Juttua on niin paljon sivuilla, että ihan sattumalta kun sivut löysin
niin piti oikein alkaa lueskelemaan, pitkän tovin katselinkin asiaa.
Oma näkökulmani on taustan ja ammattien puoleen ym. että homman
pääpointti (joka aika keskeinen ajatus vaikuttaa teillä olevankin)
olisi juuri herätellä nyky-yhteiskunta siihen etteivät kaikki olisi
hajallaan omilla tonteillaan ja kova nokittelu miten asioiden pitää
olla. Tosin ymmärrän, että Suomen kokoisessa maassa on oltava tietysti
ns. uskottava puolustus mutta eihän tilanne todellakaan ole nykyään
sellainen kuin sen tulisi olla vaikka paperilla näyttäisi kuinka
hyvältä ja kun siirtelee nuppineuloja kartalla.
Tosiasia on kuitenkin, että erittäin suuri osa käy armeijan saamatta
siitä mitään hyötyä yhteiskunnalle, se on vain pakko saada äkkiä alta
pois ja juuri se olennainen jää saavuttamatta eli jokaiselle yksilölle
herätettyä jonkinlainen positiivinen mielikuva yhteiskunnan osana
olemisesta. Ja otettava huomioon myös se olennainen juttu, eli ainahan
upseeristo ja päättäjät sotivat edellistä sotaa ja sen tuomia oppeja.
Jotenkin en näe, että seuraava mahdollinen konflikti käytäisiin enää
siten (kaikki kunnia toki menneille ja Veteraaneille), että Suomalaiset
makaisivat montussa ampumassa pystyssä kohti juoksevia massarivistöjä..
Eiköhän konflikti tulisi olemaan aikalailla erilainen ja mahdollisesti
niin tekninen, että suurella määrällä pyssyt kädessä patsastelevaa (ja
armeijassa huonosti motivoitunutta, eikä paljon jäänyt sieltä käteen)
väkeä ei paljoa välttämättä tekisi. Tosin tietty otettava huomioon
tietysti myös se, että jos tulisi valikoiva asepalvelus niin
riittäisikö motivoitunutta menijää tarpeeksi? Kummiskin onhan
aseellista puolustustakin oltava.
Siviilipalvelus ei kyllä puolestaan myöskään hyödytä paljon ketään
tällä hetkellä ja koska sen arvostuskin on mitä on, niin yksi tyhjän
kanssa. Ei se siitä mihinkään kehitykään tällä tavoin. Aate- ja
pasifistiväki (aito) on kyllä melkoisen kuollut lajike ja sielläkin on
useimmiten enää vain sellaisia jotka ovat hetken inttiä kokeilleet ja
"ei iskenyt", tai sitten eivät koskaan menneetkään. Eihän se vaadi kuin
kaavakkeen täyttämisen ja pääsee vuodeksi hommiin, mistä ei
yhteiskunnallista hyötyä ole siitäkään edes sitä vähää kuin
asepalveluksesta. Toki hyöty voi olla pääoman suhteen hyvinkin suuri
itse tekijälle ja sillä hetkellä paikalle jossa tekee (terveydenhuolto
jne) mutta tähänkin pitäisi tosiaan saada jokin sellainen järjestelmä
joka tukisi ja palvelisi a) OIKEASTI jos jokin kriisiaika koittaisi b)
OIKEASTI jokainen tekisi sellaista hommaa, joka tukisi epävakauden
aikoja. Kuten asepalveluksessakin, niin jokaiselle osoitettaisiin jokin
sellainen tehtävä ja kokoontumispaikka joka lankeaisi päälle siinä
vaiheessa, kun kansaa laajemmin tarvittaisiin. Juuri
kansalaispalvelumalli järkevässä muodossa voisi luoda todella kovan
rungon asiaan. Etenkin tuo, että sivareiden ei-rauhanajan toimenkuvasta
ei kukaan tiedä vielä mitään, eivät itse eikä kukaan muukaan ja
asepalveluksen käyjistä valtaosa on motivoitumattomia ja hampaat
irvessä käyneet pakolliset alta pois -ei ole kyllä mikään kova
maanpuolustusrunko.
Kansalaispavelus olisi juuri omiaan tuossa kohdin. En nimittäin näe
niinkään oleellisena tällä hetkellä varautumista mihinkään ulkoiseen
uhkaan, mutta sisäisiin ala Nokian vesikriisi laajemmassa mittakaavassa
pitäisi kyllä alkaa muuttuvassa nykyajassa varautumaan. Eihän se vaadi
kuin 3 päivää kestävän sähkökatkoksen jossain kaupunkialueella, niin
tässä ollaan täysin halvaantuneita eikä kukaan tiedä mitä pitäisi
tehdä. Jos olisi laaja reservi ennen kotirintamaksi kutsuttua väkeä
jotka olisi kaikki jaettu omiin lohkoihinsa palveluksen ja motivaation
kautta, niin asia olisi jo ihan toinen. Nyt käytännössä vapaaehtoisuus
perustuu lukuisiin ja taas lukuisiin vapaaehtoisjärjestöihin joiden
toiminnasta taas ei ulkopuolella tiedetä oikein mitään ja oikein ei tuo
reserviläistoimintakaan ala vanhemmat "Isänmaalliset miehet" oikein
vakuuta:)
Ja pelkästään jo tuo yhteisöllisyys puuttuu ihmisiltä nykyään vallan
täysin. Tämä on ehkä huono esimerkki, mutta kärjistän nyt sikäli että
viime sodat päättyivät siedettävään lopputulokseen koska olivat
olemassa Suojeluskunnat ja Lotta Svärd, joiden arvo nousi
arvaamattomaksi kun sota syttyi. Kyse ei niinkään ollut läheskään aina
siitä, että olisi oltu supersotilaita (vaikka tätäkään puolta ei voi
kieltämättä kiistää), vaan juuri suuren määrän ihmisiä jo parikymmentä
vuotta hitsautunut yhteistoiminta ns. kaikkien hyväksi yhteiskunnassa,
oli se aika keskeinen pointti. (Unohdetaan nyt esim. Suojeluskuntien
negatiiviset "valkoiset" toiminnat jne, huomioidaan vain tuo
yhteisöllisyysasia ja miten heti oli ryhmä valmis vaikka mihin niin
miesten kuin naistenkin osalta). Tällainen tarvitsisi olla
jonkinlaisena toimintamallina olemassa rauhanajan tilanteena
nykyäänkin, ilman luonnollisesti mitään yltiöisänmaallisia sävyjä, vaan
tuo yhteisöllisyys ja monipuolinen maan ja ihmisten hyväksi toimiminen
se keskeinen asia.
Itse vain nähnyt aika montakin puolta asioista, ensin lähes alokasaika
intissä (kahdessa eri erässä) mutta sukurasitteet pakottivat
keskeyttämään ja jäi joko vapautus tai siviilipalveluksena loppuun.
Jossain muodossa kun halusi käydä niin vapautusta en halunnut, vaikka
haukuttu vaihtoehto olikin, oma valinta kuitenkin. Noina
siviilipalveluskuukausina kyllä huomasi hyvin suoraan sanoen, miten
turhaa hommaa se on eikä sitä kukaan edes tosiaan käy enää juuri
aidoista ja laillisista syistä. (Tosin aidosti terveysongelmaisiakin on
paljon, jotka eivät halua vapautusta. Kaikkihan kuitenkin ovat silti
samaa kivitettävää massaa valintansa puoleen, ei tässä kohdin erotella
vaan muistellaan talvisotaa edelleenkin -> Kansalaispalvelus voisi
poistaa tätäkin ongelmaa eli armeijaan motivoitumattomatkin
saattaisivat löytää itselleen sen ns. oikean paikan yhteiskunnassa ja
samalla ei menisi potentiaalia hukkaan niissä lukuisissa jotka eivät
pystyisi terveyden puoleen olemaan armeijassa mutta saisivat
"kunnioitetun mahdollisuuden" suorittaa silti. Paljon menee c-miehiä
hukkaan sen vuoksi, että mieluummin vapautus kuin sivari vaikka
motivaatiotakin olisi. Sivari koetaan liian ahdistavaksi ja haukutuksi
yhteiskunnassa, monesti jo ihan perheen ja suvun taholta...).
Työt kun kuitenkin ovat vieneet itseäni vartijana ja
järjestyksenvalvojana puoleen ja toiseen ja sillä puolella on paljon
kouluttautunutkin ja tehnyt kaikkia mahdollista, niin on todella
huomannut miten huonosti tämä maa voi... Vielä kun hieman ollut välillä
vapaaehtoisjutuissa itsekin mukana, niin huomaa miten paljon kaikkea
potentiaalista yhteiskuntaa hyödyttävää voisi olla olemassa ja
vaihtoehtoja, mutta sitä ei hyödynnetä ja lisäksi kaikki ajattelevat
vain itseään. Jos nyt tulisi sota siihen tilanteeseen kuin nyt tai edes
joku tarpeeksi kova kansallinen sisäinen kriisi niin tämä maa olisi
kusessa ja pahassa. Jotain tarttis tehrä, mutta näemmä edelleenkin se
on vain ainoa oikea vaihtoehto satsata armeijaan ja uhka tulee
Idästä... Aivan väärä asenne tilanteeseen, mutta näistä päättävät ne
jotka eivät oikein katsele suuria linjoja. Nyt kun katsoo jo miten
huonossa jamassa on terveydenhuolto ja poliisin määrärahat niin tällä
menolla ei kovin ruusuisia vuosikymmeniä ole tiedossa. Etenkin kun
edelleenkään en usko, että se kaikista vakavin uhka nyt tuossa rajan
takana on. Tai ainakaan se ei nyt ole ehkä niitä pääprioriteetteja
mielestäni..
Mutta tosiaan oikealla asialla olette, jos ei yritä niin mitään ei
ainakaan saakaan. Ehkä se joskus...
Janne Sokka
This entry was posted
on tiistai, kesäkuu 14th, 2011 at 18:15 and is filed under Asevelvollisuus, Kansalaispalvelu, Siviilipalvelus.
You can follow any responses to this entry through the RSS 2.0 feed.
You can leave a response, or trackback from your own site.