ISÄNMAAN PUOLESTA

Yleinen asevelvollisuus on suomalaisen yhteiskunnan kantavia tukirakenteita. Se on kansakuntaa koossa pitävä perinne, joka vuosikymmenten saatossa on synnyttänyt todellisen demokraattisen kansanarmeijan.

Kansainvälisissä tehtävissä suomalaiset reserviläiset erottuvat edukseen suurvaltojen niin kutsutuista ammattisotilaista. Upseerit saattavat noissa maissa olla korkeasti oppineita, mutta miehistö värvätään heikosti koulutetuista nuorista. Jotkut pelastautuvat armeijaan välttääkseen vankilan.

Suomalainen rauhanturvaaja on yleensä jo valmistunut johonkin ammattiin.  Hänellä on hyvä yleissivistys, yksi tai useampi tutkinto ja hän osaa ainakin yhtä vierasta kieltä. Asepalveluksessa hän on tottunut siihen, että käskyt perustellaan eikä simputusta siedetä. On vaikea kuvitella, että suomalaisjoukot helposti kiduttaisivat vankejaan.

Vaikka siviilipalvelusmiesten määrä on kasvanut, asepalvelun suosio on edelleen korkea. Vieläkin kahdeksan kymmenestä asevelvollisesta suorittaa palveluksensa loppuun. Vaativimpiin palveluspaikkoihin, kuten laskuvarjojoukkoihin ja taistelusukeltajiksi, on enemmän tarjokkaita kuin koulutukseen voidaan ottaa.

Joukko valtakunnanviisaita miettii parhaillaan Risto Siilasmaan johdolla järjestelmän tulevaisuutta. Samaa mietitään nuoren väen ajatushautomoissa. Niissä eräänlainen laajennettu asevelvollisuus, yleinen kansalaispalvelus, saa yllättävää kannatusta. Lausunnoista päätellen ajankohta on otollinen ennakkoluulottomiin muutoksiin, jotka lujittaisivat suomalaista yhteiskuntaa uudella tavalla.

Sodankäynti teknistyy ja siviilielämä mutkistuu. Puolustusvoimat tarvitsee vähemmän, mutta entistä paremmin koulutettua ja halukkaampaa väkeä. Asevelvollisuus on säilytettävä, mutta sen pitää voida suorittaa myös siviilissä. Näin laatu sotaväessä paranee ja muu yhteiskunta saa tarvitsemaansa apua.

Yleisen kansalaispalvelun pitää tasa-arvon nimissä velvoittaa sekä miehet että naiset palvelemaan määräaika joko puolustusvoimien, koululaitoksen, terveydenhuollon, kulttuuritoimen, hoivapalvelujen tai ympäristötoimen parissa. Samalla kun tasataan yhteistä taakkaa, nuoret saavat kokemusta, jota työnantajat arvostavat samalla tavalla kuin asepalvelusta nyt. Sivarikaan ei enää olisi lintsari.

Hävittäjälentäjän koulutus maksaa veronmaksajille puolitoista miljoonaa, siksi yhteiskunta edellyttää vastapalvelukseksi, että lentäjä pysyy ilmavoimien palveluksessa tietyn ajan ennen kuin pääsee isoille palkoille Finnairiin. Samantapaista järjestelmää on ehdotettu lääkäreille, mutta ammattikunnan vastarinta on betonoitu. Yhteiskunnalta ollaan ottamassa, harvoin antamassa.

Vuoden tai puolen vuoden mittainen yhteiskuntapalvelus on tehokas tapa opettaa nousevalle nuorisolle miten yhteiskunta toimii ja mitä järjestelmien ylläpito vaatii ja maksaa. Samalla palveluvelvolliset näkevät mitä korjattavaa ja parannettavaa järjestelmissä on.

Enemmistö suomalaisista kannattaa nykyisen kaltaista hyvinvointivaltiota, joka kuitenkin uhkaa rahan puutteessa rapautua. Kansalaispalvelus on hyödyllinen tapa maksaa yhteiskunnalle takaisin osa sen suomasta huolenpidosta.

Lasse Lehtinen

Julkaistu Ilta Sanomissa 2.1.2010

Leave a Reply