Juttua on niin paljon sivuilla, että ihan sattumalta kun sivut löysin 
niin piti oikein alkaa lueskelemaan, pitkän tovin katselinkin asiaa. 

Oma näkökulmani on taustan ja ammattien puoleen ym. että homman 
pääpointti (joka aika keskeinen ajatus vaikuttaa teillä olevankin) 
olisi juuri herätellä nyky-yhteiskunta siihen etteivät kaikki olisi 
hajallaan omilla tonteillaan ja kova nokittelu miten asioiden pitää 
olla. Tosin ymmärrän, että Suomen kokoisessa maassa on oltava tietysti 
ns. uskottava puolustus mutta eihän tilanne todellakaan ole nykyään 
sellainen kuin sen tulisi olla vaikka paperilla näyttäisi kuinka 
hyvältä ja kun siirtelee nuppineuloja kartalla. 

Tosiasia on kuitenkin, että erittäin suuri osa käy armeijan saamatta 
siitä mitään hyötyä yhteiskunnalle, se on vain pakko saada äkkiä alta 
pois ja juuri se olennainen jää saavuttamatta eli jokaiselle yksilölle 
herätettyä jonkinlainen positiivinen mielikuva yhteiskunnan osana 
olemisesta. Ja otettava huomioon myös se olennainen juttu, eli ainahan 
upseeristo ja päättäjät sotivat edellistä sotaa ja sen tuomia oppeja. 
Jotenkin en näe, että seuraava mahdollinen konflikti käytäisiin enää 
siten (kaikki kunnia toki menneille ja Veteraaneille), että Suomalaiset 
makaisivat montussa ampumassa pystyssä kohti juoksevia massarivistöjä.. 
Eiköhän konflikti tulisi olemaan aikalailla erilainen ja mahdollisesti 
niin tekninen, että suurella määrällä pyssyt kädessä patsastelevaa (ja 
armeijassa huonosti motivoitunutta, eikä paljon jäänyt sieltä käteen) 
väkeä ei paljoa välttämättä tekisi. Tosin tietty otettava huomioon 
tietysti myös se, että jos tulisi valikoiva asepalvelus niin 
riittäisikö motivoitunutta menijää tarpeeksi? Kummiskin onhan 
aseellista puolustustakin oltava. 

Siviilipalvelus ei kyllä puolestaan myöskään hyödytä paljon ketään 
tällä hetkellä ja koska sen arvostuskin on mitä on, niin yksi tyhjän 
kanssa. Ei se siitä mihinkään kehitykään tällä tavoin. Aate- ja 
pasifistiväki (aito) on kyllä melkoisen kuollut lajike ja sielläkin on 
useimmiten enää vain sellaisia jotka ovat hetken inttiä kokeilleet ja 
"ei iskenyt", tai sitten eivät koskaan menneetkään. Eihän se vaadi kuin 
kaavakkeen täyttämisen ja pääsee vuodeksi hommiin, mistä ei 
yhteiskunnallista hyötyä ole siitäkään edes sitä vähää kuin 
asepalveluksesta. Toki hyöty voi olla pääoman suhteen hyvinkin suuri 
itse tekijälle ja sillä hetkellä paikalle jossa tekee (terveydenhuolto 
jne) mutta tähänkin pitäisi tosiaan saada jokin sellainen järjestelmä 
joka tukisi ja palvelisi a) OIKEASTI jos jokin kriisiaika koittaisi b) 
OIKEASTI jokainen tekisi sellaista hommaa, joka tukisi epävakauden 
aikoja. Kuten asepalveluksessakin, niin jokaiselle osoitettaisiin jokin 
sellainen tehtävä ja kokoontumispaikka joka lankeaisi päälle siinä 
vaiheessa, kun kansaa laajemmin tarvittaisiin. Juuri 
kansalaispalvelumalli järkevässä muodossa voisi luoda todella kovan 
rungon asiaan. Etenkin tuo, että sivareiden ei-rauhanajan toimenkuvasta 
ei kukaan tiedä vielä mitään, eivät itse eikä kukaan muukaan ja 
asepalveluksen käyjistä valtaosa on motivoitumattomia ja hampaat 
irvessä käyneet pakolliset alta pois -ei ole kyllä mikään kova 
maanpuolustusrunko. 

Kansalaispavelus olisi juuri omiaan tuossa kohdin. En nimittäin näe 
niinkään oleellisena tällä hetkellä varautumista mihinkään ulkoiseen 
uhkaan, mutta sisäisiin ala Nokian vesikriisi laajemmassa mittakaavassa 
pitäisi kyllä alkaa muuttuvassa nykyajassa varautumaan. Eihän se vaadi 
kuin 3 päivää kestävän sähkökatkoksen jossain kaupunkialueella, niin 
tässä ollaan täysin halvaantuneita eikä kukaan tiedä mitä pitäisi 
tehdä. Jos olisi laaja reservi ennen kotirintamaksi kutsuttua väkeä 
jotka olisi kaikki jaettu omiin lohkoihinsa palveluksen ja motivaation 
kautta, niin asia olisi jo ihan toinen. Nyt käytännössä vapaaehtoisuus 
perustuu lukuisiin ja taas lukuisiin vapaaehtoisjärjestöihin joiden 
toiminnasta taas ei ulkopuolella tiedetä oikein mitään ja oikein ei tuo 
reserviläistoimintakaan ala vanhemmat "Isänmaalliset miehet" oikein 
vakuuta:) 

Ja pelkästään jo tuo yhteisöllisyys puuttuu ihmisiltä nykyään vallan 
täysin. Tämä on ehkä huono esimerkki, mutta kärjistän nyt sikäli että 
viime sodat päättyivät siedettävään lopputulokseen koska olivat 
olemassa Suojeluskunnat ja Lotta Svärd, joiden arvo nousi 
arvaamattomaksi kun sota syttyi. Kyse ei niinkään ollut läheskään aina 
siitä, että olisi oltu supersotilaita (vaikka tätäkään puolta ei voi 
kieltämättä kiistää), vaan juuri suuren määrän ihmisiä jo parikymmentä 
vuotta hitsautunut yhteistoiminta ns. kaikkien hyväksi yhteiskunnassa, 
oli se aika keskeinen pointti. (Unohdetaan nyt esim. Suojeluskuntien 
negatiiviset "valkoiset" toiminnat jne, huomioidaan vain tuo 
yhteisöllisyysasia ja miten heti oli ryhmä valmis vaikka mihin niin 
miesten kuin naistenkin osalta). Tällainen tarvitsisi olla 
jonkinlaisena toimintamallina olemassa rauhanajan tilanteena 
nykyäänkin, ilman luonnollisesti mitään yltiöisänmaallisia sävyjä, vaan 
tuo yhteisöllisyys ja monipuolinen maan ja ihmisten hyväksi toimiminen 
se keskeinen asia. 

Itse vain nähnyt aika montakin puolta asioista, ensin lähes alokasaika 
intissä (kahdessa eri erässä) mutta sukurasitteet pakottivat 
keskeyttämään ja jäi joko vapautus tai siviilipalveluksena loppuun. 
Jossain muodossa kun halusi käydä niin vapautusta en halunnut, vaikka 
haukuttu vaihtoehto olikin, oma valinta kuitenkin. Noina 
siviilipalveluskuukausina kyllä huomasi hyvin suoraan sanoen, miten 
turhaa hommaa se on eikä sitä kukaan edes tosiaan käy enää juuri 
aidoista ja laillisista syistä. (Tosin aidosti terveysongelmaisiakin on 
paljon, jotka eivät halua vapautusta. Kaikkihan kuitenkin ovat silti 
samaa kivitettävää massaa valintansa puoleen, ei tässä kohdin erotella 
vaan muistellaan talvisotaa edelleenkin -> Kansalaispalvelus voisi 
poistaa tätäkin ongelmaa eli armeijaan motivoitumattomatkin 
saattaisivat löytää itselleen sen ns. oikean paikan yhteiskunnassa ja 
samalla ei menisi potentiaalia hukkaan niissä lukuisissa jotka eivät 
pystyisi terveyden puoleen olemaan armeijassa mutta saisivat 
"kunnioitetun mahdollisuuden" suorittaa silti. Paljon menee c-miehiä 
hukkaan sen vuoksi, että mieluummin vapautus kuin sivari vaikka 
motivaatiotakin olisi. Sivari koetaan liian ahdistavaksi ja haukutuksi 
yhteiskunnassa, monesti jo ihan perheen ja suvun taholta...). 

Työt kun kuitenkin ovat vieneet itseäni vartijana ja 
järjestyksenvalvojana puoleen ja toiseen ja sillä puolella on paljon 
kouluttautunutkin ja tehnyt kaikkia mahdollista, niin on todella 
huomannut miten huonosti tämä maa voi... Vielä kun hieman ollut välillä 
vapaaehtoisjutuissa itsekin mukana, niin huomaa miten paljon kaikkea 
potentiaalista yhteiskuntaa hyödyttävää voisi olla olemassa ja 
vaihtoehtoja, mutta sitä ei hyödynnetä ja lisäksi kaikki ajattelevat 
vain itseään. Jos nyt tulisi sota siihen tilanteeseen kuin nyt tai edes 
joku tarpeeksi kova kansallinen sisäinen kriisi niin tämä maa olisi 
kusessa ja pahassa. Jotain tarttis tehrä, mutta näemmä edelleenkin se 
on vain ainoa oikea vaihtoehto satsata armeijaan ja uhka tulee 
Idästä... Aivan väärä asenne tilanteeseen, mutta näistä päättävät ne 
jotka eivät oikein katsele suuria linjoja. Nyt kun katsoo jo miten 
huonossa jamassa on terveydenhuolto ja poliisin määrärahat niin tällä 
menolla ei kovin ruusuisia vuosikymmeniä ole tiedossa. Etenkin kun 
edelleenkään en usko, että se kaikista vakavin uhka nyt tuossa rajan 
takana on. Tai ainakaan se ei nyt ole ehkä niitä pääprioriteetteja 
mielestäni..

Mutta tosiaan oikealla asialla olette, jos ei yritä niin mitään ei 
ainakaan saakaan. Ehkä se joskus...

Janne Sokka

This entry was posted on tiistai, kesäkuu 14th, 2011 at 18:15 and is filed under Asevelvollisuus, Kansalaispalvelu, Siviilipalvelus. You can follow any responses to this entry through the RSS 2.0 feed. You can leave a response, or trackback from your own site.