Armeija voi olla upea kokemus myös naiselle
Näin kirjoittaa Piia kokemuksistaan ensi kuukausina
Armeija on mennyt tähän asti tosi hyvin omalta osaltani, suurempia loukkaantumisia ei ole ollut ja pikku hiljaa alkaa sisäistämään oman joukko-osaston toimintaa. Armeijassa on ollut todella fyysisesti että henkisesti rankkoja päiviä. Fyysisesti rankkaa on ollut etenkin leireillä, missä ei nukuta paljoakaan ja useimman aikaa pitää sykkiä. Sotilaspoliisin tutkinto oli myös aika rankkaa, koska se kesti kaksi päivää. Ensimmäisenä päivänä meillä oli pistooli- ja rynnäkkökiväärin voimankäyttö ammunnat, joista toinen piti saada hyväksytysti läpi. Ammuntojen jälkeen oli ruokailu ja muutamia rasteja mitkä käsitteli erilaisten radiopuhelimien toimintaa, illalla noin klo. 22 lähdimme marssimaan Vuosaaren perukoilta Santa Haminaan, matkaa oli noin 20km ja meillä oli taistelu varustus kannettavanamme. Yö marssittiin ja kun päästiin takaisin Santikseen meillä jatkui vielä muutamilla rasteilla tutkinto ja noin klo 9 aamulla pääsimme nukkumaan. (Pääsin sotilaspoliisi tutkinnon läpi ja sain myös voimankäyttö oikeudet! :)) Henkisesti rankkaa on ollut silloin kun on tullut koti-ikävä. Mutta silloin auttaa kun ajattelee kaikkia kivoja juttuja mitä on tehnyt läheisten kanssa jne. Aluksi jännitti tosi paljon, että mitä ne pojat siellä armeijassa suhtautuu tyttöihin, jotka tulevat vapaaehtoisesti, mutta turhaan sitäkään jännitti. Sieltä on jo nyt saanut hyviä kavereita ja oman joukkueen pojat tuntee tietenkin ja heidän kanssaan pystyy juttelemaan ja tehdä asiat hyvin niinkun esimiehet määrää. Tärkeimmän asian minkä olen huomannut miten armeijassa pärjää on se, että ajattelee positiivisesti! Jos siellä on koko ajan mieli maassa ja on negatiivinen ei edes kiinnosta tehdä mitään. Toinen asia mitä ei saa unohtaa on se, että huumoria ei saa unohtaa, pieni pilke silmä kulmassa vie yllättävän pitkälle vaikka kuinka ärsyttäisi! Armeijassa saa myös tehdä todella paljon sellaisia asioita mitä ei siviilissä saa, esim. kuinka moni pääsee elämänsä aikana heittämään oikeata käsikranaattia tai ampumaan kevyt kerta singolla? En kadu hetkeäkään menoani armeijaan ja odotan innolla tulevalta että mitä kaikkea sitä pääseekään kokeilemaan vielä! Kaartinjääkäri Piia (toivottavasti saamme jatkoa kunhan Piian armeijassa olo etenee)