Archive for huhtikuu, 2011

Isoin ongelma tämän päivän asevelvollisuudessa on siviilipalvelus

perjantai, huhtikuu 8th, 2011

Libyasta tärkeämpiin asioihin

Kirjoittanut Jarno Limnéll, Iltalehti 7.4.2011

Turvallisuuspolitiikka ei ole noussut vaaliteemaksi. Valitettavasti. Keskustelua on herättänyt ainoastaan Suomen mahdollinen osallistuminen Libyan operaatioon. Päivänpoliittisen Libyan sijasta olisi turvallisuuspoliittisella asialistalla huomattavasti tärkeämpiä asioita, joihin tarvittaisiin selkeitä kannanottoja. Onneksi vielä ehtii.

Asialistan tärkein kysymys on puolustusvoimien uudistaminen, joka tullaan kirjaamaan tulevaan hallitusohjelmaan. Puolustusvoimissa ja maanpuolustuksessa on ensi vaalikaudella tapahtumassa iso myllerrys, yksi Suomen itsenäisyyden ajan suurimmista. Asian luulisi tulevia päättäjiä kiinnostavan.

Jos armeijan käyttötarkoituksen, varuskuntaverkoston tai viranomaisyhteistyön pohtiminen tuntuu liian hankalalta, on pelkästään asevelvollisuusasiassa riittävästi mietittävää. Nykymuodossaan asevelvollisuus on tullut tiensä päähän. Tarvitaan vaihtoehtoja – tarvitaan selkeitä poliittisia näkemyksiä. Hyvänä keskustelunavauksena voi pitää tänään julkistettua Vihreän miesliikkeen tekemää ”Armeijamallia”. Oli itse ehdotuksesta mitä mieltä tahansa, niin juuri tämänkaltaisia hyvin perusteltuja kannanottoja turvallisuuspolitiikkamme tarvitsee. Kaikkein eniten.

Asevelvollisuuden isoimmat haasteet eivät koske varusmiespalveluksen aikaa, jota on viimeisen vuosikymmenen aikana kehitetty lähes kiitettävällä tavalla. Asevelvollisuudessa on muita asioita, joihin tulee puuttua pikaisesti – ja joihin odottaisi poliittisia linjauksia.

Isoin ongelma tämän päivän asevelvollisuudessa on siviilipalvelus, joka koetaan (ja käytännössä usein myös toteutuu) turhana täytepalveluna asepalvelusta käymättömille. Nykymuotoisesta siviilipalveluksesta ei ole hyötyä juuri kenellekään. Samalla puolustusvoimat on kiristänyt sisäänpääsykriteerejä armeijan harmaisiin ja palveluksen keskeyttämisluvut ovat kasvaneet. Eikä jatkossa edes tarvitse kouluttaa nykyisen suuruista reserviä. Siviilipalveluksen tai sen korvaavan palvelusmuodon tarve lisääntyy siis vääjäämättä. Tämän palveluksen olisi syytä olla järkevä niin sitä suorittavalle kuin suomalaiselle yhteiskunnalle.

Moni reserviläinen varmasti kuuntelisi poliitikkoa, joka puhuisi varusmiespalveluksen jälkeisestä asevelvollisuusajasta, joka siis päättyy vasta 50 tai 60 ikävuoteen. Moni maanpuolustustahtoinen reserviläinen on turhautunut, kun kertausharjoituskutsua ei kuulu, eikä häneen olla minkäänlaisessa yhteydessä varusmiesajan jälkeen. Hyödynnettävää potentiaalia koulutetussa reservissä olisi, ja parempi huolenpito reserviläisistä kannattaisi yhteiskunnallemme.

Huomion voisi myös kohdistaa naisiin. On suuri heikkous, että naiset on lähes kokonaan unohdettu voimavarana luoda turvallisuutta yhteiskuntaamme. Olisi hyvin tärkeää huolehtia siitä, että naisten valmiuksia toimia niin arkipäivän kuin poikkeusaikojen erilaisissa turvallisuustilanteissa saataisiin parannettua. Tässäkin olisi erinomainen perustellun poliittisen avauksen paikka.

Turvallisuuspoliittisia keskustelunaiheita riittää, ja aiheet ovat meille suomalaisille sekä läheisiä että tärkeitä. Kannanottoja odotetaan, sillä ääniä on vielä suuri joukko jaossa. Ehkä turvallisuuspoliittiset asiat nousevat vaalitaistelun loppumetreillä ratkaiseviksi?

Suomen kokonaisturvallisuuteen perustuva malli on kansainvälisesti arvostettu.

perjantai, huhtikuu 8th, 2011

Puolustuksen uudistus vaatii kipeitä päätöksiä

Rauhan ajan rakenteita on voitava keventää, sodan ajan vahvuutta pienentää ja toimintatapaa kehittää.

8.4.2011 3:00 | Kommentit

Arto Räty Kirjoittaja on puolustusministeriön kansliapäällikkö ja kenraaliluutnantti.

 

Päätoimittaja Mikael Pentikäisen kolumnissa ”Kohti uutta armeijaa” (HS 6. 3.) annettiin monipuolinen kuva puolustuksen uudistuksesta. Kirjoittajan analyysi ulottui jopa syvemmälle kuin puolustushallinnon sisäinen valmistelu. Yksityiskohtaisia suunnitelmia Puolustusvoimien tulevaisuudesta ei ole vielä tehty.

Newsweek-lehti valitsi viime syksynä Suomen maailman parhaaksi maaksi asua. Korkea koulutuksen taso, toimiva demokratia ja turvallinen yhteiskunta ovat seikkoja, joita arvostettiin. Tätä yhteiskuntaa pidämme puolustamisen arvoisena.

Suomi on EU:n reunavaltiona mielenkiintoisessa tilanteessa. EU-maiden puolustuspolitiikassa pyritään tiiviimpään kansainväliseen yhteistyöhön, yhteishankintoihin ja vanhojen rakenteiden purkamiseen. Keskeisenä syynä on resurssien väheneminen.

Asevoimien tehtävissä ykkössijalle on noussut kriisinhallinta. Samaan aikaan idän suunnalla Venäjä, Kiina ja Intia lisäävät puolustusmenojaan ja kasvattavat asevoimiensa tehoa, eikä kriisinhallinta ole niiden asevoimien ykköstehtävä.

Suomeen ei kohdistu välitöntä sotilaallista uhkaa, mutta historia – valitettavasti myös lähihistoria muualla maailmassa – on opettanut, että tilanne voi muuttua nopeasti. Uskottava puolustus on kuin tuolin selkänoja: on mukavampi istua, kun tietää, että tarpeen tullen on jotain, mihin nojata. Puolustuksen tärkein tehtävä on estää Suomea joutumasta sotilaallisen uhan tai toiminnan kohteeksi.

Kokonaismaanpuolustuksen periaatteiden mukaisesti puolustus tukee muuta yhteiskuntaa monin eri tavoin, esimerkiksi antamalla satoja kertoja vuodessa virka-apua muille viranomaisille. Suomen kokonaisturvallisuuteen perustuva malli on kansainvälisesti arvostettu.

Voimme olla ylpeitä yhteiskuntaamme yhdistävästä, asevelvollisuuteen perustuvasta puolustuksesta, joka vastaa haasteisiin joustavasti – ja tiukan paikan tullen puolustaa Suomea sotilaallisesti. Puolustushallinto kiinnittää erityistä huomiota yhteiskuntaa hyödyttävään ja asevelvollisia motivoivaan koulutukseen. Lisäksi selvitämme kodinturvajoukkokonseptia, joka voisi tarjota lisäarvoa yhteiskunnalle ja uusia tehtäviä reserviläisille.

Suomen puolustuksella on edessään rauhan ajan suurin uudistus. Toiminnan kustannukset kasvavat nopeasti. Puolustusmateriaalia poistuu käytöstä tällä vuosikymmenellä massoittain. Samalla materiaalin elinkaarikustannukset kasvavat. Kaikkea poistuvaa materiaalia ei pystytä korvaamaan uudella, vaikka hankinnoissa otetaan huomioon myös muista maista vapautuva materiaali.

Puolustushallinto on jo pitkään tehnyt erilaisia sopeuttamistoimia. Olemme vähentäneet varusmiesten maastoharjoitusten määrää sekä lentokoneiden ja alusten käyttöä. Monissa kustannustehokkuutta lisäävissä toimissa Puolustusvoimat on valtionhallinnon edelläkävijä. Esimerkkejä ovat tietohallinnon uudistukset sekä kumppanuus ja verkostoituminen yksityisen sektorin kanssa.

Toimintaa ei voida kuitenkaan enää supistaa ilman sotilaallisen osaamisen vähenemistä ja asevelvollisten koulutuksen romahtamista. Juustohöylän aika on ohi. Jokainen käsittää, että varusmiehenä hankittu osaaminen säilyy ainoastaan, jos edes joskus voi kerrata oppimaansa. Resurssit eivät tulevaisuudessa riitä edes tällaisiin perusasioihin.

Ymmärrämme, että valtiontalous ja työllisyys aiheuttavat poliittisille päättäjille suuria haasteita. Hyvinvointiyhteiskunnassa on puolustuksen ohella monta muutakin tärkeää menokohdetta. On harkittava, miten Puolustusvoimien uudistaminen toteutetaan rasittamatta liikaa valtiontaloutta.

Toimintaa ja rakenteita on uudistettava ennakkoluulottomasti, jopa radikaalisti. Muutos maksaa aluksi, mutta valtiontalouden vaikean tilanteen takia puolustusministeriö ei esitä budjettinsa kasvattamista. Uudistus voidaan toteuttaa, jos vuoden 2009 turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa selonteossa päätetty nykyinen resurssitaso säilytetään vuoden 2015 loppuun.

Tavoitteena on tuottaa kustannustehokkaampi puolustusjärjestelmä pääosin jo tulevan hallituskauden aikana. Uudistus olisi voitava toteuttaa puolustuksen ydintoiminnan eli kriisiajan valmiuden lähtökohdista. Rauhan ajan rakenteita on voitava keventää, sodan ajan vahvuutta pienentää ja toimintatapaa kehittää. On luovuttava osasta vanhaa ja samalla rakennettava tarkoituksenmukaista uutta.

Puolustuskyvyn uudistaminen ei ole helppoa. Puolustusvoimien on yhtä aikaa uudistettava ja säästettävä. Helppoja säästökohteita ei ole.

Puolustushallinnossa on jo tänä vuonna pakko turvautua hyvin kipeisiin ratkaisuihin, jotta jatkuvasti kasvussa olevia menoja voidaan nopeasti pienentää. Tämä vaatii toiminnan supistamista joka vuosi kasvavalla vauhdilla.

Uudistuksen toteuttaminen ja välttämättömät sopeuttamistoimet vaativatkin poliittisen johdon vahvaa sitoutumista, koska toimilla on sekä henkilöstöön kohdistuvia että alueellisia vaikutuksia.

Pian valittavan eduskunnan on kyettävä kovista yhteiskunnallisista haasteista huolimatta tekemään vastuullisia, rohkeita ja kokonaisvaltaisia poliittisia päätöksiä, joilla pärjäämme 2020-luvulle asti. Uudistus antaa mahdollisuuden luoda puolustukselle turvattu tulevaisuus.

Tavoitteena on toimia tehokkaammin yhteisen hyvän puolesta, sillä turvallisuus on osa hyvinvointiyhteiskuntaamme.