Tänään 31.8. 2010 on julkistettu uusi kirja

Työtytöt, Tytöt isänmaan palveluksessa 1941-1945.

Silloin sodan aikana…

”Oli vain käytävä käsiksi siihen mitä eteen tuli.”

Nuorten naisten vapaaehtoinen työpalvelu alkoi helmikuussa 1941. Viiden sotavuoden aikana vapaaehtoiset 17 – 25-vuotiaat naiset osallistuivat isänmaan puolustamiseen eri puolilla Suomea sijaitsevissa työpalvelukeskuksissa, joista heidät ohjattiin käytännön töihin erilaisiin kohteisiin.

Miesten ollessa rintamalla työtyttöjen tehtävät määräytyivät pitkälti poikkeusajan vaatimusten mukaisesti. He saivat työpalvelukeskuksissa monipuolista teoreettista ja käytännön opetusta ennen lähtöään työkoteihin ja laitoksiin sodasta kärsivien ihmisten avuksi. Sodanaikainen pula-aika toi lisänsä ankariin olosuhteisiin, jolloin jokaisen kansalaisen työpanosta tarvittiin  Suomen itsenäisyyden pelastamiseksi.

Työtytöt osallistuivat mm. Karjalan kannaksen raivaus- ja jälleenrakennustöihin syksyllä 1941, jolloin karjalaiset ensimmäisen kerran palasivat takaisinvallatuille kotikonnuilleen.

Kainuun sotatoimialueella Suomussalmen työpalvelukeskuksen työtytöt olivat mukana väestön evakuoinneissa turvaan partisaanien ja desanttien hyökkäyksiltä. Lisäksi he auttoivat  sadonkorjuu- ja karjanhoitotöissä, osallistuivat lasten ja vanhusten hoitoon, valmistivat ruokaa pula-ajan raaka-aineista ja pesivät pyykit olosuhteissa, jotka nykylukijasta tuntuvat kivikautisilta. Lisäksi he opastivat ihmisiä selviytymään arjesta sodan aikana.

Kirjassa entiset työtytöt kertovat niin kommelluksista ja hauskoistakin sattumuksista kuin pelottavista ja järkyttävistä tilanteista, joihin he joutuivat työpalveluaikanaan.

Työtyttöjen kokemukset täydentävät osaltaan kuvaa sodanaikaisesta yhteiskunnasta ja naisten ainutlaatuisesta panoksesta kotirintamalla.

Tällaista yhteisöllisyyttä tarvitaan yhä edelleenkin. Ajatus jokaista nuorta koskevasta KANSALAISPALVELUSTA on syntynyt työtyttöjen piirissä ja toteutuessaan kansalaispalvelu edistäisi suomalaisten yhteisöllisyyttä läpi elämän.

Sinikka Paavilainen

Työtytöt

Tytöt isänmaan palveluksessa 1941-1945.

Minervakustannus, elokuu 2010.

s. n. 290 plus 16-sivuinen kuvaliite, ovh n. 31 €.

Dosentti Pirjo Jukaraisen ja YTM Sirkku Terävän toimittama kirja
Tasa-arvoinen turvallisuus on kerrassaan hieno yhteenveto siitä, kuinka
valtavan tärkeää olisi saada lisää naisia kriisinhallintaan niin
siviili- kuin sotilaspuolellekin. Upseerina monessa kriisikohteessa
työskennelleen Elli Flenin osuus on todella häkellyttävä. Niin paljon
naisilla olisi annettavaa kriisinhallinnassa ja niin paljon miessotilaat
ovat heidän työtään olleet estämässä!!

Parhaiten asia käy ilmi ruotsalaisten nooteista ”Hyviä käytäntöjä
1325-päätöslauselman jalkauttamiseksi kriisinhallintatyössä”, joista muutama alla.

(
http://www.peacewomen.org/assets/file/TranslationInitiative/1325/1325finnish.pdf

) :

•    Naispuolinen virkailija/sotilas herättää pelkällä olemuksellaan
luottamusta. Raiskaajat ja ihmisoikeuksienrikkojat ovat
konfliktialueella valtaosin miehiä univormussa.
•    Naispuolinen virkailija/sotilas näyttää pelkällä olemuksellaan
esimerkkiä naisen yhteiskunnallisista mahdollisuuksista (voi ajaa autoa,
olla johtavassa toimenkuvassa, voi työskennellä yhdessä miesten kanssa
ja kaikissa tehtävissä)
•    Naispuolinen pelastustyöntekijä, sotilastarkkailija, poliisi on kanava
toisenlaiseen tietoon paikallisista olosuhteista sekä turvallisuuden ja
avuntarpeista. Naispuolinen työntekijä voi tavoittaa paremmin vanhuksia,
lapsia ja naisia.
•    Naispuolisia työntekijöitä tulee olla useita, jottei huomio ja paine
kohdistu heihin liikaa.
•    Työyhteisö toimii paremmin ja vähemmän rajoittuneesti kun työntekijät
ovat sekä miehiä että naisia. Sairaan- ja terveydenhoito, ase-etsinnät
ja ruumiintarkastukset edellyttävät usein tiettyä sukupuolta

Norjakin jo lähettää kutsuntakirjeet koko ikäluokalle, niin miehille
kuin naisille. Se toki Suomessakin olisi ensimmäinen askel kohti
tasa-arvoisempaa ja parempaa turvallisuutta.

Matti Ihamuotila

Ensimmäistä kertaa ajattelin armeijaan menoa lukion ensimmäisellä luokalla. Silloin se oli vain ajatus vielä, mutta ajan myötä lähetin sitten hakemuksen ja lääkärin todistuksen. Aloin miettiä armeijaan menoa ensin sen takia, että siitä on hyötyä kun hakee poliisikouluun (jos on kaksi täysin samanlaista naista hakemassa poliisi kouluun, sinne valitaan se kumpi on käynyt armeijan). Enää armeijasta ei saa lisäpisteitä haku tilanteessa mutta sitä katsotaan positiivisesti.

Lukion loppu puolella aloin myös miettiä, että armeija on hyvä vaihtoehto senkin takia, että en halunnut lähteä heti opiskelemaan uuteen paikkaan enkä voinut vielä poliisikouluunkaan hakea, eikä välivuosikaan tuntunut kivalta  ajatukselta. Niinpä lukion jälkeen tein töitä reilu puoli vuotta ja menin armeijaan.

Mitä hyötyä naiselle on armeijan käynnistä?  Ensimmäisenä tulee mieleen oman koulutushaarani asioita (eli sotilaspoliisi linja): pääsen ampumaan mm. pistoolilla, joten tiedän aseista ja etenkin pistoolista ennen poliisi kouluun menoa, meillä harjoitellaan voimankäyttö tilanteita, mitä tarvitaan poliisin ammatissa: käsiraudoittamista, OC-sumuttimen käyttöä ja altistus, teleskooppipampun käyttö, erilaisia maahan vientejä… Meidän pitää myös välillä osallistua sellaisiin tehtäviin missä tarvitaan liikenteen ohjausta ja yleisen järjestyksen vartioimista. Kaikille, jotka käyvät sotilaspoliisi linjan, saavat järjestyksenvalvonta kurssin puolustusvoimilta, mikä pätee myös siviili elämään.

Itse pidän armeijassa olemisessa siitä, kun se elämä on siellä niin erilaista kuin mitä voi kuvitellakaan. Leirit on useimmiten rankkoja ja vaatii fyysistä kuntoa sekä pitkää pinnaa, mutta se fiilis jonkin rankan jutun jälkeen mitä ollaan tehty on aivan mainio! Välillä on myös helpompiakin päiviä, ettei aina ole hirveätä rääkkäystä.

Mutta naisten, jotka menee inttiin pitää muistaa, ettei siellä mitenkään erikseen huomioida naisia. Leireillä nukutaan samassa teltassa ja vaatteet vaihdetaan missä näkee sopivan paikan, eikä meikkejä tarvita ollenkaan.Pojat pitää aika turhamaisina niitä naisia, jotka tulee inttiin paljon meikattuna. Mutta se ns. alkeellisuus kuuluu sinne inttiin ja niin sen omasta mielestäni pitää ollakin :- )

Piia

Meillä oli vähän aikaa sitten ryhmän ensilääkintä mies koulutus eli
CLS (compaty life safer). Jokaisen joukkueen jokaisessa ryhmässä on
yksi CLS mies. Meitä on yhteensä minun komppaniassa 16 koulutettua. 

  Koulutukseen kuului koko päivän kestävä oppitunteja, jossa käytiin
asioita miten ne toimivat teoriassa ja kuinka pitää toimia tietyissä
tilanteissa (esimerkiksi jos potilaalla on paineilmarinta tai
massiivista verenvuotoa). Päivän aikana tutustuttiin myös CLS-miehen
lääkintä laukkuun, johon kuuluu: 2 kiristyssidettä, 2 ensisidettä, 3
tarvikkeet suoni yhteyden tekemiseen, käsi desifiointi ainetta, kumi
hanskoja, teippiä, sakset jotta voi leikkaa vaatteita jos tarvitsee ja
sellaisia kumi liuskoja joilla korjataan ettei tule paineilma rintaa.

  Toisena päivänä harjoiteltiin ihan käytännössä opittuja asioita.
Käytännön harjoittelu tapahtui niin, että me kaikki CLS-miehet puettiin
taisteluvarustus päälle jotta tilanteet olisivat mahdollisimman
totuuden mukaisia. Sitten menimme ulos ja jakauduimme pareihin. Ulkona
kenttäsairaanhoitaja huusi aina mitä parille tapahtui ja toinen aina
"korjasi" asian. Jos huudettiin vasemmassa reidessä ampumahaava, ei
massiivi verenvuotoa jolloin pitää laittaa paine side jotta vähäinen
verenvuoto tyrehtyy. Meille opetettiin myös kuinka tehdään kanylointi
elil suoni yhteys. Se on sama asia kun normaalistikin otetaan verikoe.
Kanylointia emme saa tehdä kun vain silloin kun kenttäsairaanhoitaja on
vieressä katsomassa että kaikki menee oikein. 

  CLS-miehen ensimmäinen ja toinenkin tehtävä on kuitenkin taistella,
vasta kolmantena tulee ensilääkintä miehen tehtävät. Lääkintämiehet
ovat eri asia kun CLS-mies. Lääkintämies osaa laajemmassa skaalassa
hoitamisen, CLS-mies vain hätä ensi avun jotta haavoittunut sotilas
selviää paikalle jolla hoidetaan tarkemmin. Koulutuksessa tuli myös
hyvää informaatiota ihan siviili elämässäkin käytettäväksi, esim.
meille opetettiin ensiapu sydämen pysähdykseen tai jos löytää
pyörtyneen henkilön mitä pitää tehdä.

Jos jokainen suomalainen nuori suorittaisi kansalaispalvelun, se voisi jatkossa aktivoida ihmisiä vapaaehtoistoimintaan. Kansalaispalvelu avaisi nuorten silmät näkemään yhteiskunnan tarpeita.

Yhteiskunta kohtaa mm. ikääntymisen ja polarisaatiokehityksen myötä uusia haasteita, jotka edellyttävät myös vapaaehtoistyön sektorilla tiivistä ennakointiyhteistyötä sekä avointa hyvien käytäntöjen kehittämistä ja levittämistä. Useat vapaaehtoistyön kehittämishaasteet ovat liian suuria yksittäisten toimijoiden toteutettaviksi. Yhteisen kehittämisen kohteiksi on nähty mm. valtakunnallisen kumppanuusverkoston ylläpitäminen, tiedottaminen, koulutuksen ja tutkimustyön koordinointi ja edistäminen sekä poliittiseen vaikuttamiseen liittyvä yhteistyö. Yhteistyötä tarvitaan myös vapaaehtoistyön asiakas- ja tarvelähtöisyyden lisäämiseen, vapaaehtoistyön ja ammatillisen työn rajapinnoista keskustelemiseen sekä vapaaehtoistyön välitystoiminnan kehittämiseksi. Useiden eri toimijoiden välisenä yhteistyönä on mahdollista saavuttaa myös suurempi hyöty yhä lisääntyvästä kansainvälisestä yhteistyöstä.

Alla on vapaaehtoistoimintaa käsittelevä mielipide Helsingin Sanomista 20.6.2010.

Vapaaehtoistoiminta tulee ottaa pakolliseksi tuntijakokehitykseen

Suomalaisen koulujärjestelmän on eurooppalaisissa tutkimuksissa arvioitu painottavan liikaa tietoa taitojen ja tekemisen kustannuksella.  Yhteiskunnallisen osaamisen, osallistumisen ja vaikuttamisen yhtenä edellytyksenä on käytännön harjoittelumahdollisuudet näiden taitojen oppimiseen.
Vertailututkimuksissa suomalaisnuoret tietävät keskimääräistä enemmän yhteiskunnastaan, mutta osallistuvat keskimääräistä vähemmän. Tämän tulee olla lähtökohtana uutta tuntijakoa valmisteltaessa.
Tulevaisuuden rakentaminen samanaikaisesti ekologisesti, kulttuurisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti kestäville ratkaisuille vaatii paitsi systeemistä ajattelua, syiden ja seurausten sekä kokonaisuuksien
hahmottamista ja ymmärtämistä, myös eettisesti vastuullisentoiminnan käytännön harjoittelun kautta tapahtuvaa oppimista.
Vapaaehtoistoiminnalla on erittäin keskeinen tehtävä osana vastuullisuuden, osallistumisen ja arjen vaikuttamisen taitojen opiskelua. Euroopassa tämä vapaaehtoistoiminnan roolinuortenkasvussa
yhteiskunnallisiksi toimijoiksi on ymmärretty keskimäärin suomalaista kulttuuria paremmin.
Myös Suomessa oppilaiden omat toiveet kohdistuvat suurempiin osallistumismahdollisuuksiin. Arvopohjaisten tulevaisuustaitojen vahvistaminen vapaaehtoistoimmnan avulla auttaa lapsia ja nuoria
selviytymään muuttuvassa maailmassa ja kohtaamaan erilaisia tulevaisuuden vaihtoehtoja.
Kansalaisareena ry teki yhdessä Taloustutkimuksen kanssa huhtikuussa 2010 haastattelututkimuksen suomalaisnuorten vapaaehtoistoimintaan osallistumisesta. Nuorten 15-24-vuotiaitten osallistuminen on vähentynyt vuoden 2001 tilanteen 39 prosenttista 26 prosenttiin vuonna 2010. Nuorten vapaaehtoistoimintaan käyttämä aika on vähentynyt vielä enemmän, vuonna 2001 se oli 19 tuntia, nyt vain 9 tuntia kuukaudessa.
Suomalaisnuorista 44 prosenttia olisi halukas osallistumaan vapaaehtoistoiminnan tulevaisuuden
suunnitteluun, mikäli sellainen mahdollisuus järjestettäisiin heille sopivaan aikaan. 69 prosenttia nuorista ilmoittaa olevansa halukas osallistumaan oppilaitoksensa tai työnantajansa organisoimaan vapaaehtoistoimintaan koulu- tai työaikana, mikäli sellainen olisi mahdollista.
On useita tapoja kytkeä vapaaehtoistoiminta koulujen perusopetukseen. Vapaaehtoistoiminta on tärkeätä saada mukaan pakollisena oppiaineena tuntijakokehykseen. Vapaaehtoistoiminnan arvopohjasta käsin joudutaan silloin jokaisen oppilaan kanssa yksilöllisesti miettimään sitä, millaiset vapaaehtoistoiminnan keinot palvelevat parhaiten oppimista.
Anitta Raitanen
toiminnanjohtaja
Kansalaisareena ry

Maanpuolustuksen järjestämisen tasa-arvokysymyksiin pureudutaan tuoreessa teoksessa “Tasa-arvoinen turvallisuus” (Minerva).

Yksi kirjoittajista, Åbo Akademin tutkija Anders Ahlbäck pitää vain miehille pakollisen “yleisen” asevelvollisuuden jatkamista kaikkein huonoimpana vaihtoehtona. Ongelmana on, että se uusintaa toivottoman vanhentuneita käsityksiä miesten ja naisten fyysisistä eroista ja yhteiskunnallisista tehtävistä.

Ahlbäckin mielestä armeijoiden ammattimaistaminen voi puolestaan johtaa sotilaskulttuurin lisääntyvään hypermaskuliinisuuteen huolimatta yksittäisistä naissotilaista ja -upseereista. Kun palvelukseen ei saada vapaaehtoisuuden kautta tarpeeksi naisia, pitäisi koko järjestelmä miettiä uusiksi.

Ahlbäckin mielestä asevelvollisuudesta pitäisi tehdä nykyistä laajempi ja monipuolisempi 2000-luvun kansalaisvelvollisuus. Siinä opeteltaisiin suoriutumista paitsi perinteisistä sotilaallisista tehtävistä, myös esimeriksi ympäristökatastrofeista, humanitäärisistä kriiseistä ja pakolaiskatastrofeista. Tällöin jokaiselle nuorelle kansalaiselle löytyisi tehtävää, tutkija katsoo.

–Se tulee kalliiksi, mutta kaikki sijoitukset tulevaisuuteen maksavat.

Artikkeli Uudesta Suomesta27.4.2010

On liian paljon yksinäisiä ja hoivanpuutteesta kärsiviä vanhuksia. On kymmenin tuhansin koulutuksen ja työn puutteessa olevia näköalattomia nuoria.
Lakisääteinen, koko ikäluokkaa koskeva kansalaispalvelu, valinnaisesti varusmies- tai yhteiskuntapalveluna(siviilipalvelu), vähentäisi kumpaakin yhteiskunnallista epäkohtaa.
Vanhusten turva ja nuorten yhteiskuntavastuu paranivat ja naisetkin saisivat antaa panoksensa isänmaan palveluun.
Koulutetun työvoiman puutetta sairaaloissa ja hoitolaitoksissa
helpottaisi jos yksinkertaisissa jokamiehen opittavissa tehtävissä toimisi kansalaispalvelunuoria.
Sosiaali- ja terveysministeriö herätköön asiassa ennen kuin
hoitolaitoksiin värvätään ulkomailta työvoimaa.

Leea Rauvala, 87 v,

Suorittanut työpalvelun TPK Pirkkalassa 1941

Naisten työvalmiusliitto toi Suomeen 1940-luvulla työpalveluaatteen. Perustettiin 12 leirikeskusta, joissa vapaaehtoiset nuoret naiset saivat kuuden kuukauden ajan teorian ja käytännön opetusta kodinhoidossa, käsitöissä. ruoanlaitossa. lastenhoidossa ja puutarhanhoidossa. Käytännön työharjoittelu tapahtui leirikeskuksessa ja kotiavustajina ympäristön kodeissa. Vv. 1941-1945 yhteensä 1450 17-25 vuoden ikäistä naista suoritti 6 kk:n työpalvelun.

Meidän entisten työtyttöjen keskuudessa heräsi ajatus nykyaikaan soveltuvasta kansalaispalvelusta, joka käsittäisi valinnaisesti asepalvelun tai siviilipalvelun hoito- ja hoivalaitoksissa, lasten tai vanhusten päiväkodeissa, pakolaiskeskuksissa, ympäristönhoidossa, kansalaisjärjestöissä tai kotiavustajina. Olemme esittäneet asiaa useille ministereille ja kansanedustajille jo yli 20 vuoden aikana. Suhtautuminen on ollut positiivista mutta lakiesitystä poliitikot eivät ole saaneet aikaanL

Lakisääteisellä kansalaispalvelulla saavutettaisiin seuraavat edut:

-        nuorten syrjäytyminen estyy

-        ammatinvalinta helpottuu

-        työllisyys paranee

-        työllistyminen palvelun jälkeen helpottuu

-        nuorten yhteiskuntavastuu lisääntyy

-        uusavuttomuus vähenee

Kansalaisyhteiskunta toimii parhaiten, jos sen jäsenet on kasvatettu yhteisvastuuseen.

Espoo 22.2.2010

Leea Rauvala, 87

Suorittanut työpalvelun TPK Pirkkalassa 1941

Tässä Taloussanomista kopioitu teksti 27.5.

Maksatko laskusi, silloin kuin sinulle sopii eräpäivistä piittaamatta? Matkustatko pummilla julkisissa välineissä? Jos huomaat, että ostoskärryyn on vahingossa jäänyt joku tavara ja olet jo muut maksanut ostoksesi, käännytkö vielä kassalle maksamaan tuotteen vai sujautatko tavaran kassiisi? Ajatko ylinopeutta tai hyppäätkö rattiin parin oluen jälkeen? Käytätkö pyöräillessäsi kypärää? Korjaatko koirasi kikkareet kadulta?

Suomessa on ollut kansainvälisesti vertaillen aika hyvä yhteiskuntamoraali, mutta asiantuntijoiden mukaan se saattaa olla löyhtymässä. Sosiologian professori Risto Heiskala Tampereen yliopistosta arvioi, että yltäkylläinen elämä saattaa tuottaa väljyyden kokemusta.

Heiskala ei pidä holtittomuuden kasvua vielä kovin huolestuttavana. Hänen mielestään tästä tilanteesta on polkuja moneen suuntaan.

–  Voidaan ajatella, että maassamme pitkään vallinneet kulttuuriset perinteet ovat menettämässä otettaan väestöstä. Vaistomainen luterilainen yhteiskuntamoraali, jossa kaikkien kuuluu tehdä työtä ja noudattaa sääntöjä, ei ehkä enää pidä meitä otteessaan.

1960-luvulla päätetty hyvinvointivaltiollinen yhteiskuntasopimus on Heiskalan mielestä vähintään päivittämistä vailla – jollei täysin irtisanottu.

–  Aika monella voi olla sellainen tunne, että ei oikein tiedä, missä yhteiskuntakokonaisuudessa elää, ja onko maailmassa mitään asiaa, jonka vuoksi kannattaa esimerkiksi uhrautua.

Arvotyhjyydestä ei silti välttämättä ole kyse, vaan Heiskala puhuu yksiköityvän yhteiskunnan kääntöpuolesta. Hän huomauttaa, että moni kantaa huolta vaikkapa ympäristön kehityksestä ja köyhyydestä.

……….

Kansalaispalvelu poistaisi tyhjyyden tunnetta ja palauttaisi moraalia.

Kansalaispalvelu – yhteisöllisyyttä läpi elämän!

Matti Ihamuotila

Espoo