Suomalaisten yhteisöllisyyden vuoksi

Perustuslain tarkoittamat oikeudet kansalaisten yhdenvertaisuudesta lain edessä toteutuvat, kun vain miehiä koskeva asevelvollisuus korvataan sukupuoleen katsomatta koko ikäluokkaa koskevalla kansalaispalvelulla, jonka piirissä nykyinen asevelvollisuus voidaan suorittaa.

Näin saavutettaisiin seuraavat edut:

• kaikkien kansalaisten kriisivalmiudet paranevat
• yhteisöllisyys ja yhteiskuntavastuu kehittyvät
• nuorten sopeutuminen yhteiskuntaan helpottuu ja syrjäytyminen vähenee
• hoivatyöhön lisävoimaa
• ammatinvalinta helpottuu
• maahanmuuttajien kotoutukselle uusia mahdollisuuksia
• kansalaisten eriarvoisuus vähenee
• työllistyminen paranee
• kansalaispalvelu koskisi myös erityisryhmiä
• sisältöä elämään vastuunotosta yhteiskunnassa.

Tutustu toteutusmalleihin. Jos haluat olla kehittämässä tätä tärkeää hanketta lähetä ehdotuksesi osoitteeseen : kansalaispalvelu@kansalaispalvelu.fi

Linkki:

http://kansalaispalvelu.fi/pmwiki/index.php/Media/Materiaali

LAKISÄÄTEINEN KANSALAISPALVELU

Lain velvoittama kansalaispalvelu miehille ja naisille antaisi nuorille oikeutuksen täysivaltaiseen kansalaisuuteen. Sen voisi suorittaa varusmies- tai siviilipalveluna. Se voisi käsittää valinnaisia tehtäviä, hoivatehtäviä lasten ja vanhusten päiväkerhoissa, kotiavustajan tehtäviä vammaisten parissa ja ympäristön hoitoa. Palveluun sisältyisi edeltävä koulutusjakso kansalaistaidoissa sekä valmennusta kurssikeskusten yhteyteen sijoitettavissa lasten ja vanhusten päiväkodeissa.

Kansalaispalvelu torjuisi uusavuttomuutta ja syrjäytymistä, edistäisi nuoren ikäluokan yhteisöllisyyttä ja kehittäisi käden taitoja sekä kansalaisten tasa-arvoa.

Työllisyys paranisi ja kansalaispalvelu edistäisi sukupuolten tasa-arvoa. Kurssikeskuksia voitaisiin perustaa valtion ja kunnan käyttöä vaille jääviin rakennuksiin: kouluihin ja kasarmeihin, asuin- ja kerrostaloihin.

Kansalaispalvelukeskukset elävöittäisivät maaseutua monin tavoin mm. tarjoten avustavaa työvoimaa lähiympäristössä. Työllistetyiksi tulisivat peruskoulun ja lukion päättäneet nuoret sekä peruskoulun keskeyttäneitä, joiden syrjäytymisvaara on suuri.

EHDOTUS LAKISÄÄTEISEKSI KANSALAISPALVELUKSI

Johdanto

Kansalaispalveluun liittyviä tekijöitä käsitellään seuraavissa laeissa:

Laki Suomen hallitusmuodon muuttamisesta 1995/969 II:5.§ – 16.a§

Oppivelvollisuuslaki 1921

Asevelvollisuuslaki 15.9.1950/452 (muutettu 30.12.1991/1728, 7a luku:

Aseeton palvelus 36a§ ja 36b§)

Siviilipalveluslaki 30.12.1991/1723 1-5§§

Laki naisten vapaaehtoisesta asepalveluksesta 17.2.1995/194 1-3§§

Puolustustilalaki 22.7.1991/1083 IV luku 30§

Valmiuslaki 22.7.1991/1080 III luku 9§, IV luku 21§ ja 23§

Pelastuslaki 13.6.2003/468

Lait pyrkivät takaamaan kansalaisten perusoikeudet ja turvallisuuden sekä varmistamaan yhteiskunnan toimivuuden kaikissa oloissa.

Historiallista taustaa

Monet järjestöt ovat pyrkineet edistämään kansalaispalvelua, näistä mainittakoon:

Maanpuolustusjärjestöt

Sotilaskotijärjestö

Punainen Risti, maailmanlaajuinen ja ainoa, joka sukupuoleen katsomatta on antanut koulutusta moninaisten kriisien hoitoon

Naisten Työvalmiusliitto (31 järjestöä)

Naisten vapaaehtoinen työpalvelu 1940-luvulla

Naisten Valmiusliitto

Marttaliitto

Suomen partiolaiset

Naisten vapaaehtoinen työpalvelu toteutettiin käytännössä vuosina 1941-1945, maan eri puolilla oli 24 työpalvelukeskusta. 1451 nuorta naista toimi kuusi kuukautta työpalvelussa. He suorittivat kodinhoitotehtäviä sosiaalisin perustein valituissa perheissä. Jatkosodan aikana työtytöt osallistuivat karjalaisen siirtoväen auttamiseen, evakuoitujen lasten hoitamiseen, sadonkorjuuseen ja kotiinsa palaavien karjalaisten asumusten siivoamiseen. Työtytöt olivat 17-20 -vuotiaita naisia eri yhteiskuntaluokista. Työpalvelua on toteutettu monissa Euroopan maissa.

Ehdotus

Suomessa toteutetaan kumpaakin sukupuolta koskeva kansalaispalvelu lakisääteisenä. Kansalaispalvelun kutsuntaikä olisi sama kuin asevelvollisten.

Kansalaispalvelun voi suorittaa joko asevelvollisena tai siviilityössä, esimerkiksi ympäristönhoidossa, sosiaalipalveluna päivä- ja hoivakodeissa, sairaaloissa, pakolaiskeskuksissa, suurkeittiöissä, kotiavustajana tai muussa, esimerkiksi kriisiaikoina ajankohtaiseksi tulevassa työssä.

Kansalaispalveluun sisältyy kahden kuukauden pituinen koulutusjakso käsittäen perehtymistä kansalaistietoihin ja –taitoihin, yhteiskuntatietoa, pelastuspalvelua, ensiapua, lastenhoitoa, vanhusten hoivaa sekä liikuntaa. Kansalaispalvelun suorittamisesta annetaan todistus.

Kurssikeskukset voidaan sijoittaa kouluihin ja laitoksiin. Ne työllistäisivät myös vakinaista henkilökuntaa.

Perusteluita

Perustuslain tarkoittamat oikeudet kansalaisten yhdenvertaisuudesta lain edessä toteutuvat, kun vain miehiä koskevan asevelvollisuuden rinnalle tulee sukupuoleen katsomatta koko ikäluokkaa koskeva kansalaispalvelu.

Näin saavutettaisiin seuraavat edut:

- työllistyminen paranee

- nuorten sopeutuminen yhteiskuntaan helpottuu ja syrjäytyminen vähenee

- yhteisöllisyys ja yhteiskuntavastuu kehittyvät

- ammatinvalinta helpottuu

- kansalaispalvelu koskisi myös erityisryhmiä

- kansalaisten eriarvoisuus vähenee

- kansalaisten valmiudet kriisiaikojen tehtäviin paranevat

Kirjallisuutta

Arbeitsdienst in 13 Staaten, Probleme und Lösungen. Zürich 1937

Kenneth Holland. Vereinigte Staaten von Amerika. Die ”Civilian Conservation Corps Camps” (CCC). Em. teoksessa Arbeitsdienst in 13 Staaten, 133-142.

Margit Borg-Sundman, Uusia uria aukomassa. Sivut 216-245. 1969.

Müller-Brandenburg. Ajatuksia työpalvelusta. Suomentanut Antero Manninen, WSOY, Helsinki 1942.

Naisten aseet. Suomalaisena naisena talvi- ja jatkosodassa. Toimittaneet Riikka Raitis ja Elina Haavio-Mannila, WSOY, Helsinki 1993.

Mirja Satka. Sota-ajan naiskansalaisten ihanteet naisjärjestöjen arjessa. Teoksessa Naisten hyvinvointivaltio, toimittajan Anneli Anttonen, Lea Henriksson ja Ritva Nätkin. Vastapaino, Tampere 1994.

Työtytöt. Naisten vapaaehtoinen työpalvelu 1941-1945. Anna-Liisa Sysiharju, Kylli Pihlajamäki, Inga-Brita Castrén, Helmi-Riitta Honkanen. Edita, Helsinki 1997

Video: Työ kutsuu tyttöjämme 1941. Suomi-Filmi Oy

Painamattomat lähteet (Kansallisarkisto / Margit Borg-Sundmanin kokoelma)

Paula Hirstiö-Snellman. Naisten vapaaehtoinen työpalvelu 1941-1945 (Tiivistelmä 24.4.1992)

Paula Hirstiö-Snellman. Nuorten naisten kansalaisvalmennus. (Tiivistelmä 24.4.1992)

Kylli Pihlajamäki. Näkökohtia kansalaisvalmennuksen toteuttamisen tarpeesta.

Yhteenveto Kansalaisvalmennuskokeilusta ja siihen liittyneistä tutkimuksista. Suomen naisjärjestöjen Keskusliiton Kansalaisvalmennuskomitea, (Margit Borg-Sundman & Marjatta Forssén) Helsinki 25.2.1968.

Espoossa tammikuussa 2009

Eini Laakkonen Leea Rauvala

MML, PHD agronomi

Kuopio Espoo

Kuvitus: Helmiriitta Honkanen

graafikko, TaM

Espoo

Linkki:

http://kansalaispalvelu.fi/pmwiki/index.php/Media/Uutisointi

Julkaistu Helsingin Sanomissa 2008-02-05:

Asevelvollisuudesta tasavertaiseen kansalaissuoritteeseen jokaiselle tytölle ja pojalle

Nokian juomavesikatastrofi on varmasti tyypillinen esimerkki meitä tulevaisuudessa kohtaavista vaaroista. Vapaaehtoisista reserviläisistä koostuneidenmaakuntajoukkojen osallistuminen kriisin jälkihoitoon oli tämän päivän osoitus halusta kantaa vastuuta lähimmäisten turvallisuudesta. Talvisotaa edeltävän kesän tuhannet nuoret viettivät Kannaksella kaivamassa juoksuhautoja ja pelastivat ehkä Suomen täydeltä tuholta. Tulevaisuudessa Suomessa tulee varautua uudenlaisiin kriiseihin kuten terroriteko, öljykatastrofi, säteilyonnettomuus, pitkäaikainen laaja sähkökatko, vesistösaastuminen, tietoverkkokatastrofi, jne. Nyt vaarat ovat uudenlaiset ja niihin torjuntaan tarvitaan jokaisen suomalaisen panos, kansalaissuorite.

Meillä on nykyään naisia hyvin näkyvillä johtopaikoilla, mutta kuitenkaan julkisuudessa ei ole tuotu esille sitä, että muuttuneessa yhteiskunnassamme myös tytöillä on oltava ei vain mahdollisuus vaan velvollisuus osallistua yhteiskuntapalveluun sopivassa muodossa, kuten miehet armeijassa tai siviilipalvelussa.

Puolustusvoimat tarvitsee jatkossa enenevässä määrin hyvin ja pitkälle koulutettuja ”valiojoukkoja”, kun taas suurelle osalle riittää lyhyempi peruskoulutusjakso. On ilmeistä, että tulevaisuudessa määrällinen tarve nykymuotoisen asevelvollisuuden suorittamiseen tulee jopa pienenemään ja on vaara, että kaikkia palvelusikäluokkien poikia ei edes kutsuta varusmiespalvelusta suorittamaan. Saadut kokemukset naisten asevelvollisuudesta ovat olleet ilmeisen myönteisiä. Silti jatkossakin aseellisen yhteiskuntasuoritteen suoritus naisille tulisi olla vapaaehtoista.

Kaikille pakolliselle kansalaissuoritteelle voitaisiin antaa aivan uudenlaisia koulutussisältöjä ja nuoret voisivat vapaammin valita kutakin kiinnostavan sisällön. Kuulemani mukaan sotatilassa ei enää kaupunkilaisia ilmeisesti lähetettäisi maaseudulle. Silloin toiminta sotatilan aikaisessa kaupungissa on oltava hyvin organisoitu ja siihen tulisi osa nuorista kouluttaa. Useimmille peruspalvelu voisi olla vaikka nykyinen lyhennetty 6 kk armeijassa, jonka lisäksi olisi 3-4 kuukauden palvelu siviilitehtävissä, toisille taas koko aika armeijassa tai yhteiskuntapalvelussa. Siviiliosuuden voisi suorittaa huomattavasti myöhemmässäkin vaiheessa, mikäli se tuntuisi yksilön osalta tarkoituksenmukaisemmalta. Yhteiskuntasuoritteen voisi tehdä puolustusvoimien erityistehtävissä aseettomasti, sairaaloissa, lastenkodeissa, vanhainkodeissa, päiväkodeissa, vanhusten kotisairaanhoidon tehtävissä. Palveluajat voisivat olla hyvin eri pituisia ehkä 4-12kk.

Armeija, miesten koulu on monelle pojalle ollut terve muutos pois kodin vaikutuspiiristä, jolloin he ovat nähneet kuinka erilaisista lähtökohdista eri ihmiset tulevat ja rakentavat elämäänsä. Tällaiseen kouluun olisi hyvä laittaa myös tytöt. Ikäluokasta 90% käy rippikoulun. Moni osallistujista ajattelee sitä kuitenkin yhteisöllisyyden kokemuksena uskonnollisen kokemuksen ohella. Kansalaissuorite sopivassa porukassa ja ympäristössä voisi olla myös yhteisöllisyyden kokemus ja osaltaan torjua yhteiskuntamme yksilökeskeisyyttä. Kun yhä useammassa perheessä on vain yksi lapsi, nuori ei joudu koskaan jakamaan mitään sisarusten kanssa. Silloin palvelu vaikka lastenkodissa voisi avata silmiä näkemään elämän toisenlaista todellisuutta.

Kansalaissuorite ei olisi vain kerran tehty ja sitten unohdettu palvelus, vaan sen pohjalta jokaiselle olisi mahdollista jäädä palvelutehtävä, joka sitten realisoituisi mikäli yhteiskuntaa uhkaavia kriisejä tulisi kuten nyt Nokialla vesikatastrofi. On hienoa, jos reserviläinen varautuu lähtemään globaaliin kriisinhallintaan. Yhtä hienoa olisi, jos henkilö suoritettuaan yhteiskuntapalvelun vaikka lastenkodissa, varautuisi ottamaan huostaan otetun lapsen perhehoitoon luokseen tai henkilö, joka on suorittanut yhteiskuntasuoritteen huumeidenvastaisessa työssä, osallistuisi vapaaehtoiseen huumeiden vastaiseen työhön jatkossakin. Kansalaissuoritteessaan hoivatyöhön perehtynyt kävisi jatkossa vapaaehtoisesti tapaamassa yksinäistä kotihoidossa olevaa vanhusta.

Suomeen tulee jatkossa yhä enemmän maahanmuuttajia. Myös he voisivat yhteiskuntasuorittaan tehdessään tuntea itsensä kuuluviksi suomalaiseen yhteiskuntaan samalla kun oppisivat tapojamme ja kieltämme. Voitaisiinko näin nopeuttaa vaikeaa kotouttamista ja helpottaa kansalaisoikeuksien saamista?

Olisi hyvä jos tulevaisuudessa jokainen suomalainen voisi ajatella, että kansalaissuoritteen myötä hänelle jää tunne omasta tärkeästä tehtävästä yhteiskunnan turvallisuuden varmistamisessa. Kansalaissuoritteella tulisi olla siviilipalvelusta poiketen positiivinen hyväksytty leima. Jokaiselle löytyisi parhaiten sopiva tehtävä, eikä halukkuus asepalveluksen suorittamiseen varmastikaan vähenisi. Kustannukset muodostuisivat varmasti ongelmaksi, mutta eikö turvallinen ja yhteistyökykyinen ja ymmärtäväinen Suomi ole sen väärtti ?

Matti Ihamuotila

Espoo