Asevelvollisuus vai yhteiskuntapalvelu?

10.9.2010 15:51Vihreät esittävät armeijamme reservin supistamista 75 000-150 000 henkeen valikoivalla asevelvollisuudella. Halukkaita mallin armeijaan varmasti riittäisi, mutta valikoivuudella asevelvollisuuden tehtävä eri kansanryhmien miespuolisia jäseniä yhdistävänä kytköksenä romuttuisi. Muutokseen liittyy perustavia ongelmia.

Asevelvollisuusarmeijoita ei luotu vain ulkoisia vihollisia vastaan vaan myös tasoittamaan sisäisiä jännitteitä. Kansalaisarmeija on purkanut valtiojohdon yksipuolista määräysvaltaa sotilaalliseen voimaan. Kun laki samalla kieltää sodankäynnin välineet yksityisiltä tahoilta, se on eräs demokraattisen yhteiskunnan kulmakivi.

Valikoivuus murentaisi asevelvollisuuden positiivisimman ulottuvuuden, voimankäytön hallinnan hajauttamisen. Jos alle viidennes ikäluokasta saa asekoulutuksen, enemmistö jäisi puolustuskyvyn ulkopuolelle. Puolustusta suunniteltaessa ei voi jättää huomiotta kansan ja armeijan välisen konfliktin mahdollisuutta. Asekoulutuksen valuminen rajatulle joukolle sisältää mielivallan riskin.

Ohjelmassaan vihreät eivät pidä Natoa tarpeellisena. Silti esimerkiksi puolueen presidenttiehdokas Pekka Haavisto on osoittanut myönteisyyttä sotilasliittoa kohtaan. Vihreiden malli olisi Nato-yhteensopiva. Reservin pienentäminen, valikoiminen ja teknistäminen ovat yhtä kuin Naton nykylinja.

Valikoivuudella haetaan myös sitä, että iso osa ikäluokasta siirtyisi aiemmin työelämään. On kyseenalaista, parantaako töiden kiirehtiminen nuorten mahdollisuuksia etsiä paikkansa yhteiskunnassa. Kuinka vihreiden malli edistää ympäristön kannalta kestäviä elintapoja perinteisen palkkatyön ja massakulutuksen kierron sijaan? Entä rauhanaatetta tai aseistariisuntaa?

Malli johtaisi yhteiskunnasta etäännytettyyn armeijaan ja Natoon hakeutumiseen. Se ei tarjoa uusia perusteita Suomen puolueettomuudelle, ei vaihtoehtoa puolustus- tai työvoimapolitiikkaan eikä ulospääsyä kiihtyvästi militarisoituvasta maailmasta.

Puolustuskysymystä voi lähestyä kokonaan toisin. Asevelvollisuuden tulevaisuus voi olla järjestelmä, jossa koko ikäluokka sukupuoleen katsomatta suorittaa yhteiskuntapalveluksen. Asepalveluksen tasa-arvoisena vaihtoehtona olisi kouluttautuminen siviilikriisinhallinnan reserviksi tai yhteiskunnallisesti hyödyllinen työ julkisella tai kolmannella sektorilla.

Yhteiskunnallinen työ tukisi leikkauskierteessä olevia peruspalveluja ja yhteistä hyvinvointia. Se ehkäisisi julkisen ja kolmannen sektorin alistamista yksityisen sektorin ehtoihin. Nuoret omaksuisivat yhteiskunnallisia taitoja ja tietoja. Rauhanaate voimistuisi, koska yhteiskunnan eteen työskentely näyttäytyisi pelkän asekoulutuksen sijaan yhteisvaurauden rakentamisena ja kehittämisenä.

TERO TOIVANEN tutkija JOONATAN VIRTANEN opiskelija Jyväskylä

Leave a Reply