Naisten asevelvollisuutta edistettävä

Vieraskynä HS 13.5.08

Sukupuolineutraali valikoiva asevelvollisuus saisi aikaan, että vain motivoituneimmat ja sopivimmat suorittavat asepalveluksen, kirjoittaa Johanna Valenius.

Ruotsi ja Norja ovat ottamassa ensi askeleita kohti naisten asevelvollisuutta.
Vuoden 2007 alussa Norjan puolustusministeri Anne-Grete StI0m-Erichsen aloitti julkisen keskustelun siitä, pitäisikö Norjan siirtyä sukupuolineutraaliin asevelvollisuuteen nykyisen vain miehiä koskevan sijaan. Samanlaisia keskusteluja on ollut myös Ruotsissa, viimeksi tämän vuoden alussa.
Keskusteluihin on liittynyt käytännön toimia. Jo syksyllä 2006 Norjan puolustusvoimat lähetti

30 000:lle vuonna 1989 syntyneelle naiselle kutsun osallistua tilaisuuteen, jossa he voivat saada lisätietoa asepalveluksesta. 7000 naista on ilmaissut kiinnostuksensa.
Samanlainen kutsu osallistua soveltuvuustesteihin on lähtenyt tämän vuoden alussa ruotsalaisille naisille. Toisin kuin miehillä, naisilla ei edelleenkään ole lakiin perustuvaa velvollisuutta vastata kutsuun.
Ruotsissa ja Norjassa on käytössä valikoiva asevelvollisuus, mikä tarkoittaa sitä, että puolustusvoimat ottaa vain ne, jotka ovat motivoituneimpia ja soveltuvimpia. Norja on ilmoittanut tarvitsevansa 10 000 uutta alokasta vuosittain eli noin kolmasosan miesten ikäluokasta. Ruotsissa luvut ovat vielä pienempiä.
Norjassa on laskettu, että jos pakollinen asevelvollisuus ulotetaan koskemaan myös naisia, vain noin joka kuudes mies ja nainen suorittaisivat Norjassa asepalveluksen. Suomessa 75 prosenttia miesten jokaisesta ikäluokasta menee armeijaan, mikä tekee maastamme erikoisuuden eurooppalaisten valtioiden joukossa. I
Ruotsin ja Norjan naiset ovat voineet suorittaa vapaaehtoisen asepalveluksen huomattavasti kauemmin kuin Suomessa. Mahdollisuuksista huolimatta naisten osuus on edelleen pieni. Molemmissa maissa naisten osuus upseereista, aliupseereista ja asepalveluksen suorittavista on paljon alle kymmenen prosenttia. Naisten vähäiseen osuuteen halutaan muutos, jota nyt tavoitellaan aktiivisella politiikalla.
Sekä Ruotsi että Norja perustelevat naisten asevelvollisuutta samalla tavoin.
Tämän vuoden alussa Ruotsin kutsunnoista vastaavan Pliktverketin johtaja Björn Körlof ihmetteli julkisesti, miten voi olla mahdollista, että vielä vuonna 2008 on voimassa laki, joka asettaa miehet ja naiset eri asemaan.
Myös Norjassa naisten asevelvollisuutta perustellaan uskottavalla tasa-arvopolitiikalla; sukupuolten välinen tasa-arvo tarkoittaa, että naisilla ja miehillä ei ole ainoastaan samat oikeudet vaan myös velvollisuudet. Vain miehiä koskeva asevelvollisuus viestittää, että miehet ovat etusijalla. Tämä vaikuttaa kielteisesti naisten haluun suorittaa asepalvelus vapaaehtoisesti ja hakeutua upseerinuralle.
Toinen tärkeä peruste kasvattaa naisten osuutta ovat kansainväliset kriisin hallinta operaatiot. Naissotilaita tarvitaan muun muassa tehtävissä, joissa ollaan tekemisissä paikallisen väestön ja erityisesti paikallisten naisten kanssa. Asevoimat tarvitsevat mahdollisimman monimuotoisen henkilöstön. Ulottamalla asevelvollisuus myös naisiin rekrytointipohja kaksinkertaistuu.
Pohjimmiltaan kyse on siviiliyhteiskunnan ja asevoimien välisestä suhteesta ja asevoimien legitimiteetistä. Turvallisuuspolitiikan ja puolustusvoimien tehtävien painopisteen siirtyminen kansainvälisiin operaatioihin perinteistä valtion maa-alueen puolustuksesta on omiaan heikentämään kansalaisten ja puolustusvoimien välistä suhdetta.
Lisäksi vain miehiin kohdistuva asevelvollisuus on sukupuoleen perustuvaa syrjintää. Valtioilla toki on oikeus ottaa kansalaisiaan asepalvelukseen, mutta miksi velvollisuuden pitäisi koskea vain toista sukupuolta?
Mikäli asevelvollisuus halutaan säilyttää, sukupuolineutraali valikoiva asevelvollisuus edistäisi sitä, että vain motivoiduimmat ja sopivimmat suorittavat asepalveluksen. Lisäksi velvollisuus jakautuisi kaikkien kesken, jolloin voitaisiin aidosti puhua yleisestä asevelvollisuudesta.

Johanna Valenius

Kirjoittaja on poliittisen historian dosentti Helsingin yliopistossa

Leave a Reply