Archive for tammikuu, 2010

Sivarit – uhka vai mahdollisuus

torstai, tammikuu 28th, 2010

KALEVA pitää presidentti Tarja Halosen ehdotusta siviili- ja sotilaspalveluksen osittaista yhdistämistä jatkokehittelyn arvoisena.

”Maata voi puolustaa monin tavoin. Arvio kriisien luonteen muuttumisesta on sitä paitsi aivan oikea.”

”Aseellinen hyökkäys Suomea vastaan ei ole todennäköinen. Sen sijaan ympäristökatastrofit, järjestynyt rikollisuus, epidemiat ja nettihyökkäykset aiheuttavat melkoisella varmuudella myös Suomelle uudenlaisia harmeja, joita ei voi torjua pelkin kovan turvallisuuden keinoin.”

”Siviilipalveluun hakeutuvista voisi hyvinkin löytyä osaamista ja innostusta kokonaan uudenlaisiin tehtäviin, joilla voi lisätä maan turvallisuutta ja jotka eivät ole ristiriidassa kenenkään henkilökohtaisen vakaumuksen kanssa.”

Halonen yhdistäisi osan siviili- ja sotilaspalveluksesta

keskiviikko, tammikuu 27th, 2010

Presidentti Tarja Halonen haluaisi kehittää asevelvollisuutta niin, että sotilas- ja siviilipalveluksen alkuosassa olisi molemmille yhteisiä koulutusjaksoja. Halonen sanoi maanantaina maanpuolustuskurssin avajaisissa Helsingissä, että kansainväliset ja kansalliset uhkakuvat ovat sellaisia, että voisi olla hyödyllistä yhdistää esimerkiksi alkuvaiheessa koulutusjaksoja, joiden jälkeen sotilas- ja siviilipalvelujaksot eriytyisivät.

Yleisen asevelvollisuuden kehittämistä mietitään parhaillaan selvitysryhmässä. STT

Naisten asevelvollisuutta edistettävä

maanantai, tammikuu 18th, 2010

Vieraskynä HS 13.5.08

Sukupuolineutraali valikoiva asevelvollisuus saisi aikaan, että vain motivoituneimmat ja sopivimmat suorittavat asepalveluksen, kirjoittaa Johanna Valenius.

Ruotsi ja Norja ovat ottamassa ensi askeleita kohti naisten asevelvollisuutta.
Vuoden 2007 alussa Norjan puolustusministeri Anne-Grete StI0m-Erichsen aloitti julkisen keskustelun siitä, pitäisikö Norjan siirtyä sukupuolineutraaliin asevelvollisuuteen nykyisen vain miehiä koskevan sijaan. Samanlaisia keskusteluja on ollut myös Ruotsissa, viimeksi tämän vuoden alussa.
Keskusteluihin on liittynyt käytännön toimia. Jo syksyllä 2006 Norjan puolustusvoimat lähetti

30 000:lle vuonna 1989 syntyneelle naiselle kutsun osallistua tilaisuuteen, jossa he voivat saada lisätietoa asepalveluksesta. 7000 naista on ilmaissut kiinnostuksensa.
Samanlainen kutsu osallistua soveltuvuustesteihin on lähtenyt tämän vuoden alussa ruotsalaisille naisille. Toisin kuin miehillä, naisilla ei edelleenkään ole lakiin perustuvaa velvollisuutta vastata kutsuun.
Ruotsissa ja Norjassa on käytössä valikoiva asevelvollisuus, mikä tarkoittaa sitä, että puolustusvoimat ottaa vain ne, jotka ovat motivoituneimpia ja soveltuvimpia. Norja on ilmoittanut tarvitsevansa 10 000 uutta alokasta vuosittain eli noin kolmasosan miesten ikäluokasta. Ruotsissa luvut ovat vielä pienempiä.
Norjassa on laskettu, että jos pakollinen asevelvollisuus ulotetaan koskemaan myös naisia, vain noin joka kuudes mies ja nainen suorittaisivat Norjassa asepalveluksen. Suomessa 75 prosenttia miesten jokaisesta ikäluokasta menee armeijaan, mikä tekee maastamme erikoisuuden eurooppalaisten valtioiden joukossa. I
Ruotsin ja Norjan naiset ovat voineet suorittaa vapaaehtoisen asepalveluksen huomattavasti kauemmin kuin Suomessa. Mahdollisuuksista huolimatta naisten osuus on edelleen pieni. Molemmissa maissa naisten osuus upseereista, aliupseereista ja asepalveluksen suorittavista on paljon alle kymmenen prosenttia. Naisten vähäiseen osuuteen halutaan muutos, jota nyt tavoitellaan aktiivisella politiikalla.
Sekä Ruotsi että Norja perustelevat naisten asevelvollisuutta samalla tavoin.
Tämän vuoden alussa Ruotsin kutsunnoista vastaavan Pliktverketin johtaja Björn Körlof ihmetteli julkisesti, miten voi olla mahdollista, että vielä vuonna 2008 on voimassa laki, joka asettaa miehet ja naiset eri asemaan.
Myös Norjassa naisten asevelvollisuutta perustellaan uskottavalla tasa-arvopolitiikalla; sukupuolten välinen tasa-arvo tarkoittaa, että naisilla ja miehillä ei ole ainoastaan samat oikeudet vaan myös velvollisuudet. Vain miehiä koskeva asevelvollisuus viestittää, että miehet ovat etusijalla. Tämä vaikuttaa kielteisesti naisten haluun suorittaa asepalvelus vapaaehtoisesti ja hakeutua upseerinuralle.
Toinen tärkeä peruste kasvattaa naisten osuutta ovat kansainväliset kriisin hallinta operaatiot. Naissotilaita tarvitaan muun muassa tehtävissä, joissa ollaan tekemisissä paikallisen väestön ja erityisesti paikallisten naisten kanssa. Asevoimat tarvitsevat mahdollisimman monimuotoisen henkilöstön. Ulottamalla asevelvollisuus myös naisiin rekrytointipohja kaksinkertaistuu.
Pohjimmiltaan kyse on siviiliyhteiskunnan ja asevoimien välisestä suhteesta ja asevoimien legitimiteetistä. Turvallisuuspolitiikan ja puolustusvoimien tehtävien painopisteen siirtyminen kansainvälisiin operaatioihin perinteistä valtion maa-alueen puolustuksesta on omiaan heikentämään kansalaisten ja puolustusvoimien välistä suhdetta.
Lisäksi vain miehiin kohdistuva asevelvollisuus on sukupuoleen perustuvaa syrjintää. Valtioilla toki on oikeus ottaa kansalaisiaan asepalvelukseen, mutta miksi velvollisuuden pitäisi koskea vain toista sukupuolta?
Mikäli asevelvollisuus halutaan säilyttää, sukupuolineutraali valikoiva asevelvollisuus edistäisi sitä, että vain motivoiduimmat ja sopivimmat suorittavat asepalveluksen. Lisäksi velvollisuus jakautuisi kaikkien kesken, jolloin voitaisiin aidosti puhua yleisestä asevelvollisuudesta.

Johanna Valenius

Kirjoittaja on poliittisen historian dosentti Helsingin yliopistossa

ISÄNMAAN PUOLESTA

maanantai, tammikuu 4th, 2010

Yleinen asevelvollisuus on suomalaisen yhteiskunnan kantavia tukirakenteita. Se on kansakuntaa koossa pitävä perinne, joka vuosikymmenten saatossa on synnyttänyt todellisen demokraattisen kansanarmeijan.

Kansainvälisissä tehtävissä suomalaiset reserviläiset erottuvat edukseen suurvaltojen niin kutsutuista ammattisotilaista. Upseerit saattavat noissa maissa olla korkeasti oppineita, mutta miehistö värvätään heikosti koulutetuista nuorista. Jotkut pelastautuvat armeijaan välttääkseen vankilan.

Suomalainen rauhanturvaaja on yleensä jo valmistunut johonkin ammattiin.  Hänellä on hyvä yleissivistys, yksi tai useampi tutkinto ja hän osaa ainakin yhtä vierasta kieltä. Asepalveluksessa hän on tottunut siihen, että käskyt perustellaan eikä simputusta siedetä. On vaikea kuvitella, että suomalaisjoukot helposti kiduttaisivat vankejaan.

Vaikka siviilipalvelusmiesten määrä on kasvanut, asepalvelun suosio on edelleen korkea. Vieläkin kahdeksan kymmenestä asevelvollisesta suorittaa palveluksensa loppuun. Vaativimpiin palveluspaikkoihin, kuten laskuvarjojoukkoihin ja taistelusukeltajiksi, on enemmän tarjokkaita kuin koulutukseen voidaan ottaa.

Joukko valtakunnanviisaita miettii parhaillaan Risto Siilasmaan johdolla järjestelmän tulevaisuutta. Samaa mietitään nuoren väen ajatushautomoissa. Niissä eräänlainen laajennettu asevelvollisuus, yleinen kansalaispalvelus, saa yllättävää kannatusta. Lausunnoista päätellen ajankohta on otollinen ennakkoluulottomiin muutoksiin, jotka lujittaisivat suomalaista yhteiskuntaa uudella tavalla.

Sodankäynti teknistyy ja siviilielämä mutkistuu. Puolustusvoimat tarvitsee vähemmän, mutta entistä paremmin koulutettua ja halukkaampaa väkeä. Asevelvollisuus on säilytettävä, mutta sen pitää voida suorittaa myös siviilissä. Näin laatu sotaväessä paranee ja muu yhteiskunta saa tarvitsemaansa apua.

Yleisen kansalaispalvelun pitää tasa-arvon nimissä velvoittaa sekä miehet että naiset palvelemaan määräaika joko puolustusvoimien, koululaitoksen, terveydenhuollon, kulttuuritoimen, hoivapalvelujen tai ympäristötoimen parissa. Samalla kun tasataan yhteistä taakkaa, nuoret saavat kokemusta, jota työnantajat arvostavat samalla tavalla kuin asepalvelusta nyt. Sivarikaan ei enää olisi lintsari.

Hävittäjälentäjän koulutus maksaa veronmaksajille puolitoista miljoonaa, siksi yhteiskunta edellyttää vastapalvelukseksi, että lentäjä pysyy ilmavoimien palveluksessa tietyn ajan ennen kuin pääsee isoille palkoille Finnairiin. Samantapaista järjestelmää on ehdotettu lääkäreille, mutta ammattikunnan vastarinta on betonoitu. Yhteiskunnalta ollaan ottamassa, harvoin antamassa.

Vuoden tai puolen vuoden mittainen yhteiskuntapalvelus on tehokas tapa opettaa nousevalle nuorisolle miten yhteiskunta toimii ja mitä järjestelmien ylläpito vaatii ja maksaa. Samalla palveluvelvolliset näkevät mitä korjattavaa ja parannettavaa järjestelmissä on.

Enemmistö suomalaisista kannattaa nykyisen kaltaista hyvinvointivaltiota, joka kuitenkin uhkaa rahan puutteessa rapautua. Kansalaispalvelus on hyödyllinen tapa maksaa yhteiskunnalle takaisin osa sen suomasta huolenpidosta.

Lasse Lehtinen

Julkaistu Ilta Sanomissa 2.1.2010