Archive for kesäkuu, 2010

Kansalaispalvelu osana elinikäistä oppimista

torstai, kesäkuu 24th, 2010

Keskustelu kansalaispalveluskesta käy kuumana ja varmasti kiihtyy seuraavien vaalien lähestyessä. Perusperiaate kansalaispalveluksessa on sukupuolien välinen tasa-arvo eli siirtyminen vain miehiä velvoittavasta varusmies/siviilipalveluksesta molempia sukupuolia velvoittavaan kansalaispalvelukseen. Palvelus voisi olla kestoltaan esimerkiksi 6kk ja sen voisi suorittaa hyvin monilla eri tavoilla, kuten perinteisenä asepalveluksena, suojelu- ja katastrofipalveluksena, vanhusten hoivapalveluna, terveydenhuollon lähityönä, sosiaali- ja nuorisoalan lähityönä, kouluavustamisena, lähityönä kunta- ja puistoalalla jne. Toisin sanoen tehtävissä, joiden suorittaminen hyödyttäisi suuresti kaikkia kansalaisia, mutta joiden hoitamista valtio ja kunnat eivät pysty kustantamaan budjetistaan. Kansalaispalvelukseen siirtyminen poistaisi nykyisen tehottoman siviilipalveluksen, joka on käytännössä enemmän rangaistus “lintsareille”, kuin todellinen kansalaispalveluksen muoto.

Aiheesta lisää ks. Lasse Lehtisen kolumnit ja blogit http://www.lasselehtinen.net/page19/files/80db1943db169a91144448e06b96c8ab-17.php, Kolli Opisin blogi http://ollisoppela.blogspot.com/2009/06/kansalaispalvelus-kaytantoon.html, Jukka Relanderin esittämät näkemykset, sekä keskustelu jota on käyty mm. Iltasanomissa http://www.iltasanomat.fi/uutiset/kotimaa/uutinen.asp?id=1948739 ja http://www.iltasanomat.fi/uutiset/kotimaa/uutinen.asp?id=1948134.

Miten kansalaispalvelus toimisi osana elinikäistä oppimista? Jos tarkastellaan muita muotoja kuin asepalvelus voidaan sanoa, että se loisi vähintäänkin nuorelle luonnollisen kanavan työelämään tutustumiseen sekä konkreettisen melko pitkäkestoisen työkokemuksen ainakin yhdelle alalle. Se opettaisi perustyöelämän taidot ja auttaisi luomaan kontakteja, joita tarvitaan varsinaisen työpaikan löytämisessä.

Jos meillä olisi käytössä aiemmin blogissa esittämäni horisontaalinen tutkintomalli, kansalaispalvelus voisi hyödyttää nuorta huomattavassakin määrin. Tällöin kansalaispalveluksesta nuori saisi opintopisteitä useampiinkin ja keskenään hyvinkin erityyppisiin koulutusmoduleihin. Koulutusmodulit, joihin opintopisteitä saisi olisivat joko siltä alalta, missä kansalaispalvelus on suoritettu (esim. hoiva-ala), tai sitten opintopisteet voisi saada koulutusmoduleihin, jotka liittyvät joillain tavalla alalla suoritettuun työhön kansalaispalvelusaikana. Jos palvelus on ollut esimerkiksi vanhusten hoivapalveluissa, missä työn kuva olisi ollut melko laaja-alainen, nuori voisi mahdollisesti saada opintopisteitä geriatrian lisäksi esimerkiksi asiakaspalveluun, sosiaalialaan, tiedottamiseen, koordinointiin, logistiikkaan jne. Kunta-ala voisi tarjota opintopisteitä lukuisten alojen koulutusmodulien suorittamiseen, kuten markkinointi, johtaminen, taloushallinto, kirjanpito, yhdyskuntasuunnittelu jne. On pidettävä mielessä, että kunta-alaa kohtaa todella massiivinen eläköitymisaalto seuraavien vuosien aikana. Erään laskelman mukaan kaikista nuorista ikäluokista pitäisi rekrytoida 70% kunta-alalle useiden tulevien vuosien ajan, jotta nykyinen työvoiman määrä pystyttäisiin pitämään kunta-alalla yllä. Näin massiivinen rekrytointi on tietenkin täysin mahdotonta ja kansantaloudellisesti järjetöntä, mutta yksi ratkaisu kunta-alan työvoimapulaan voisi olla laaja-alainen molempia sukupuolia velvoittava kansalaispalvelus. Sama koskee tietenkin vanhustenhoivatyötä ja muita mainittuja yhteiskunnallisia avain aloja.

Takaisin perusperiaatteeseen. Kun nuori suorittaa peruskoulun (tai viimeistään lukion tai ammatillisen koulutuksen) jälkeen kansalaispalveluksen, hän saa tästä palkkioksi opintopisteitä sekä opintosetelin.  Opintopisteet ovat suoraan suorituksia koulutusmoduleihin alan ammattitutkintoa varten. Opintosetelillä puolestaan voisi kattaa joko tulevan ammatilliseen jatko- ja täydennyskoulutuksen tai seuraavien kahden ensimmäisen vuoden opiskelun kustannukset korkeakoulussa. Mallissa opiskelemaan korkeakouluun pääsisi ilman pääsykokeita, jos lukiotodistus on riittävän hyvä tai jos avoimessa yliopistossa olisi suorittanut riittävästi kursseja. Kahden vuoden jälkeen olisi kaikille yhteinen arviointi opintomenestyksestä. Jos menestys on ollut riittävän hyvä saisi uuden opintosetelin ja mahdollisuuden tehdä tutkinto loppuun. Jos ei, opiskelu ko. alalla päättyisi mutta kaikki opintosuoritukset olisi hyväksi luettuja mille tahansa uudelle alalle siirryttäessä. Jos opintomenestys sen sijaan olisi erityisen hyvä kahden ensimmäisen vuoden jälkeen saisi lisä opintosetelin ja stipendin, joka mahdollistaisi todellisen keskittymisen opintoihin ja tuleviin jatko-opintoihin. Tämä tietenkin nopeuttaisi lahjakkaimpien opiskelijoiden valmistumista ja lisäisi kaikkien opiskelijoiden motivaatiota.

Miksi opintoseteli ja stipendi olisivat tarpeen kansalaispalveluksen yhteydessä? Uskon, että korkeakoulukoulutus Suomessa ei voi mitenkään olla tulevaisuudessa täysin maksutonta. Tähän on moniakin syitä. Ensinnäkin koulutuksen arvostus kansainvälisesti seuraa pitkälle koulutusvuoden hintaa. Toisekseen valtion rahoituksen suunta yliopistosektorille on hyvin selvä. Rahoitusta on saatava joko lisää valtiolta, tai sitä on saatava suoraan yksityisiltä markkinoilta tai sitten opinnoista on tehtävä osittain maksullisia. Muussa tapauksessa huonoin viimeinen vaihtoehto olisi, että korkeakoulukoulutuksesta tulee kirjekurssityyppistä, mitä tuskin kukaan toivoo. Tästä syystä on odotettavaa, että aluksi ulkomaalaisten opiskelijoiden koulutus muuttuu maksulliseksi ja myöhemmin kaikkien opiskelijoiden koulutus seuraa samaa linjaa. Tämä tarkoittaa sitä, että opiskelijan henkilökohtainen vastuu omasta oppimisesta ja sen rahoittamisesta kasvaa. Tässä kansalaispalvelus mahdollistaisi oivan motivoivan tien korkeakouluun.

Artikkeli on kopioitu kohteesta

http://liikkuvakoulu.wordpress.com/category/kansalaispalvelus/

Kansalaispalvelu edesauttaisi vapaaehtoisuustoiminnan lisäämistä

keskiviikko, kesäkuu 23rd, 2010

Jos jokainen suomalainen nuori suorittaisi kansalaispalvelun, se voisi jatkossa aktivoida ihmisiä vapaaehtoistoimintaan. Kansalaispalvelu avaisi nuorten silmät näkemään yhteiskunnan tarpeita.

Yhteiskunta kohtaa mm. ikääntymisen ja polarisaatiokehityksen myötä uusia haasteita, jotka edellyttävät myös vapaaehtoistyön sektorilla tiivistä ennakointiyhteistyötä sekä avointa hyvien käytäntöjen kehittämistä ja levittämistä. Useat vapaaehtoistyön kehittämishaasteet ovat liian suuria yksittäisten toimijoiden toteutettaviksi. Yhteisen kehittämisen kohteiksi on nähty mm. valtakunnallisen kumppanuusverkoston ylläpitäminen, tiedottaminen, koulutuksen ja tutkimustyön koordinointi ja edistäminen sekä poliittiseen vaikuttamiseen liittyvä yhteistyö. Yhteistyötä tarvitaan myös vapaaehtoistyön asiakas- ja tarvelähtöisyyden lisäämiseen, vapaaehtoistyön ja ammatillisen työn rajapinnoista keskustelemiseen sekä vapaaehtoistyön välitystoiminnan kehittämiseksi. Useiden eri toimijoiden välisenä yhteistyönä on mahdollista saavuttaa myös suurempi hyöty yhä lisääntyvästä kansainvälisestä yhteistyöstä.

Alla on vapaaehtoistoimintaa käsittelevä mielipide Helsingin Sanomista 20.6.2010.

Vapaaehtoistoiminta tulee ottaa pakolliseksi tuntijakokehitykseen

Suomalaisen koulujärjestelmän on eurooppalaisissa tutkimuksissa arvioitu painottavan liikaa tietoa taitojen ja tekemisen kustannuksella.  Yhteiskunnallisen osaamisen, osallistumisen ja vaikuttamisen yhtenä edellytyksenä on käytännön harjoittelumahdollisuudet näiden taitojen oppimiseen.
Vertailututkimuksissa suomalaisnuoret tietävät keskimääräistä enemmän yhteiskunnastaan, mutta osallistuvat keskimääräistä vähemmän. Tämän tulee olla lähtökohtana uutta tuntijakoa valmisteltaessa.
Tulevaisuuden rakentaminen samanaikaisesti ekologisesti, kulttuurisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti kestäville ratkaisuille vaatii paitsi systeemistä ajattelua, syiden ja seurausten sekä kokonaisuuksien
hahmottamista ja ymmärtämistä, myös eettisesti vastuullisentoiminnan käytännön harjoittelun kautta tapahtuvaa oppimista.
Vapaaehtoistoiminnalla on erittäin keskeinen tehtävä osana vastuullisuuden, osallistumisen ja arjen vaikuttamisen taitojen opiskelua. Euroopassa tämä vapaaehtoistoiminnan roolinuortenkasvussa
yhteiskunnallisiksi toimijoiksi on ymmärretty keskimäärin suomalaista kulttuuria paremmin.
Myös Suomessa oppilaiden omat toiveet kohdistuvat suurempiin osallistumismahdollisuuksiin. Arvopohjaisten tulevaisuustaitojen vahvistaminen vapaaehtoistoimmnan avulla auttaa lapsia ja nuoria
selviytymään muuttuvassa maailmassa ja kohtaamaan erilaisia tulevaisuuden vaihtoehtoja.
Kansalaisareena ry teki yhdessä Taloustutkimuksen kanssa huhtikuussa 2010 haastattelututkimuksen suomalaisnuorten vapaaehtoistoimintaan osallistumisesta. Nuorten 15-24-vuotiaitten osallistuminen on vähentynyt vuoden 2001 tilanteen 39 prosenttista 26 prosenttiin vuonna 2010. Nuorten vapaaehtoistoimintaan käyttämä aika on vähentynyt vielä enemmän, vuonna 2001 se oli 19 tuntia, nyt vain 9 tuntia kuukaudessa.
Suomalaisnuorista 44 prosenttia olisi halukas osallistumaan vapaaehtoistoiminnan tulevaisuuden
suunnitteluun, mikäli sellainen mahdollisuus järjestettäisiin heille sopivaan aikaan. 69 prosenttia nuorista ilmoittaa olevansa halukas osallistumaan oppilaitoksensa tai työnantajansa organisoimaan vapaaehtoistoimintaan koulu- tai työaikana, mikäli sellainen olisi mahdollista.
On useita tapoja kytkeä vapaaehtoistoiminta koulujen perusopetukseen. Vapaaehtoistoiminta on tärkeätä saada mukaan pakollisena oppiaineena tuntijakokehykseen. Vapaaehtoistoiminnan arvopohjasta käsin joudutaan silloin jokaisen oppilaan kanssa yksilöllisesti miettimään sitä, millaiset vapaaehtoistoiminnan keinot palvelevat parhaiten oppimista.
Anitta Raitanen
toiminnanjohtaja
Kansalaisareena ry

Moni nainen päihittäisi miehet intissä

lauantai, kesäkuu 19th, 2010

Maanpuolustuksen järjestämisen tasa-arvokysymyksiin pureudutaan tuoreessa teoksessa ”Tasa-arvoinen turvallisuus” (Minerva).

Yksi kirjoittajista, Åbo Akademin tutkija Anders Ahlbäck pitää vain miehille pakollisen ”yleisen” asevelvollisuuden jatkamista kaikkein huonoimpana vaihtoehtona. Ongelmana on, että se uusintaa toivottoman vanhentuneita käsityksiä miesten ja naisten fyysisistä eroista ja yhteiskunnallisista tehtävistä.

Ahlbäckin mielestä armeijoiden ammattimaistaminen voi puolestaan johtaa sotilaskulttuurin lisääntyvään hypermaskuliinisuuteen huolimatta yksittäisistä naissotilaista ja -upseereista. Kun palvelukseen ei saada vapaaehtoisuuden kautta tarpeeksi naisia, pitäisi koko järjestelmä miettiä uusiksi.

Ahlbäckin mielestä asevelvollisuudesta pitäisi tehdä nykyistä laajempi ja monipuolisempi 2000-luvun kansalaisvelvollisuus. Siinä opeteltaisiin suoriutumista paitsi perinteisistä sotilaallisista tehtävistä, myös esimeriksi ympäristökatastrofeista, humanitäärisistä kriiseistä ja pakolaiskatastrofeista. Tällöin jokaiselle nuorelle kansalaiselle löytyisi tehtävää, tutkija katsoo.

–Se tulee kalliiksi, mutta kaikki sijoitukset tulevaisuuteen maksavat.

Artikkeli Uudesta Suomesta27.4.2010

KANSALAISPALVELUVELVOLLISUUS

perjantai, kesäkuu 11th, 2010

On liian paljon yksinäisiä ja hoivanpuutteesta kärsiviä vanhuksia. On kymmenin tuhansin koulutuksen ja työn puutteessa olevia näköalattomia nuoria.
Lakisääteinen, koko ikäluokkaa koskeva kansalaispalvelu, valinnaisesti varusmies- tai yhteiskuntapalveluna(siviilipalvelu), vähentäisi kumpaakin yhteiskunnallista epäkohtaa.
Vanhusten turva ja nuorten yhteiskuntavastuu paranivat ja naisetkin saisivat antaa panoksensa isänmaan palveluun.
Koulutetun työvoiman puutetta sairaaloissa ja hoitolaitoksissa
helpottaisi jos yksinkertaisissa jokamiehen opittavissa tehtävissä toimisi kansalaispalvelunuoria.
Sosiaali- ja terveysministeriö herätköön asiassa ennen kuin
hoitolaitoksiin värvätään ulkomailta työvoimaa.

Leea Rauvala, 87 v,

Suorittanut työpalvelun TPK Pirkkalassa 1941

Kansalaispalveluaate syntyi NAISTEN TOIMESTA kauan sitten; Naisten vapaaehtoinen työpalvelu vv. 1941-1945

lauantai, kesäkuu 5th, 2010

Naisten työvalmiusliitto toi Suomeen 1940-luvulla työpalveluaatteen. Perustettiin 12 leirikeskusta, joissa vapaaehtoiset nuoret naiset saivat kuuden kuukauden ajan teorian ja käytännön opetusta kodinhoidossa, käsitöissä. ruoanlaitossa. lastenhoidossa ja puutarhanhoidossa. Käytännön työharjoittelu tapahtui leirikeskuksessa ja kotiavustajina ympäristön kodeissa. Vv. 1941-1945 yhteensä 1450 17-25 vuoden ikäistä naista suoritti 6 kk:n työpalvelun.

Meidän entisten työtyttöjen keskuudessa heräsi ajatus nykyaikaan soveltuvasta kansalaispalvelusta, joka käsittäisi valinnaisesti asepalvelun tai siviilipalvelun hoito- ja hoivalaitoksissa, lasten tai vanhusten päiväkodeissa, pakolaiskeskuksissa, ympäristönhoidossa, kansalaisjärjestöissä tai kotiavustajina. Olemme esittäneet asiaa useille ministereille ja kansanedustajille jo yli 20 vuoden aikana. Suhtautuminen on ollut positiivista mutta lakiesitystä poliitikot eivät ole saaneet aikaanL

Lakisääteisellä kansalaispalvelulla saavutettaisiin seuraavat edut:

–        nuorten syrjäytyminen estyy

–        ammatinvalinta helpottuu

–        työllisyys paranee

–        työllistyminen palvelun jälkeen helpottuu

–        nuorten yhteiskuntavastuu lisääntyy

–        uusavuttomuus vähenee

Kansalaisyhteiskunta toimii parhaiten, jos sen jäsenet on kasvatettu yhteisvastuuseen.

Espoo 22.2.2010

Leea Rauvala, 87

Suorittanut työpalvelun TPK Pirkkalassa 1941