Voisiko kansalaispalvelun suorittaa yhteiskuntapalveluna ollessaan työtön?

Alla on Helsingin Sanomissa ollut mielipide, jossa ehdotetaan, että tietyissä tapauksissa nuoret työttömät velvoitettaisiin auttamaan vanhuksia. Voisiko se samalla olla KANSALAISPALVELUN SUORITTAMISTA YHTEISKUNTAPALVELUNA??

Alla ko. mielipide.

Matti Ihamuotila

Työttömät pitäisi velvoittaa auttamaan vanhuksia

”Työvelvollisuuteen kuuluisi sekä kodeissa että laitoksissa asuvien vanhusten ulkoilutusta,”
Vanhusten turvan toiminnanjohtaja Marja Pekkanen ihmetteli (HS Mielipide 20. 8.), kuinka maailman parhaassa maassa moni vanhus ei pääse ulos. Asia on korjattavissa yksinkertaisella tavalla. Seuraavan eduskunnan tulee säätää laki, jonka mukaan työttömyyskorvaukseen tai toimeentulotukeen on oikeutettu ainoastaan ihminen, joka on työskennellyt Suomessa vähintään viisi vuotta ammattiin valmistumisensa jälkeen.
Nuoret työttömät sekä työttömät maahanmuuttajat olisivat oikeutettuja ainoastaan
työllistämistukeen. Työllistämistuki tarkoittaisi tukea, johon liittyisi 30 tunnin viikoittainen työvelvollisuus vanhusten henkisen hyvinvoinnin edistämiseksi.

TVÖVELVOLLISUUTEEN kuuluisi sekä kodeissa että laitoksissa. asuvien vanhusten
ulkoilutusta. Jopa hissittömän talon ylimmän kerroksen vähävarainen vanhus pääsisi
päivittäin rollaattoriajelulle parin lihaksikkaan nuoren avustamana. Nuoret ja maahanmuuttajat
pelaisivat erilaisia seurapelejä vanhusten kanssa. He harjoittelisivat ja esittäisivät vanhainkodeissa ja sairaaloissa näytelmiä sekä esittäisivät ja säestäisivät kuorolauluja.

Tällä tavalla vanhukset pääsisivät talutettuina, pyörätuoleilla tai vuoteissaan päivittäin ulkoilemaan. He
saisivat sosiaalisia kontakteja, saisivat laulaa rakkaimpia laulujaan ja näkisivät sekä tuttuja kansakoulu-
näytelmiään että nuorten itse kehittämiä esityksiä.
Pelatessaan suomalaisten nuorten ja maahanmuuttajien kanssa erilaisia seurapelejä vanhukset eivät enää
kokisi itseään hyödyttömiksi viihdyttämisen kohteiksi vaan tuntisivat tekevänsä arvokasta työtä maahanmuuttajien kotouttajina.
Suomalaiset nuoret eivät työttömyysvuosinaan juuttuisi tietokoneen tai oluttuopin ääreen eikä heiltä
katoaisi taju siitä, että rahan eteen on aina tehtävä työtä. Työllistämistyö kannustaisi nuorta ottamaan
vastaan vapailta työmarkkinoilta myös vähemmän houkuttelevaa työtä, koska siitä saatava palkka olisi
joka tapauksessa työllistämistukea suurempi.
Maahanmuuttajat tutustuisivat suomalaiseen yhteiskuntaan, oppisivat suomen kieltä, saisivat suoma-
laisia ystäviä ja tutustuisivat laulujen kautta suomalaiseen sielunmaisemaan. Myös heille tämä malli toimisi
kannustimena vastaanottaa vapailta työmarkkinoilta myös vähemmän houkuttelevaa työtä.
Tähän toimintaan voitaisiin ottaa mukaan myös niitä, jotka eivät kykene tekemään työtä tavallisilla työmarkkinoilla täyspäiväisesti. Varhaiseläkkeelle työuupumuksen tai tuki- ja liikuntaelinsairauksien takia jääneiden joukossa on monia, joilla olisi riittävästi sekä ammattitaitoa että voimia organisoida yhden tällaisen yksikön toiminta. Heidän joukostaan löytyisi myös monia taiteellisesti lahjakkaita näytelmäryhmien ohjaajiksi ja kuorojen ja bändien johtajiksi.
SUOMESSA on vähitellen syytä päästä eroon ajatuksesta, että työnteko on ihmiselle
vahingollista. Nuoren tai maahanmuuttajan työllistämistyöstä saama taloudellinen hyöty ei ole
suuri, mutta työ voi olla hänelle muulla tavoin tärkeä.
Tästä asiasta minulla on omakohtainen kokemus.  Aloittaessani yliopisto-opintoni sain vanhemmiltani
lahjoituksena perheyrityksen osakkeita, jotka eivät kuitenkaan tuottaneet osinkotuloa.
Oikeuteni opintotukeen lakkasi ja veroprosentikseni tuli 70. Tein työtä postin lajittelukeskuksessa. kirja-
kaupassa, sairaalassa sekä vanhainkodissa siivoten ja vaihtaen vaippoja. Työssäkäynti oli heikosti kannattavaa, mutta ilman noita kokemuksia minusta tuskin koskaan olisi tullut yrittäjää.
Annamari Jukko
koti palveluyrittäjä
Helsinki

Leave a Reply