Askeleita kohti siviilipalveluksen ja maanpuolustuksen yhteistä tietä
Yhtenä vaihtoehtona sikäli näkisin, koska järjestelmä on ehkä jo
liian juurtunut kertamuutosta ajatellen eikä sitä kukaan välttämättä
uskalla tehdäkään yleisen mielipiteen vuoksi, että toiminnan muutos
aloitettaisiin asteittain ns. sisältä päin ajamalla. Antaisi vaikkapa
nykyisen aseellisen/aseettoman palvelusjärjestelmän olla vielä
sellaisenaan, mutta alkaisi tehdä radikaaleja muutoksia
siviilipalvelukseen. Nythän systeemi on kuten jo itsekin sanoin, että
valtaosa ei ole enää missään määrin pasifisteja tai aatteellisia
ihmisiä vaan kuka mistäkin syystä hakeutuu, syitä on monia mutta
pääsääntöisesti kuitenkin fyysisesti ja henkisesti sillä tavalla
terveitä ettei rauhallisempi palvelusmuoto ilman rankkaa fyysistä
rasitusta ole välttämättä kellekään mikään
ongelma. Johan nyt on esim. lukuisten vapaaehtoisjärjestöjen ja
maanpuolustuksellisten kaikille kansalaisille avointen
vapaaehtoistoimintojenkin koulutukset ja systeemit hyvin lähellä tai jo
täysin sisältävätkin sellaisia menetelmiä ja opetusta, joka menee jo
täysin yleishyödyllisinä kansalaistaitoina niin mahdollista kriisiajan
toimintaa ajatellen kuin ihan siviili/rauhanajan kansallisia
uhkatilanteitakin. Ja mikä tärkeintä niin ihmisille tulisi
yhteisöllisyyttä ja omia tehtäväkenttiään jotka esim. kriisiajan
liikekannallepanotilanteessa tai vakavassa sisäisessä kriisissä
olisivat kaikille selviä. (Kaikkea mahdollistahan on olemassa
erilaisista koulutuksista, eli lukuisista nyt jotain mainiten niin
erilaiset väestönsuojelu ja varautumiskoulutukset kotitalouksista
laajoihin kokonaisuuksiin ja alueellisiin asioihin, erilaiset ensiapu,
lääkintä ja muut terveydenhuollolliset asiat, muonitukset, erilaisiin
kriiseihin varautumiset, erilaisten yhteiskunnan toimintojen
jatkuvuuden turvaaminen joka ei tarvitse aseistusta tai puolutusvoimia
vielä jne jne... Vaihtoehtoja on monia). Joten kysyttävä on, että miksi
näitä ei hyödynnetä. Näyttäähän nyt siviilipalvelus paperilla ja
koulutuksellisesti muuttuneen näemmä sen verran, että muutaman viikon
koulutusjakson aikana käsitellään erilaisia yleishyödyllisiä asioita
valinnasta riippuen, mutta kun sen jälkeen lähdetään vajaaksi vuodeksi
monesti vain kuluttamaan aikaa ja paikkaan josta ei yhteiskunnallista
jatkumohyötyä juurikaan ole, niin ei oikein aja tarkoitustaan.
Siviilipalvelus nyt heti alkajaisiksi olisi muutettava sellaiseksi
kansalais- ja varautumistaitokoulutukseksi josta olisi aitoa hyötyä
rauhanaikanakin eri toiminnoille myös palveluksen jälkeen ja tämän
pystyisi myös osoittamaan. Kun palvelukseen tulisi positiivista
näkyvyyttä ja se alkaisi lähestyä jo aseellisen palveluksen imagoa edes
hieman, sekä tosiaan tuottaisi järkevää lopputulosta
yhteiskunnallisesti niin sitä kautta asiaa voisi olla helppo ajaa
eteenpäin. Jos joskus oltaisiin tilanteessa jossa asepalveluksen ja
kansalaispalveluksen rajapinnat olisivat jo hyvin lähellä toisiaan ja
kansalais -eli nykyinen siviilipalvelus kiistatta tukisi
puolustusvoimien toimintaa sekä rauhan, että kriisiaikana, niin
voitaisiin alkaa puhua jo näiden enemmän yhdistämisestä ja
palvelusmuotojen muutoksesta sisäkkäin ja päällekkäin, vaikka kyse
kummiskin olisi edelleen tietyissä asioissa rajapintoja ylittämätön
niiden osalta jotka niin itse haluaisivat. Mitä lähempänä palvelukset
olisivat toisiaan ja alettaisiin puhua tasavertaisuudesta, niin sitä
helpompi ja yksinkertaisempi on miettiä isompia muutoksia. Mikäli niitä
tarvitsisi siinä vaiheessa enää paljon tehdäkään ja järjestelmä olisi
itse muodostanut itsestään juuri ideaalin.
Vaikeita kysymyksiä tosiaan, koska tosiaan otettava aina huomioon että
riittävä puolustus ulospäinkin on aina oltava olemassa ja nythän se
sikäli onkin yleisen asepalveluksen kautta. Ongelma vain on tosiaan nyt
se, että yhteiskunnan muut osa-alueet eivät ole kovin vakaalla pohjalla
taustalla ja tämä puoli pitäisi saada jotenkin myös huomioitua
huomattavasti paremmin. Kansalaispalvelus olisi tähän yksi hyvä lääke,
ehkä alkaen aluksi juuri siviilipalveluksen radikaalista muuttamisesta
sellaiseksi että sen hyöty olisi aidosti kiistaton. Tosiaan kun käden
käänteessä ei muuteta varmaankaan mitään, niin pienistä asioista
pitäisi aloittaa. Luonnollisesti nyt eletään kovin vaikeita aikoja
taloudellisessa taantumassakin, eli kaikkihan maksaa sinällään jota
lähdetään muuttamaan ja siihen päälle paine tehdä mitään suuria
muutoksia joissa olisi jonkun nimi alla. Ja luonnollisesti Veteraanien
perintökin olisi huomioitava edelleen eikä missään nimessä saisi alkaa
mitätöimään. Kuitenkin ajat ovat 70:ssä vuodessa vain kovin muuttuneet
ja nyt ovat eri ajat, jolloin kansakunnan yhteneväisyyttä ja
yhteiskunnan rakennusta pitäisi jälleen tiivistää ja parantaa. Tästä
johtuen vaikka vanhat muistaen kunnioituksella, pitäisi uudet ajat aina
huomioida sen hetken elementtien ja tekijöiden pohjalta myös. Nyt
yhteiskunta ei oikein toimi tällaisenaan. Ihmelääkettä ei ole asioihin,
mutta pala kerrallaan voisi asiat saada paremmaksi. Edelleen muistaen
kansan yhteneväisyyttä 1920 ja -30 ja -40 -luvuilla mainittujen
Suojeluskuntien, Lotta Svärdin ja muun yhteenkuuluvuutta lisäävän
toiminnan kautta. Vastaava yhteishenki olisi jotenkin saatava terveellä
pohjalla ja ajattelutavalla luotava yhteiskuntaan nytkin .
Kansalaispalvelussa voisi olla toiminnan ydin, jos niin vain
haluttaisiin. Askel kerrallaan luomalla.
Janne Sokka
This entry was posted
on keskiviikko, kesäkuu 15th, 2011 at 18:08 and is filed under Asevelvollisuus, Kansalaispalvelu, Siviilipalvelus, Toteutusmalleja.
You can follow any responses to this entry through the RSS 2.0 feed.
You can leave a response, or trackback from your own site.