Kansalaispalvelus on kaunis mutta tarpeeton ajatus – todellinen ongelma on se, että asevelvollisuus koskee vain miehiä

Kansalaispalveluksella haetaan mutkikasta ratkaisua yksinkertaiseen asiaan. Ongelmaan on olemassa tehokkaampi ratkaisu.
Tilaajille
Naisten vapaaehtoista asepalvelusta valmisteltiin 1990-luvun alussa. Elisabeth Rehn (r) toimi tuolloin puolustusministerinä.
Naisten vapaaehtoista asepalvelusta valmisteltiin 1990-luvun alussa. Elisabeth Rehn (r) toimi tuolloin puolustusministerinä. (KUVA: Mika Ranta HS)
Jarmo Huhtanen HS

Julkaistu: 26.5. 2:00 , Päivitetty: 26.5. 6:05

Keskustelu kansalaispalveluksesta putkahtaa aina silloin tällöin julkisuuteen. On helppo ymmärtää miksi, koska pohjimmiltaan siinä on kyse tärkeästä yhteiskunnan perusarvosta: miesten ja naisten tasa-arvosta.

Miehiä ja naisia yhtäläisesti koskevan kansalaispalveluksen on ajateltu poistavan asevelvollisuutta koskevan epäkohdan.

Suomessa pakollinen asevelvollisuus koskee vain miehiä. Miesten ja naisten oikeudet ja velvollisuudet eivät voi kuitenkaan enää poiketa toisistaan näin merkittävässä asiassa.

Kansalaispalveluksesta on helppo puhua. Se on kaunis ja jopa idealistinen ajatus yhteisen hyvän eteen tehtävästä työstä. Ei ole kuitenkaan mitään yksimielisyyttä siitä, mitä kansalaispalveluksella tarkoitetaan. Maailmaltakaan ei löydy valmiita malleja.

Tuorein kansalaispalvelusta koskeva esitys julkistettiin keskiviikkona, kun entisen puolustusministerin Elisabeth Rehnin (r) ajatushautomo Bank of Ideas julkisti oman mallinsa keskustelun pohjaksi.

Esityksen sisältö on tiivistetysti se, että koko ikäluokka eli kaikki miehet ja naiset käskettäisiin kutsuntoihin. Puolustusvoimat valitsisi sitten sieltä haluamansa joukon asepalvelukseen.

Loput osallistuisivat niin kutsuttuun varautumispalvelukseen tai vaihtoehtoisesti maksaisivat enemmän veroa.

Varautumispalvelussa annettaisiin koulutus erilaisiin ei-sotilaallisiin uhkiin ja se korvaisi nykyisen siviilipalveluksen.

Rehnin ajatushautomon ehdotuksessa on sama perustavanlaatuinen vika, joka koskee muutakin aihepiirin keskustelua: kansalaispalvelukselle ei ole aitoa kysyntää.

Kansalaispalvelusta ei tarvita.

Asevelvollisuus on katsottu poliittisesti välttämättömyydeksi vähäväkisessä maassa, jolla on suuri pinta-ala ja vaarallinen sijainti. Asevelvollisuusjärjestelmä on tietyissä tilanteissa tehokkaampi tapa lisätä turvallisuutta kuin puhdas ammattiarmeija. Tätä on tieteellisesti tarkastellut esimerkiksi kansantaloustieteen emeritusprofessori Vesa Kanniainen turvallisuusgradientti-käsitteen kautta.

Kansalaispalvelusta suorittaville nuorille suunniteltuja tehtäviä hoitavat Suomessa rauhan aikana viranomaiset ja esimerkiksi kolmas sektori. Kriisiaikana suurin osa kansasta jatkaa normaalisti työtään ja takaa siten yhteiskunnan toimivuuden jatkuvuuden.

Suomi ei todellisuudessa tarvitse raskasta ”kansalaisia osallistavaa” kansalaispalvelusta, vaikka se ajatuksellisesti voisi kiehtoakin.

Suomi tarvitsee jotain muuta.

Suomi tarvitsee tasa-arvoisen asevelvollisuuden. Kun asevelvollisuus koskee molempia sukupuolia samalla tavalla, niin tasa-arvo-ongelma ratkeaa itsestään. Ei tarvitse keksiä kiertoteitä.

Puolustusvoimilla on tapana korostaa, että maanpuolustus on kaikkien asia. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kaikki naiset haluttaisiin asepalvelukseen.

Syynä on se, että Suomen sodan ajan armeija ei tarvitse lisää väkeä. Miehiä koulutetaan niin paljon, ettei kaikille ole osoittaa sodan ajan sijoitusta. Monet reserviläiset purnaavat jo nyt, koska eivät saa kaipaamiaan kertausharjoituskäskyjä.

Puolustusvoimilla ei ole myöskään budjetissa rahaa kaksinkertaistaa koulutettavien määrää. Armeijan lisärahoitus on tunnetusti aina kiven takana.

Koulutettavien varusmiesten määrä voitaisiin toki pitää nykytasolla sukupuolineutraalin asepalveluksen aikana. Se tarkoittaisi sen myöntämistä, että Suomessa siirryttäisiin valikoivaan asevelvollisuuteen. Puolustusvoimat haluaa välttää sitä loppuun asti.

Kenraalien kauhukuvissa valikoivan asevelvollisuuden epäillään romahduttavan järjestelmän, jonka katsotaan palvelevan tarkoitustaan. Epäily paljastaa hyvin, kuinka syvästi puolustushallinnossa todellisuudessa uskotaan juhlapuheissa korostettuun maanpuolustustahtoon.

Käytännössä Suomessa on jo nyt valikoiva asevelvollisuus. Nykyisistä parikymppisistä miespuolisista ikäluokista noin kolmasosa ei käy enää armeijaa. Asia uskalletaan jo sanoa ääneen, mutta siitä ei mielellään puhuta.

Elisabeth Rehnin ajatuspajan raportissa on keskustelun pohjaksi hyviä huomioita. Siellä muistutetaan muun muassa sellaisesta kansantalouden peruskäsitteestä kuin vaihtoehtoiskustannus.

Varusmies- tai kansalaispalvelusta suorittavan ikäluokan hinta Suomelle ei ole luettavissa valtion budjettikirjasta, vaan siinä pitää huomioida se, mitä menetetään, kun he eivät ole mukana tuottavassa toiminnassa. Tämän ymmärtäminen on monille hyvin vaikeaa.

Ei tarvitse olla kummoinen ennustajaukko kun veikkaa, että tasa-arvon tie on Suomen tie myös maanpuolustuksessa. Sen ”osallistavampaa” tapaa kansalaisten palvelukseen on vaikea keksiä.

Jarmo Huhtanen HS. 26.5.2018

Leave a Reply