hyvinvointivaltion rakenteeseen ja palveluihin liittyvä murros ovat niin ikään esimerkkejä käynnissä olevista yhteiskunnallisista muutoksista.

Keskustelunavaukset yleisen kansalaispalveluksen ottamisesta käyttöön heijastelevat näitä muutoksia. Kansalaispalvelus on yhä enemmän toiveiden tynnyri kuin selkeitä tarpeita palveleva yhtenäinen malli. Toteutuessaan se voisi kuitenkin ­lisätä osallisuutta ja tietoisuutta turvallisuuden tuottamisesta sekä purkaa miesten yleiseen asevelvollisuuteen liittyvää epätasa-arvoa.

Kansalaisten maanpuolustussuhdetta laajempine yhteiskunnallisine yhteyksineen on tarkasteltava ja kehitettävä, jotta maanpuolustus olisi kaikkien asia.

Teemu Tallberg ja Alisa Puustinen

Tallberg on sotilassosiologian profes­sori ja Puustinen tutkija Maanpuolustuskorkeakoulussa.