Oikeus ja velvollisuus, kirjoitus Savon Sanomissa 11.2.2006

Puolustusvoimamme viettää 90-vuotisjuhlavuottaan. Suomen julistautuessa itsenäiseksi valtioksi ei sillä ollut omia puolustusvoimia. Venäjän tsaari Nikolai II oli lakkauttanut Suomen sotaväen sen jälkeen, kun osa asevelvollisuusikäisistä nuorista oli kieltäytynyt saapumasta vuosien 1902-04 kutsuntoihin. Suomen puolustamisesta huolehti Venäjän keisarillinen armeija. Suomi maksoi tästä korvauksena sotilasmiljoonia erityisverona.

Itsenäistynyt Suomi tarvitsi oman sotalaitoksen. Suojeluskunnat ja vapaaehtoiset julistettiin tammikuussa 1918  hallituksen joukoiksi. Niihin pyrittiin saamiaan miehiä värväyksellä. Vapaaehtoisia ei saatu riittävästi. Tämän vuoksi senaatti antoi kutsuntajulistuksen helmikuussa 1918  vuoden 1878 asevelvollisuuslain nojalla.

Tämä yleinen asevelvollisuus tuli koskemaan kaikkia asekuntoisia miehiä . Tuosta julistuksesta lähtien on yleinen asevelvollisuus ollut keskeisin tekijä maamme puolustamisessa.

Yleinen asevelvollisuus on tuottanut vuosikymmenten saatossa osaavia sotilaita puolustusvoimiemme tarpeisiin. Tästä on hyvänä esimerkkinä sotiemme aikaiset miehet, nykyiset veteraanimme. Tämän päivän esimerkistä käyvät kansainvälisissä tehtävissä kiitosta saaneet suomalaiset rauhanturvaajat.

KANSALAISILLAMME on oikeuksia ja velvollisuuksia.  Meillä on yleinen äänioikeus. Se koskee kaikkia äänestysikäisiä suomalaisia. Meillä on yleinen asevelvollisuus. Se koskee vain miehiä.

Perustuslaissamme todetaan: ”Jokainen suomen kansalainen on velvollinen olemaan osallisena isänmaan puolustuksessa tai sitä avustamaan niin kuin siitä laissa säädetään”.

Puolustusvoimain komentaja esitti taannoin, että naisille määrättäisiin pakollinen kutsuntavelvollisuus. Puolustusvoimiemme sodan ajan vahvuutta lasketaan jatkossa huomattavasti. Jäljelle jäävien joukkojen sijoitukset miehittävät alle 35-vuotiaat reserviläiset. Eikä heitäkään kaikkia tarvita, kun pojasta polvi näyttää vielä vain huononevan. Riittää kun kustakin miesten ikäluokasta noin 60 prosenttia suorittaa asepalveluksen. Tuossa vaiheessa voi puhua jo valikoivasta asepalveluksesta. Siitä ei ole enää pitkä matka muissa länsimaissa käytössä olevaan vapaaehtoiseen asepalvelukseen. Tässä valossa näyttäisi siltä, että naisille ei tarvittaisi edes pakollista kutsuntavelvollisuutta, asepalveluksesta puhumattakaan. Vapaaehtoiset naiset mahtuvat aina mukaan.

JOS HALUAMME pitää kiinni tasa-arvosta ja perustuslainkin määrittämästä maanpuolustusvelvollisuudesta, niin säädettäköön siitä oma laki.

Maanpuolustusvelvollisuus koskisi kaikkia. Se voitaisiin suorittaa joko asepalveluksena tai vaihtoehtoisesti yhteiskuntapalveluna. Meillä puhutaan kokonaismaanpuolustuksesta ja yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaamisesta. Näissä uhkakuvina ovat erilaiset luonnonkatastrofit.

Yhteiskuntapalveluksessa kansalaiset hankkisivat taidot toimia erilaisissa siviilikriisinhallintatehtävissä koti- tai ulkomailla alan ammattilaisten koulutettuina avustajina. Nythän kouluttamattomat henkilöt ovat tosiasiassa vain ammattilaisten tiellä.

Laki miesten ja naisten välisestä tasa-arvosta toteaa, että vain miehiä koskeva asevelvollisuus ei ole sukupuoleen perustuvaa syrjintää. Tästä toteamuksesta huolimatta nykyinen järjestelmä asettaa suomalaiset sukupuolen perusteella eriarvoiseen asemaan. Oikeata  tasa-arvoa on, kun samat oikeudet ja velvollisuudet koskevat kaikkia suomalaisia.

Leo Puustinen

Kirjoittaja on kuopiolainen eversti evp.

Leave a Reply