Yhtenä vaihtoehtona sikäli näkisin, koska järjestelmä on ehkä jo 
liian juurtunut kertamuutosta ajatellen eikä sitä kukaan välttämättä 
uskalla tehdäkään yleisen mielipiteen vuoksi, että toiminnan muutos 
aloitettaisiin asteittain ns. sisältä päin ajamalla. Antaisi vaikkapa 
nykyisen aseellisen/aseettoman palvelusjärjestelmän olla vielä 
sellaisenaan, mutta alkaisi tehdä radikaaleja muutoksia 
siviilipalvelukseen. Nythän systeemi on kuten jo itsekin sanoin, että 
valtaosa ei ole enää missään määrin pasifisteja tai aatteellisia 
ihmisiä vaan kuka mistäkin syystä hakeutuu, syitä on monia mutta 
pääsääntöisesti kuitenkin fyysisesti ja henkisesti sillä tavalla 
terveitä ettei rauhallisempi palvelusmuoto ilman rankkaa fyysistä 
rasitusta ole välttämättä kellekään mikään 

ongelma. Johan nyt on esim. lukuisten vapaaehtoisjärjestöjen ja 
maanpuolustuksellisten kaikille kansalaisille avointen 
vapaaehtoistoimintojenkin koulutukset ja systeemit hyvin lähellä tai jo 
täysin sisältävätkin sellaisia menetelmiä ja opetusta, joka menee jo 
täysin yleishyödyllisinä kansalaistaitoina niin mahdollista kriisiajan 
toimintaa ajatellen kuin ihan siviili/rauhanajan kansallisia 
uhkatilanteitakin. Ja mikä tärkeintä niin ihmisille tulisi 
yhteisöllisyyttä ja omia tehtäväkenttiään jotka esim. kriisiajan 
liikekannallepanotilanteessa tai vakavassa sisäisessä kriisissä 
olisivat kaikille selviä. (Kaikkea mahdollistahan on olemassa 
erilaisista koulutuksista, eli lukuisista nyt jotain mainiten niin 
erilaiset väestönsuojelu ja varautumiskoulutukset kotitalouksista 
laajoihin kokonaisuuksiin ja alueellisiin asioihin, erilaiset ensiapu, 
lääkintä ja muut terveydenhuollolliset asiat, muonitukset, erilaisiin 
kriiseihin varautumiset, erilaisten yhteiskunnan toimintojen 
jatkuvuuden turvaaminen joka ei tarvitse aseistusta tai puolutusvoimia 
vielä jne jne... Vaihtoehtoja on monia). Joten kysyttävä on, että miksi 
näitä ei hyödynnetä. Näyttäähän nyt siviilipalvelus paperilla ja 
koulutuksellisesti muuttuneen näemmä sen verran, että muutaman viikon 
koulutusjakson aikana käsitellään erilaisia yleishyödyllisiä asioita 
valinnasta riippuen, mutta kun sen jälkeen lähdetään vajaaksi vuodeksi 
monesti vain kuluttamaan aikaa ja paikkaan josta ei yhteiskunnallista 
jatkumohyötyä juurikaan ole, niin ei oikein aja tarkoitustaan. 

Siviilipalvelus nyt heti alkajaisiksi olisi muutettava sellaiseksi 
kansalais- ja varautumistaitokoulutukseksi josta olisi aitoa hyötyä 
rauhanaikanakin eri toiminnoille myös palveluksen jälkeen ja tämän 
pystyisi myös osoittamaan. Kun palvelukseen tulisi positiivista 
näkyvyyttä ja se alkaisi lähestyä jo aseellisen palveluksen imagoa edes 
hieman, sekä tosiaan tuottaisi järkevää lopputulosta 
yhteiskunnallisesti niin sitä kautta asiaa voisi olla helppo ajaa 
eteenpäin. Jos joskus oltaisiin tilanteessa jossa asepalveluksen ja 
kansalaispalveluksen rajapinnat olisivat jo hyvin lähellä toisiaan ja 
kansalais -eli nykyinen siviilipalvelus kiistatta tukisi 
puolustusvoimien toimintaa sekä rauhan, että kriisiaikana, niin 
voitaisiin alkaa puhua jo näiden enemmän yhdistämisestä ja 
palvelusmuotojen muutoksesta sisäkkäin ja päällekkäin, vaikka kyse 
kummiskin olisi edelleen tietyissä asioissa rajapintoja ylittämätön 
niiden osalta jotka niin itse haluaisivat. Mitä lähempänä palvelukset 
olisivat toisiaan ja alettaisiin puhua tasavertaisuudesta, niin sitä 
helpompi ja yksinkertaisempi on miettiä isompia muutoksia. Mikäli niitä 
tarvitsisi siinä vaiheessa enää paljon tehdäkään ja järjestelmä olisi 
itse muodostanut itsestään juuri ideaalin. 

Vaikeita kysymyksiä tosiaan, koska tosiaan otettava aina huomioon että 
riittävä puolustus ulospäinkin on aina oltava olemassa ja nythän se 
sikäli onkin yleisen asepalveluksen kautta. Ongelma vain on tosiaan nyt 
se, että yhteiskunnan muut osa-alueet eivät ole kovin vakaalla pohjalla 
taustalla ja tämä puoli pitäisi saada jotenkin myös huomioitua 
huomattavasti paremmin. Kansalaispalvelus olisi tähän yksi hyvä lääke, 
ehkä alkaen aluksi juuri siviilipalveluksen radikaalista muuttamisesta 
sellaiseksi että sen hyöty olisi aidosti kiistaton. Tosiaan kun käden 
käänteessä ei muuteta varmaankaan mitään, niin pienistä asioista 
pitäisi aloittaa. Luonnollisesti nyt eletään kovin vaikeita aikoja 
taloudellisessa taantumassakin, eli kaikkihan maksaa sinällään jota 
lähdetään muuttamaan ja siihen päälle paine tehdä mitään suuria 
muutoksia joissa olisi jonkun nimi alla. Ja luonnollisesti Veteraanien 
perintökin olisi huomioitava edelleen eikä missään nimessä saisi alkaa 
mitätöimään. Kuitenkin ajat ovat 70:ssä vuodessa vain kovin muuttuneet 
ja nyt ovat eri ajat, jolloin kansakunnan yhteneväisyyttä ja 
yhteiskunnan rakennusta pitäisi jälleen tiivistää ja parantaa. Tästä 
johtuen vaikka vanhat muistaen kunnioituksella, pitäisi uudet ajat aina 
huomioida sen hetken elementtien ja tekijöiden pohjalta myös. Nyt 
yhteiskunta ei oikein toimi tällaisenaan. Ihmelääkettä ei ole asioihin, 
mutta pala kerrallaan voisi asiat saada paremmaksi. Edelleen muistaen 
kansan yhteneväisyyttä 1920 ja -30 ja -40 -luvuilla mainittujen 
Suojeluskuntien, Lotta Svärdin ja muun yhteenkuuluvuutta lisäävän 
toiminnan kautta. Vastaava yhteishenki olisi jotenkin saatava terveellä 
pohjalla ja ajattelutavalla luotava yhteiskuntaan nytkin . 
Kansalaispalvelussa voisi olla toiminnan ydin, jos niin vain 
haluttaisiin. Askel kerrallaan luomalla. 

Janne Sokka

This entry was posted on keskiviikko, kesäkuu 15th, 2011 at 18:08 and is filed under Asevelvollisuus, Kansalaispalvelu, Siviilipalvelus, Toteutusmalleja. You can follow any responses to this entry through the RSS 2.0 feed. You can leave a response, or trackback from your own site.