Archive for helmikuu, 2010

Kansalaispalvelu edistäisi yhteiskuntaa

perjantai, helmikuu 26th, 2010

Haluan esittää muutaman mietteen kansalaispalvelun puolesta, koska kansalaispalvelun ideasta löytyy paljon nimenomaan yhteiskuntaamme auttavia ja sitä kautta edistäviä asioita.

Yhteiskunnasta löytyy sellaisia aloja ja toimintoja, jotka auttavat yhteiskuntaamme erityisen paljon. Ei pidä miettiä työurien pidentämisiä tai aikaistamisia liian pelkistetyillä näkökannoilla, vaan on myös mietittävä kokonaisuutta ja muita hyviä puolia, kuin vain esimerkiksi opiskelujen vuotta aikaistamisen kautta pidennetyn työuran taloudellisia etuja.

Otetaan esimerkiksi lääkärinkoulutus. Lääkärit ovat ensiarvoisen tärkeä osa yhteiskuntaa ja toimivaa yhteisöä. Lääkäreitä koulutetaan paljon, mutta he eivät sijoitu tasaisesti ympäri yhteiskuntaa, sanalla sanoen siis pienempiin ja syrjäisempiin kuntiin. Tätä asiaa voisi auttaa kansalaispalvelu. Lääkärinkoulutus on arvokas asia, joka tuottaa lääkärille pitkällä aikavälillä paljon. Mielestäni lääkäreiden koulutukseen voisi lisätä kansalaispalveluosion, jossa lääkäri tekisi vuoden verran työtään yhteisön hyväksi esimerkiksi sellaisella paikkakunnalle, jonne ei ole saatu muuta lääkäriä. Tai sellaisessa terveysasemalla, jossa olisi paljon apua tarvitsevia asiakkaita mutta vähän lääkäreitä sairaslomien tms. syiden vuoksi.  Tällainen kansalaispalvelu edistäisi hyvinvointiyhteiskunnan säilymistä.

Mitä tulee talousajattelun korostumiseen näinä aikoina, tuntuu jotenkin siltä, että kilpailulainsäädännön aulius on paha asia terveyspalveluissa. On oikein, että työstä saa palkkaa ja että siihen pitää pystyä vaikuttamaan ajan kanssa omalla panoksellaan, mutta tällä hetkellä järjestelmä tuntuu yhä enemmän ajautuvan yksityisen terveydenhuollon puolelle. Muutos huolestuttaa, koska se eriarvoistaa yhteiskuntaa pitkällä tähtäimellä todella paljon. Ei kovinkaan monella ole varaa yksityisiin lääkäripalveluihin. Varakkuuden tuomaan luokitteluun yhteiskunnassamme ei ole mitään syytä syöksyä. Näen siis nykytilanteessa, että yksityinen sektori imee niin tehokkaasti lääkäreitä puoleensa, että julkinen sektori on hätää kärsimässä.

Asevelvollisuus on piirre, mitä nykypäivän keskustelussa on jonkin verran esitelty nimenomaan yhteiskunnan taloudellista kehitystä jarruttavana tekijänä. On hienoa ja tärkeää, että asepalveluksen roolia, luonnetta ja tarpeellisuutta pohditaan ja että siitä käydään keskustelua. Henkilökohtaisesti toivon, että järjestelmä säilyisi jatkossakin – jo ihan tasa-arvon ja (mies-)kansalaisten fyysisen kunnonkin puolesta. Missäpä muualla pakotetaan liikkumaan urakalla ja missä näkee kaiken maailman hiihtäjää. Mutta järjestelmää voisi joustavoittaa yleisen kansalaispalvelun suuntaan, joka koskisi myös naisia. Miehille asepalveluksen roolia tulisi tietysti korostaa ensisijaisena vaihtoehtona suorittaa kansalaispalvelus.

Kansalaispalvelusta löytyy myös huonoja puolia, joita on myös syytä pohtia, koska huonosti toteutettu kansalaispalvelu ei toteuta tarkoitustaan. Tähän kategoriaan kuuluu esimerkiksi into asevelvollisuuden suorittamisen pienentymiseen tulevaisuudessa. Tällöin maan hallitus sekä puolustusvoimat joutuisivat miettimään uudelleen valintoja ja tavoitteita. Esimerkiksi kelvatkoon Saksa, jossa siviilipalvelus on suosittu tapa suorittaa palvelus varusmiespalveluksen sijaan.

Hankkeen vastustajat tulevat myös vastustamaan kansalaispalvelua sillä perusteella, että se viivästyttää ihmisten osallistumista työelämään – jos siis ihminen suorittaisi kansalaispalveluksen esimerkiksi heti lukion tai ammatillisen koulutuksen jälkeen. Parhaassa ja loogisimmassa tapauksessa kansalaispalvelussa pääsisi heti oman alan työhön käsiksi, mutta huonoimmassa tapauksessa näin ei kävisi. Siitä huolimatta yhdyn kaikkiin niihin etuihin, mitä olette luetelleet www-sivujenne etusivulla.

Tärkeää olisi mahdollisimman laaja poliittinen rintama kansalaispalvelun tueksi. Sen toteuttamiseen myös tarvitaan yhteiskunnan eri toimijoita: julkista sektoria, yksityistä sektoria sekä kolmatta sektoria. Esimerkiksi toiminta SPR:n tai jonkin lasten hyvinvointia edistävän järjestön riveissä olisi hyödyllinen tapa auttaa.

Kansalaispalvelu olisi oiva tapa edistää yhteiskuntaamme, koska se lisäisi tasa-arvon ja sitä kautta yhteisöllisyyden tunnetta. Me itse vaikutamme omalla työllämme ja esimerkillämme siihen yhteiskuntaan, jossa elämme. Tehkäämme siis se vielä paremmaksi.

Teemu Häkkinen, Jyväskylä

Kansalaispalveluaate syntyi NAISTEN TOIMESTA kauan sitten; Naisten vapaaehtoinen työpalvelu vv. 1941-1945

torstai, helmikuu 25th, 2010

Naisten työvalmiusliitto toi Suomeen 1940-luvulla työpalveluaatteen. Perustettiin 12 leirikeskusta, joissa vapaaehtoiset nuoret naiset saivat kuuden kuukauden ajan teorian ja käytännön opetusta kodinhoidossa, käsitöissä. ruoanlaitossa. lastenhoidossa ja puutarhanhoidossa. Käytännön työharjoittelu tapahtui leirikeskuksessa ja kotiavustajina ympäristön kodeissa. Vv. 1941-1945 yhteensä 1450 17-25 vuoden ikäistä naista suoritti 6 kk:n työpalvelun.

Meidän entisten työtyttöjen keskuudessa heräsi ajatus nykyaikaan soveltuvasta kansalaispalvelusta, joka käsittäisi valinnaisesti asepalvelun tai siviilipalvelun hoito- ja hoivalaitoksissa, lasten tai vanhusten päiväkodeissa, pakolaiskeskuksissa, ympäristönhoidossa, kansalaisjärjestöissä tai kotiavustajina. Olemme esittäneet asiaa useille ministereille ja kansanedustajille jo yli 20 vuoden aikana. Suhtautuminen on ollut positiivista mutta lakiesitystä poliitikot eivät ole saaneet aikaan.

Lakisääteisellä kansalaispalvelulla saavutettaisiin seuraavat edut:

–        nuorten syrjäytyminen estyy

–        ammatinvalinta helpottuu

–        työllisyys paranee

–        työllistyminen palvelun jälkeen helpottuu

–        nuorten yhteiskuntavastuu lisääntyy

–        uusavuttomuus vähenee

Kansalaisyhteiskunta toimii parhaiten, jos sen jäsenet on kasvatettu yhteisvastuuseen.

Espoo 22.2.2010

Leea Rauvala, 87

Suorittanut työpalvelun TPK Pirkkalassa 1941

Kansalaispalvelun voisi suorittaa esimerkiksi ympäristömiliisinä

lauantai, helmikuu 20th, 2010

Toimittaja Perttu Kauppinen peräänkuulutti (HS Kotimaa 18.2.), miten demareiden lanseeraama kansalaispalvelu voitaisiin toteuttaa. Vaikkapa näin:

Säädetään siis pakollinen yhteiskuntapalvelu, tytöille ja pojille tasavertaisesti. Palvelusaika olisi kaksi plus neljä kuukautta. Ensimmäiset kaksi kuukautta olisivat kaikille yhteistä kuntoremonttia. Kylpylöitä ei tarvitse rakentaa, riittää kun osa kasarmeista ristitään uudelleen kuntoilukeskuksiksi ja kouluttajat personal trainereiksi. Tavoitteena olisi korjata löhöilyn ja limsa-automaattien romahduttama peruskunto, ensi alkuun.

Sen jälkeen suuntautumisvaihtoehtoja olisi kolme. Yksi olisi perinteinen sotaväki, jonne pääsisi vain tiukan syynin kautta. Ramboilijat karsittaisiin. Kun on liipaisinsormi herkässä, kuuluu siviiliin. Patoutuneen aggression purkamiseksi suosittelen esim. siivoustyötä.

Siviilipalvelus olisi sitten se toinen optio, nykyisen kaltainen. Varsinkin vanhustenhoidossa riittää kysyntää.

Kolmas suuntautumisvaihtoehto olisi ympäristömiliisi, erikoisyksikkö ekokatastrofien varalta, vihreä prikaati, ympäristöministeriön karhuryhmä.

Olen joskus aiemmin esittänyt aseveljien rinnalle ekomiliisejä ja sosiaalisisaria, mutta ehkä aika vihdoin on kypsä. En kuvittele, että vanhat sukupuoliroolit ovat täysin murentuneet. Hyvä niin. Harva tyttö hakeutuisi laskuvarjojääkäriksi, ja päiväkotien siviilipalveluksessa veikkaisin poikia vähemmistöksi. Mutta sopiva sekoitus tekisi hengelle hyvää, kummallakin taholla.

Entä totaalikieltäytyjät? Ne jotka eivät millään tunnusta yhteiskunnallista vastuuta ja oikeastaan haluaisivat, että valtiosta voisi erota niin kuin kirkosta, netti-ilmoituksella?

Varaventtiiliksi heille jättäisin presidentin. Jotta olisi joku, joka tarvittaessa ja huolellisesti harkiten voisi antaa armon käydä oikeudesta.  Ja jotta presidentillekin jäisi tähdellistä tehtävää myös tulevaisuudessa.

Joten ihan realistinen demareiden esitys on, jos vaan yhteiskunta on valmis yhdistämään turvallisuuskehityksen tarpeet ja kulloisenkin ikäluokan oikeudenmukaisen kohtelun.

Ilkka-Christian Björklund, valtiotieteen lisensiaatti, Helsinki

+++

(julkaistu Helsingin Sanomien mielipidepalstalla 19.2.2010

TEESEJÄ KANSALAISPALVELUN PUOLESTA

keskiviikko, helmikuu 17th, 2010

Kansalaispalvelu on ajatus ja visio uudenlaisesta kansalaisyhteiskunnasta, jonka eteen teemme työtä. Kansalaispalvelu on vaihtoehto nykyiseen epätasa-arvoiseen ja jäykkään asevelvollisuuteen. Tavoitteenamme on saada jokainen suomalainen auttamaan sekä toisiaan että omaa yhteisöään selviytymään paremmin tulevaisuuden haasteista.
Tulevaisuudessa Suomessa tulee varautua maanpuolustuksen lisäksi uudenlaisiin kriiseihin kuten terroritekoihin, öljykatastrofeihin, säteilyonnettomuuksiin, pitkäaikaisiin laajoihin sähkökatkoksiin, vesistöjen saastumiseen, tietoverkkokatastrofeihin, jne. Ennakoimattamien suurten katastrofien hoitamiseen tarvitaan virallisten organisaatioiden lisäksi tavallisten kansalaisten apua. Odotettavissa olevan eliniän kasvaessa kansalaisten apua tarvitaan myös pahenevaan hoiva-alan resurssipulaan. Varautumista uudenlaisiin uhkiin ja henkilöresurssitarpeisiin täytyy uudistaa. Tähän työhön tarvitaan kaikilta uudenlaista asennetta – yhteisöllisyyttä. Eräs keino yhteisöllisyyden toteuttamiseksi on kaikkia suomalaisia koskeva KANSALAISPALVELU. Tämän velvoitteen jokainen suomalainen, mies tai nainen, voi suorittaa joko varusmiespalveluna tai yhteiskuntapalveluna.

Kansalaispalvelulla on monia myönteisiä yhteiskunnallisia vaikutuksia:

  • Yhteiskunnassamme korostuu nykyisin yksilökeskeisyys, itsekkyys ja omanvoiton pyynti. Kansalaispalvelulla opetettaisiin nuoria yhteisöllisyyteen, yhteisvastuuseen ja lähimmäisen auttamiseen.
  • Varusmiespalvelun ja eri-arvostetun siviilipalvelun vastakkainasettelu häviää, kun yhteinen kansalaispalvelu sisältää tasavertaiset vaihtoehdot, varusmiespalvelun ja yhteiskuntapalvelun. Tasavertaisesti kohdellut palvelumuodot vapauttavat nuoret myös ulkoisesti asetetuilta omantunnonsyiden pohdiskeluilta.
  • Erilaisten ja monipuolisten palvelutehtävien hoitaminen sisältää paljon ihmisten kanssa toimimista, mikä lisää nuorten ymmärrystä ja positiivista asennetta yhteiskunnan moniin toimintoihin.
  • Yhdessä suoritettu kansalaispalvelu opettaa monille nykyisten pienperheiden, yksi tai kaksi lasta, nuorille yhdessä toimimista ja yhdessä olemista.
  • Kansalaispalvelun suorittaminen lisää ihmisten tunnetta omasta tärkeästä roolista yhteiskunnan toimijana turvallisuuden ja hyvinvoinnin edistämisessä.
  • Mielekkäillä, motivoivilla ja fyysisen kunnon huomioivilla kansalaispalvelutehtävillä voidaan pienentää varusmies- ja siviliipalvelun suuria keskeyttämislukuja.
  • Naisten osuus kaikissa yhteiskunnan tehtävissä, esimerkiksi johtotehtävissä, on lisääntynyt nopeasti. Siksi onkin luonnollista, että naiset osallistuvat tasavertaisesti miesten rinnalla kansalaispalvelun suorittamiseen. Kaikille pakollisen kansalaispalvelun yhteiskuntapalveluvaihtoehdon kautta nykyinen naisten vapaaehtoinen asepalvelus säilyy.
  • Kansalaispalvelu voi sisältää monipuolisesti erilaisia yhteiskunnalle tärkeitä koulutussisältöjä. Palvelukokemus yhdessä koulutuksen kanssa voi auttaa monia nuoria ammatinvalinnassa. Kansalaispalvelu voi ammattiinohjauksen lisäksi synnyttää myös elinikäisen jossain kansalaisjärjestössä toteutuvan ”yhteiskuntatalkooharrastuksen”.
  • Kaikkia kansalaisia koskeva kansalaispalvelu edesauttaa erilaisista lähtökohdista (maaseutu vs. kaupunki, maahanmuuttaja vs. syntyperäinen suomalainen, korkea akateeminen koulutus vs. peruskoulu jne.) tulevia miehiä ja naisia ymmärtämään yhteiskunnan erilaisia sosiaalisia rakenteita, mikä on hyödyksi tulevaisuuden monikulttuurisessa ja moniosaamista vaativassa työympäristössä.
  • Suomi tarvitsee ja Suomeen tulee jatkossa yhä enemmän maahanmuuttajia. Yhteisen kansalaispalvelun suorittaminen auttaa kotoutumisessa suomalaiseen yhteiskuntaan ja sitä voidaan pitää myös ehtona kansalaiseoikeuksien saamiselle. Kansalaispalvelutoiminnan kautta voidaan vähentää myös etnisten ryhmien eriytymistä ja tehostaa suomenkielen, toimintatapojen ja kulttuurin omaksumista.
  • Kansalaispalvelu yhteisöllisyyttä läpi elämän!

Kansalaispalveluryhmä

Timo T.A. Mikkonen ja Lenita Airisto Sdp:n rintamaan tukemaan kansalaispalvelua

tiistai, helmikuu 16th, 2010

Naisten velvoittamista kansalaispalveluun ehdottanut Sdp sai rintamaansa raskaan sarjan vahvistuksia. Myrskyläläinen reservin majuri Timo T.A. Mikkonen ja diplomiekonomi Lenita Airisto ilmoittivat kannattavansa Sdp:n esitystä.

”Esitin runsas vuosi sitten Hbl:n haastattelussa, että kansalaisvelvollisuuden pitäisi koskea myös naisia. Riippumatta siitä, mistä suunnalta ehdotus tulee, se on hyvä asia”, mediavaikuttaja Mikkonen paalutti.

”Eihän se ole mikään tyttö käypi intin -show, sotilaallinen osaaminen ja sijoittuminen on sitten eri asia. Majuri Myrskylästä on puhunut”, reservin majuri Myrskylästä latasi.

Lenita Airisto ilmoitti suhtautuvansa periaatteessa myönteisesti naisten kansalaispalveluun, mutta vaati naisille lisää tukea työelämän ja lastenhoidon yhdistämisessä.

”Naisella on lapsen tekemisessä yhdeksän kuukauden työ ja loppuaika on aika tukalaa.”

Airisto muistuttaa, että sota-aikana naisten panos maanpuolustuksessa oli tärkeä.

”Mieleen nousee kysymys nuorisolle, että mitä te olette tehneet”, Airisto sivalsi.

Kaikki eivät kuitenkaan olleet valmiita syöksymään samaan juoksuhautaan Sdp:n kanssa.

Vihreiden kansanedustaja Johanna Sumuvuori tutki gradussaan naisten kokemuksia vapaaehtoisesta asepalveluksesta, eikä kannata pakollisen maanpuolustusvelvollisuuden laajentamista.

”Koko maanpuolustusvelvollisuus pitäisi tutkia uusiksi sukupuolineutraalisti ja kehittää nykypäivän uhkakuvia vastaavaksi, niin että se olisi avoin naisille ja miehille. Suunta voisi olla valikoivuuden kautta kohti vapaaehtoisuutta.”

Opettaja Arno Kotro puolestaan kannattaa ammattiarmeijaa.

”Tuo olisi hirveää takapakkia, yhteiskunnan militarisointia. Ei tasa-arvoa pidä edistää siten, että huononnetaan naisten asemaa aiheuttamalla sama jäynä heille kuin miehille. Ja jos mietitään turvallisuusuhkia, ei 500 000 resupekan armeijalla tee mitään”, Kotro latasi.

Reserviläisliiton toiminnanjohtaja Olli Nyberg arvioi, että koko asevelvollisuusjärjestelmä on ison remontin tarpeessa.

”Enää 70–75 prosenttia ikäluokan miehistä suorittaa asepalveluksen, joten käytännössä meillä on valikoiva asevelvollisuus, vaikkei sitä mihinkään ole kirjattu”, Nyberg sanoi.

Sdp haluaa myös naiset kansalaispalveluun

tiistai, helmikuu 16th, 2010

16.2.2010 14:05

Helsingin Sanomat

Sosiaalidemokraatit liputtavat sen puolesta, että myös naiset velvoitettaisiin osallistumaan kansalaispalveluun. Sen voisi suorittaa perinteisenä varusmiespalveluna, siviilikriisinhallinnassa tai esimerkiksi ensiapu- tai hoivatehtävissä.

Sdp esittää, että mahdollisuus koko ikäluokkaa velvoittavasta kansalaispalvelusta selvitetään tulevalla vaalikaudella.

Kansalaispalvelua ideoinut Sdp:n ulko- ja turvallisuuspoliittinen jaosto perustelee ehdotustaan sukupuolten tasa-arvoisella kohtelulla. Työryhmän puheenjohtajan Eero Heinäluoman mukaan naisillekin pakollinen kansalaispalvelu voisi olla muutaman kuukauden mittainen.

Sdp:n mielestä Suomessa tarvitaan jatkossakin yleinen asevelvollisuus ja laaja, joskin nykyistä pienempi reservi.

Jäsenyyden hakeminen sotilasliitto Natossa ei Sdp:n mielestä tule ajankohtaiseksi seuraavalla vaalikaudella.

”Ulkopuolisesta maailmasta ei ole näköpiirissä vuosikymmenen alkupuoliskolle uusia tulokulmia Nato-jäsenyyden arviointiin”, Sdp:n tuoreessa ulko- ja turvallisuuspolitiikan linjapaperissa todetaan.

Presidentin ehdottama asevelvollisten yhteinen koulutusjakso ALUSSA ratkaisisi monta ongelmaa ja olisi tie kansalaispalveluun

perjantai, helmikuu 5th, 2010

Jos asevelvollisuutensa varusmiespalveluna ja siviilipalveluna suorittavat olisivat alussa yhteisessä koulutuksessa, olisi siitä ainakin seuraavat hyödyt:

Tätä tärkeää kansalaisvelvollisuutta lähdettäisiin suorittamaan yhdessä porukassa tasavertaisina, jolloin kaikille yhteisen kansalaisosaamiskoulutusjakson jälkeen  osa ikäluokasta valikoituisi halunsa mukaan VARUSMIESPALVELUUN ja osa YHTEISKUNTAPALVELUUN.

Alkujakson aikana voisi vielä miettiä haluaako varusmiespalveluun vai siviilipalveluun. Maitojunalaiset näin vähenisivät.

Ehdotus voisi johtaa nopeasti siihen, että ENÄÄ ei lähdetäkään
suorittamaan ase-velvollisuutta vaan KANSALAISPALVELU-VELVOLLISUUTTA.
Näin nyt huonon maineen saanut siviilipalvelu poistuisi nimikkeenä kokonaan ja jokainen voisi yhtä hyvillä mielin suorittaa samanarvoisen kansalaispalveluvelvoitteensa yhteiskuntapalveluna.
Ja tällöin kukaan ei enää voisi kieltäytyä kansalaisvelvollisuudesta  omantunnon syistä kuten nyt!!

Matti Ihamuotila

Espoo

Yleisen asevelvollisuuden tulevaisuus Suomessa vahva

keskiviikko, helmikuu 3rd, 2010

Maanpuolustuskorkeakoulussa opettavan kapteeni Jarno Limnéllin mukaan Suomen tarve sotilasvoimille säilyy vankkumattomana. Naapurivaltio Ruotsi on ilmoittanut turvaavansa puolustuksensa 50 000 hengen nopean toiminnan joukoilla. Limnéllin mukaan vastaava ei toimisi Suomessa.

−       On moniakin syitä, miksi Suomessa halutaan pitää vahvaa ja määrältään suurta reserviläisarmeijaa. Keskeinen tekijä on maantieteellinen sijainti suurvallan naapurina, sanoo Limnéll.

Asevelvollisuuden uudistamiseen Limnéllin kanta on kuitenkin myönteinen, ja hän huomauttaa perinteisen sotilaallisen uhan todennäköisyyden olevan tänä päivänä pieni. Yhtenä vaihtoehtona asepalvelulle on esitetty yleistä kansalaispalvelua, johon Limnéll asennoituu positiivisesti, vaikka muistuttaakin, että päätösten tulee perustua faktoihin.

−       Mielestäni on hyvä, että asevelvollisuuden tulevaisuudesta keskustellaan. Päätösten tulee kuitenkin perustua konkreettisiin uhka-arvioihin ja siihen, millaisiin tehtäviin joukkoja olisi tarvetta kouluttaa, Limnéll muotoilee.

Yleinen kansalaispalvelu korvaisi vain miehiä koskevan asevelvollisuuden ja kuuluisi myös naisille. Varusmiespalvelu ja siviilipalvelu säilyisivät kansalaispalvelumuotoina. Kansalaispalvelun tavoitteina olisi kansalaisten kriisivalmiuksien parantaminen, syrjäytymisen ja työttömyyden ehkäiseminen sekä hoivatyövoiman lisääminen.

Vastauksia uudenlaisiin haasteisiin

Yleisen kansalaispalvelun hanketta jo 20 vuotta ajaneen Leea Rauvalan kanssa eduskunnassakin vierailleen Matti Ihamuotilan mukaan yleinen kansalaispalvelu toisi erilaisissa olosuhteissa elävät ihmiset lähemmäs toisiaan ja kaventaisi kuilua pienempi- ja suurempituloisten välillä.

−       Olemme olleet paljon tekemisissä poliitikkojen kanssa, mutta tapaamamme henkilöt eivät ole uskaltaneet lähteä aktiivisesti liikkeelle, vaikka vastaanotto onkin ollut myönteistä, sanoo hankkeen nettisivuja ylläpitävä Ihamuotila.

Puolustusministeri Jyri Häkämies on asettanut reservin yliluutnantin Risto Siilasmaan johtamaan työryhmää, joka selvittää asevelvollisuuden uudistamista. Esitys on valmis syksyllä 2010.

Anni Rajasto

Diakonia-ammattikorkeakoulu

Työtytöt: Jo v. 1940 keskusteltiin naisten kansalaispalvelusta

maanantai, helmikuu 1st, 2010

Naisten Työvalmiusliitto perustettiin toukokuussa 1940 suomalaisten naisjärjestöjen yhteistyöelimeksi valmentamaan ja sijoittamaan vapaaehtoista työvoimaa jatkosodan sytyttyä sodassa kärsineiden perheiden avuksi.

Sodanaikainen työvelvollisuuslaki koski jokaista 15 vuotta täyttänyttä.

Hakeutuminen työtytöksi työpalveluleirille oli 1500 nuoren naisen vapaa valinta suorittaa oma velvollisuutensa isänmaan hyväksi.

Jo tällöin keskusteltiin siitä, että työpalvelun suorittamisesta tulisi tehdä jokaisen suomalaisen naisen kansalaisvelvollisuus.

Työtytöt toimivat jatkosodan aikana pääosin maaseudulla osallistuen moninaisiin  auttamistehtäviin. Naisten vapaaehtoista työtä ja sen merkitystä kotirintaman selviytymisessä on syytä tuoda esille pohjaksi keskustelulle kansalaispalvelun tarpeellisuudesta ja merkityksestä nykyaikana.

Työtytöt toimivat vähävaraisten pienten maatilojen emäntien apuna miesten ollessa rintamalla. He auttoivat myös sotatila-alueilla, osallistuivat evakkojen kuljetuksiin, olivat mukana siivous- ja jälleenrakennustöissä, tekivät maatiloilla pelto- ja karjanhoitotöitä,  osallistuivat lasten- ja vanhustenhoitoon, laittoivat ruokaa pula-ajan raaka-aineista, pesivät pyykit olosuhteissa, jotka nykylukijasta tuntuvat ikiaikaisilta. Työpalveluaikana yhteisvastuun ja tasa-arvon merkitys kasvoi.

Miesten keskeinen aseveljeys oli syrjäyttänyt eri yhteiskuntaluokkien väliset erimielisyydet ja hävittänyt ennakkoluuloja.

”Naisten aseveljeys” saavutettiin huolehtimalla kotirintaman selviytymisestä huolimatta työvoiman puutteesta ja pula-ajasta.  Aseettomalla palvelulla tuettiin rintamalla taistelevia sotilaita.

Naisia tarvittiin itsenäisen Suomen tulevaisuuden rakentamiseen aloilla, jotka olivat naisille tutumpia eli kotien piirissä tapahtuvassa hoiva-, huolto- ja kasvatustyössä.

Työpalvelu suoritettiin leirikeskuksissa, jotka sijaitsivat

eri puolilla Suomea: Kannakselta Suomussalmelle ja Kiteeltä Eurajoelle.

Laajimmillaan työpalvelu oli kesällä 1942, jolloin toimi 12 työpalvelukeskusta, joista neljä sijaisvat takaisinvallatulla alueella ja kaksi olivat ruotsinkielisiä.

Leirikeskuksessa suoritettiin sisäpalvelu, mikä koostui oppitunneista ja töistä leirikeskuksessa. Leirikeskuksen ulkopuolella tehtävä työpalvelu suoritettiin paikkakunnan kodeissa ja tiloilla. Opetusta annettiin yhteiskunnasta, puutarhanhoidosta, liikunnasta, terveyden- ja lastenhoidosta sekä maataloustöistä. Työ palvelupaikoissa oli palkatonta pientä ”postirahaa” lukuun ottamatta. Tyttöjen oleskelun leirillä ja matkat kustansi työpalvelutoimikunta rahoittajanaan kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriö.

Työpalvelua toteutettiin myös sotatoimialueilla sekä evakoiden kuljetuksissa pois sodan jaloista. Työtytöt auttoivat  evakkotaipaleelle joutuneiden  asukkaiden kotien siivoamisessa  ja evakoiden palattua  kotien jälleenrakentamisessa.

Monelle se merkitsi uuden näkökulman avautumista koko elämään.

Toiminta sota-aikana oli alistettu yhteiselle päämäärälle, tällöin ei ollut moraalisesti hyväksyttyä ajaa omia etujaan. Miesten sotatoimet rintamalla kannustivat naisia tekemään osansa kotirintamalla. Työpalveluun lähteneet naiset olivat nuoria, 1940-luvun kasvatusperiaatteiden mukaan heidät oli opetettu tottelemaan ja rakastamaan isänmaata. Palvelutehtävää pidettiin luonnollisena.

Jokaiselle työtytölle leiriaika merkitsi sopeutumisen koulua. Sopeutumista edellytti jo asuminen 8 – 10 ennalta tuntemattoman, eri puolelta Suomea tulleiden  tyttöjen kanssa yhdessä ahtaissa tiloissa –  kerrossängyissä. Oli totuttava yksityisyyden puuttumiseen ja opittava hyväksymään samassa tuvassa asuvien tapa elää ja olla. Tilannetta helpottivat leirien yhteiset säännöt: valo sammui yhtäaikaa sekä iltavirkuilta että iltaunisilta ja vaatepinojen piti olla mallikelpoiset niin hutiluksella kuin pedantillakin.

Työpalveluajatuksen kehittäjän Margit Borg-Sundmanin ajatus oli ”protesti arvojakoisuutta vastaan”. Tämä tarkoitti erilaisista olosuhteista; maalta tai kaupungeista lähtöisin olevien tai koulutus- ja sosiaaliselta taustaltaan erilaisten tyttöjen sopeuttamista yhtenäiseksi joukoksi. Työtyttöjen keskuudessa oli terveellistä oivaltaa, että oma tapa nähdä ja tuntea ei ollut ainoa, vaan on muitakin ja että omissa totuuksissa ja itsestään selvyyksissä onkin vain osa totuutta.

Kannaksen siivoustalkoot syksyllä 1941

Syksyn 1941hyökkäysvaiheen nopeaa etenemistä seurasivat armeijan kintereillä siivousryhmät ja sadonkorjaajat. Sota-ajan työvelvollisia lähetettiin alueelle siivoamaan koteja sodan ja venäläisten jäljiltä. Ensimmäiset paluumuuttajat ehtivät  takaisin koteihinsa  jo syksyllä. Suuri syy palaamiseen oli yhä paheneva elintarviketilanne. Venäläisiltä jäi perääntymisvaiheen aikana maahan viljaa, perunoita ja kaalia. Melkoinen osa sadosta saatiin korjatuksi helpottamaan ruokapulaa.

Myös Haikassa tyttöjen keskuudessa levisi into lähteä Karjalaa kunnostamaan ja siivoamaan. Syyskuussa työtytöille järjestettiin leirikeskuksessa valmennuskurssi hävitetyn Karjalan tuhojen raivaamiseksi ja siivoamiseksi. Luennoilla käsiteltiin muun muassa luteiden hävittämistä ja vaatteiden puhdistamista täistä.  Valmennuskurssin  jälkeen lokakuun puolivälissä lähdettiin kuukaudeksi Juustilaan ja Johannekseen alueen raivaustöihin ja siivoamaan taloja.

Turvallisuuden takaamiseksi Pirkkalan Suojeluskunta antoi  leirin johtajatar Meri Ollikaiselle  oikeuden toistaiseksi.kantaa ja hallussapitää Rullarevolveria n: 251217. Työtä riitti loputtomasti:

pellot olivat kyntämättä, monet talot autioina; evakot palaamassa koteihinsa. Siellä täällä näkyi raunioita ja usein kuului miinojen räjähtelyjä, kun peltoja kulotettiin. Metsistä löytyi saappaita, käsikranaatteja, joku vihollisen hautakin, monenlaista taistelun jälkeä.

Työpalvelusta  kansalaispalveluun

Nykykriiseistä ei selvitä pelkästään armeijalla

”Naiset ja sotilaallinen maanpuolustus”- toimikunnan mietintöä seurasi 1995 laki naisten vapaaehtoisesta asevelvollisuudesta ja mahdollisuudesta  sotilasammattiin tai puolustusvoimien reserviin. Armeijaan haki tuolloin 793 naista. Ensimmäiset naiset astuivat palvelukseen lokakuussa 1995.

Mielipidekeskusteluissa tämän jälkeen on pohdittu myös aseettoman yhteiskunta-/kansalaispalvelujärjestelmän luomista naisille – ja miehille. Perusteina on käytetty sukupuolten tasa-arvon toteutumista ja naisten yhtäläistä mahdollisuutta osallistua kriisinhallintatehtäviin.

Sodanaikaisesta naisten vapaaehtoisesta työpalvelusta saadut kokemukset voidaan tulkita yhdeksi puheenvuoroksi tähän keskusteluun. Nyky-yhteiskunta on erilainen ja selviytyminen/eläminen vaatii useampia erilaisia valmiuksia ja taitoja kuin yli 60- vuotta sitten, jolloin työtytöt suorittivat ”kansalaisvelvollisuuttaan”. Mutta on asioita, joita aika ei muuta, elämmepä millaisten uhkien alaisina tahansa. Yhteisöllisyys, kyky yhteistyöhön, toisten ihmisten kunnioittaminen ja työ lähimmäisten auttamiseksi tulevat aina olemaan arvoja, joiden pohjalta syntyy ihmisarvoinen maailma.

Haastattelin entisiä työtyttöjä ja kysyin mitä työpalvelu voisi olla tänään. Näin he vastasivat:

”Nykyajan työpalvelu olisi sosiaalipalvelua eri muodoissa.

Sen tulisi kohdistua yhteiskuntamme ” heikkoihin ja kuormitettuihin”: yksinäisiin vanhuksiin, laitoksissa asuviin, pakolaisiin, työttömiin, kehitysvammaisiin jne. Mielestäni siinä tulisi olla myös kansainvälinen ja vieläpä ekumeeninen aspekti. Siinä täytyisi olla monia erilaisia vaihtoehtoja. Sairaalat, vanhainkodit, paloasemat, suurkeittiöt, teollisuusompelimot, valtion ja kuntien virastot – kaikki voisivat olla työpalvelupaikkoja.”

”Nykyisessä yhteiskunnassa ei ole syytä rajoittua koti- ja maatalouteen. Yhteistyökyvyt ja kriisiensietokyky (johon olisimme tarvinneet valmennusta sotakesänä 1944) sopisivat oikein hyvin ohjelmaan. Päämääränä olisi aktiivikansalaisuus eikä tottelevaisuus”.

Varsin yksimielisiä ollaan siitä, että muuttunut aika tarvitsee uudenlaista työpalvelun sisältöä. Ajatus työpalvelusta valmennuksena kriisitilanteisiin liittyy  sota-ajan omiin kokemuksiin, mutta myös yleiseen epävarmuuteen maailmantilanteesta.”

Kriisiaikana erilaisten kansalaistaitojen hallitseminen on ensiarvoisen tärkeätä. Tulevaisuuden sodat, kriisitilanteet ja uhkat ovat osin erilaisia kuin yli 60 vuotta sitten. Ekokatastrofit, luonnonmullistukset, laajat saastumisongelmat, terrorismin uhka, säteilyonnettomuudet, tietokoneverkko-ongelmat ja kulkutautien leviäminen ovat vain osa niistä ongelmista, jotka joudumme tulevaisuudessa ratkaisemaan. Näihin poikkeusolosuhteisiin varautuminen  ovat kansalaiskasvatuksen ja koulutuksen haasteita. Kriistilanteissa tarvitaan suuri joukko kansalaisia turvaamaan perusolosuhteet, auttamaan kriisinhallinnassa ja jälkihoidossa. Armeija antaa osan näistä perusvalmiuksista, mutta enemmistö naisista ja siviilipalvelun valinneista miehistä jäävät vaille tätä peruskoulutusta.

Asepalvelu ja kansalaispalvelu tai niiden yhdistelmät muodostaisivat suorituskokonaisuuden – pakollisen kansalaissuoritteen sekä miehille että naisille.

Kansalaispalveluun voidaan perinteisen maanpuolustuskoulutuksen rinnalle sisällyttää erilaisia suuntautumisvaihtoehtoja siviilikriisinhallinnan alueilla. Koulutusohjelma – vaihtoehtoja voivat olla esimerkiksi terveydenhuolto, tekniikka, teknologia, evakuointi, kuljetus, varustehuolto, elintarviketurvallisuus, luonnonsuojelu, lasten- ja vanhustenhoito, kehitysyhteistyö, sekä yleinen turvallisuus. Tavoitteena on turvata riittävät voimavarat kriisitilanteiden aikana. Kansalaispalveluun saadaan mukaan myös ne nuoret, jotka eivät selviä asevelvollisuudesta fyysistä syistä.

Jokainen kansalainen voisi suorittaa kansalaispalvelun käytännönharjoittelu- osuutensa puolustusvoimien erityistehtävissä aseettomasti sairaaloissa, lastenkodeissa, vanhainkodeissa, päiväkodeissa, lentokentillä turvatehtävissä, vartiointi- sekä erilaisissa huoltotehtävissä oman suuntautumisvaihtoehtonsa mukaisesti. Kansalaissuorite voi parhaimmillaan toteutuessaan luoda yhteisöllisyyttä, lisätä yhteistyökykyä, poistaa ennakkoluuloja ihmisten väliltä ja antaa nuorelle elämässä tarvittavia taitoja. Kriisitilanteiden ulkopuolella kansalaispalvelun suorittaneet voivat hyödyntää osaamistaan vapaaehtoistyössä tai ammatillisella tasolla jatkokoulutuksessa.

Perustus- ja tasa-arvolakimme edellyttävät molempien sukupuolten samanlaisia oikeuksia ja mahdollisuuksia osallistua maanpuolustuksellisiin ja yhteiskunnallisiin tehtäviin. Perustuslaissa olevia kansalaisen perusoikeuksia voidaan rajoittaa tavallisella lailla, jos maa joutuu aseellisen hyökkäyksen kohteeksi tai on siihen verrattava tilanne. Valmisteilla olevan valmiuslain mukaan myös vakava uhka talouselämälle, suuronnettomuus tai kulkutautiepidemia oikeuttaisi valmiustilalain mukaisiin toimenpiteisiin. Minkälaiset uhkat ja onnettomuudet määritellään  tulevaisuudessa valmiustilaan kuuluviksi on mielenkiintoinen kysymys, johon Suomen päättäjät joutuvat ottamaan kantaa ennen vuoden 2011 eduskuntavaaleja, jonka jälkeen valmiuslaki lopullisesti hyväksytään. Valmiuslaki antaa hallitukselle oikeuden puuttua laajasti kansalaisen itsemääräämisoikeuteen. Yhteiskunnan säännöstely- ja määräämisoikeuksia sovellettiin Suomessa yleisesti talvi- ja jatkosotien aikana. Uuden valmiuslain mukaiseen säännöstelyn piiriin voivat tulla kulutustuotteiden kauppa, hinnat, sähkönkäyttö ja teollisuustuotanto. Lisäksi voidaan määrätä asunnonomistaja vuokraamaan ylimääräisen huoneen; tai kuinka paljon rahaa saa nostaa tililtä, korkojen määrä, alentaa tai lykätä eläkkeiden ja monien sosiaalietuuksien määrää ja maksamista. Hallitus voi myös rajoittaa sananvapautta eri tavoin, vaikkapa määrätä kansalaisia luovuttamaan puhelimen sim-kortin. Myös palkkoja ja työsuhteen ehtoja voidaan määritellä uudelleen. Sotatilan alkaessa tai sen uhatessa kaikki kansalaiset tietystä ikäluokasta ylöspäin voidaan määrätä työvelvollisiksi.

Yleisen kaikille tarkoitetun työpalvelun antamat valmiudet kriisitilanteessa, kuten sodassa, auttavat koko kansaa selviytymään vaikeissakin olosuhteissa.

”Asevelvollisuus on maan puolustuksen peruspilari. Asevelvollisuudella on myös sotilallista maanpuolustusta laajempi yhteiskunnallinen merkitys.

Suomessa tulee varautua erilaisiin mahdollisiin kriisitilanteisiin kuten esimerkiksi terrori-iskuihin, luonnon katastroifeihin, saasteiden aiheuttamiin ongelmiin, öljy- ja vesionnettomuuksiin sekä valmiuteen humanitaarisen avun antamiseen kotimaassa ja ulkomailla. Näissä tilanteissa tarvitaan vapaaehtoisia voimia turvaamaan perusolosuhteet kriisien aikana sekä auttamaan kriisinhallinnassa ja jälkihoidossa.

Kaikilla kansalaisilla tulisi olla valmius suoriutua jollakin kriisi- tai auttamisalueella tarvittavista tehtävistä.

Sinikka Paavilainen. Kirjoittaja  viimeistelee kirjaa Työtytöistä – naisten vapaehtoisesta työpalvelusta 1941 – 1945, joka ilmestyy syksyllä 2010.