Archive for the ‘Asevelvollisuus’ Category

KD Nuoret haluaa naiset kutsuntoihin

perjantai, syyskuu 5th, 2014

KD Nuoret haluaa naiset kutsuntoihin
Sami Metelinen
1.9.2014 klo 11:25

Kristillisdemokraattiset Nuoret ehdottaa uuden vaihtoehdon luomista aseellisen ja siviilipalveluksen välille.

KD Nuorten mielestä Pirkanmaalla kokeiltu pilottihanke naisten kutsumisesta kutsuntoihin on syytä laajentaa koko maahan. Siitä huolimatta KD Nuoret ei kuitenkaan ulottaisi asevelvollisuutta koskemaan molempia sukupuolia.

Kristillisdemokraattien nuorisojärjestön ehdottoma kolmas vaihtoehto aseellisen ja siviilipalveluksen välimaastossa olisi myös naisille avoin.

– Luomalla selkeän vaihtoehdon aseellisen ja siviilipalveluksen välille maanpuolustukseen voisivat osallistua myös ne, joilla ei ole terveydellisiä edellytyksiä suorittaa varusmiespalvelusta. Kelpoisuusluokan alennuksen ehtoja voitaisiin siis samalla kiristää. Tämä kolmas muoto voisi keskittyä laajan turvallisuuden kysymyksiin, joissa myös yksityissektorilla esimerkiksi kyberasioissa on suuri rooli, sanoo KD Nuorten puheenjohtaja Mikko Kiuttu.

Miksei naisia pakoteta armeijaan?

perjantai, heinäkuu 5th, 2013

Mitä tulee mieleen sanasta ”sukupuolineutraali”?

Asevelvollisuus, vastasivat norjalaispuolueet.

Norjan parlamentti teki kesäkuussa periaatepäätöksen siirtyä sukupuolineutraaliin asevelvollisuuteen. Norjalaisnaiset siis kutsuttaneen armeijaan siinä missä miehetkin ehkä jo vuonna 2015.

Ratkaisu on omaperäinen, sillä Euroopassa asevelvollisuusarmeijoita on viime vuosina purettu. Ruotsi ja Saksa luopuivat asevelvollisuudesta vuonna 2010.

Norja ei silti ole ainoa valtio, jossa kansalaiset ovat armeijan edessä tasaveroiset.

Esimerkiksi Israelissa asepalvelukseen kutsutaan myös naiset. Israelissakin erilaisia uskontoon liittyviä poikkeuksia on niin paljon, että todellisuudessa asepalveluksen suorittaa noin 50 prosenttia kansalaisista.

Puolustusliitto Natoon kuuluvassa Norjassa asevelvollisuus ei ole niin armoton kuin Suomessa.

Suomessa asevelvollisuudesta kokonaan kieltäytyvä mies joutuu vankilaan (ellei asu Ahvenanmaalla tai kuulu Jehovan todistajiin).

Norjassa asepalvelus on käytännössä vapaaehtoinen, sillä kutsutuista alle 15 prosenttia päätyy armeijaan.

Norja ei tehnyt päätöstä siksi, että sen oli pakko, vaan siksi, että se voi. Päätöksellä Norja ilmaisi, että nykyaikana yhteiskunta ei voi asettaa kansalaisia sukupuolen perusteella eri asemiin.

Kysymys on niin kiusallinen, että Suomessa se yleensä vain ohitetaan.

Millä perusteella nyky-Suomessa voi määrätä raskaan velvollisuuden vain yhdelle sukupuolelle?

Kestäviä perusteluja on vaikea keksiä.

Naiset ovat keskimäärin fyysisesti heikompia, mutta armeijassa riittää tehtäviä, joita ei tarvitse suorittaa täyspakkaus selässä juosten.

Todella tunkkaista on väittää, että armeija kuuluu miehille, koska äitiys ja lastenhoito kuuluvat naisille. Samaa sarjaa olisi ajatus, että väkivalta on miesten synnynnäinen ominaisuus ja siten velvollisuus.

Myös Ruotsissa keskusteltiin kymmenen vuotta Norjan kaltaisen sukupuolineutraalin asevelvollisuuden mahdollisuudesta. Lopulta päädyttiin lakkauttamaan asevelvollisuus kokonaan.

Asevelvollisuushan on oikeastaan puolustuksen ”halpana” pitämiseksi määrätty lisävero, joka kerätään vain miehiltä ja suoritetaan työllä.

Jos Suomi perustettaisiin nyt, voisiko asevelvollisuuden määrätä vain yhdelle sukupuolelle?

Ville Similä ville.simila@hs.fi
Kirjoittaja on HS:n ulkomaantoimittaja.

Hallitusohjelmassa hyvin vähän konkreettista asiaa koskien asevelvollisuuden uudistamista

tiistai, kesäkuu 21st, 2011

Alla olevat 2 kappaletta hallitusohjelmassa liittyvät asevelvollisuuteen:

Suomi painottaa myös naisten osallistumista kriisinhallintaan ja rauhanrakennukseen. Suomi pyrkii edistämään vahvasti YK:n päätöslauselman 1325 mukaisesti naisten ja tyttöjen asemaa aseellisissa konflikteissa ja selkkauksissa. Suomi panostaa voimakkaasti siviilikriisinhallintaan, ja Suomen siviilikriisinhallintastrategia päivitetään.

Yleistä asevelvollisuutta kehitetään Siilasmaan raporttiin tukeutuen. Vapaaehtoisen maanpuolustuksen roolia tarkastellaan osana puolustusvoimauudistusta. Ruotsinkielinen varusmieskoulutus turvataan lainsäädännön edellyttämällä tavalla. Puolustusvoimauudistus toteutetaan noudattaen hyvää ja vastuullista henkilöstöpolitiikkaa.

Askeleita kohti siviilipalveluksen ja maanpuolustuksen yhteistä tietä

keskiviikko, kesäkuu 15th, 2011
Yhtenä vaihtoehtona sikäli näkisin, koska järjestelmä on ehkä jo 
liian juurtunut kertamuutosta ajatellen eikä sitä kukaan välttämättä 
uskalla tehdäkään yleisen mielipiteen vuoksi, että toiminnan muutos 
aloitettaisiin asteittain ns. sisältä päin ajamalla. Antaisi vaikkapa 
nykyisen aseellisen/aseettoman palvelusjärjestelmän olla vielä 
sellaisenaan, mutta alkaisi tehdä radikaaleja muutoksia 
siviilipalvelukseen. Nythän systeemi on kuten jo itsekin sanoin, että 
valtaosa ei ole enää missään määrin pasifisteja tai aatteellisia 
ihmisiä vaan kuka mistäkin syystä hakeutuu, syitä on monia mutta 
pääsääntöisesti kuitenkin fyysisesti ja henkisesti sillä tavalla 
terveitä ettei rauhallisempi palvelusmuoto ilman rankkaa fyysistä 
rasitusta ole välttämättä kellekään mikään 

ongelma. Johan nyt on esim. lukuisten vapaaehtoisjärjestöjen ja 
maanpuolustuksellisten kaikille kansalaisille avointen 
vapaaehtoistoimintojenkin koulutukset ja systeemit hyvin lähellä tai jo 
täysin sisältävätkin sellaisia menetelmiä ja opetusta, joka menee jo 
täysin yleishyödyllisinä kansalaistaitoina niin mahdollista kriisiajan 
toimintaa ajatellen kuin ihan siviili/rauhanajan kansallisia 
uhkatilanteitakin. Ja mikä tärkeintä niin ihmisille tulisi 
yhteisöllisyyttä ja omia tehtäväkenttiään jotka esim. kriisiajan 
liikekannallepanotilanteessa tai vakavassa sisäisessä kriisissä 
olisivat kaikille selviä. (Kaikkea mahdollistahan on olemassa 
erilaisista koulutuksista, eli lukuisista nyt jotain mainiten niin 
erilaiset väestönsuojelu ja varautumiskoulutukset kotitalouksista 
laajoihin kokonaisuuksiin ja alueellisiin asioihin, erilaiset ensiapu, 
lääkintä ja muut terveydenhuollolliset asiat, muonitukset, erilaisiin 
kriiseihin varautumiset, erilaisten yhteiskunnan toimintojen 
jatkuvuuden turvaaminen joka ei tarvitse aseistusta tai puolutusvoimia 
vielä jne jne... Vaihtoehtoja on monia). Joten kysyttävä on, että miksi 
näitä ei hyödynnetä. Näyttäähän nyt siviilipalvelus paperilla ja 
koulutuksellisesti muuttuneen näemmä sen verran, että muutaman viikon 
koulutusjakson aikana käsitellään erilaisia yleishyödyllisiä asioita 
valinnasta riippuen, mutta kun sen jälkeen lähdetään vajaaksi vuodeksi 
monesti vain kuluttamaan aikaa ja paikkaan josta ei yhteiskunnallista 
jatkumohyötyä juurikaan ole, niin ei oikein aja tarkoitustaan. 

Siviilipalvelus nyt heti alkajaisiksi olisi muutettava sellaiseksi 
kansalais- ja varautumistaitokoulutukseksi josta olisi aitoa hyötyä 
rauhanaikanakin eri toiminnoille myös palveluksen jälkeen ja tämän 
pystyisi myös osoittamaan. Kun palvelukseen tulisi positiivista 
näkyvyyttä ja se alkaisi lähestyä jo aseellisen palveluksen imagoa edes 
hieman, sekä tosiaan tuottaisi järkevää lopputulosta 
yhteiskunnallisesti niin sitä kautta asiaa voisi olla helppo ajaa 
eteenpäin. Jos joskus oltaisiin tilanteessa jossa asepalveluksen ja 
kansalaispalveluksen rajapinnat olisivat jo hyvin lähellä toisiaan ja 
kansalais -eli nykyinen siviilipalvelus kiistatta tukisi 
puolustusvoimien toimintaa sekä rauhan, että kriisiaikana, niin 
voitaisiin alkaa puhua jo näiden enemmän yhdistämisestä ja 
palvelusmuotojen muutoksesta sisäkkäin ja päällekkäin, vaikka kyse 
kummiskin olisi edelleen tietyissä asioissa rajapintoja ylittämätön 
niiden osalta jotka niin itse haluaisivat. Mitä lähempänä palvelukset 
olisivat toisiaan ja alettaisiin puhua tasavertaisuudesta, niin sitä 
helpompi ja yksinkertaisempi on miettiä isompia muutoksia. Mikäli niitä 
tarvitsisi siinä vaiheessa enää paljon tehdäkään ja järjestelmä olisi 
itse muodostanut itsestään juuri ideaalin. 

Vaikeita kysymyksiä tosiaan, koska tosiaan otettava aina huomioon että 
riittävä puolustus ulospäinkin on aina oltava olemassa ja nythän se 
sikäli onkin yleisen asepalveluksen kautta. Ongelma vain on tosiaan nyt 
se, että yhteiskunnan muut osa-alueet eivät ole kovin vakaalla pohjalla 
taustalla ja tämä puoli pitäisi saada jotenkin myös huomioitua 
huomattavasti paremmin. Kansalaispalvelus olisi tähän yksi hyvä lääke, 
ehkä alkaen aluksi juuri siviilipalveluksen radikaalista muuttamisesta 
sellaiseksi että sen hyöty olisi aidosti kiistaton. Tosiaan kun käden 
käänteessä ei muuteta varmaankaan mitään, niin pienistä asioista 
pitäisi aloittaa. Luonnollisesti nyt eletään kovin vaikeita aikoja 
taloudellisessa taantumassakin, eli kaikkihan maksaa sinällään jota 
lähdetään muuttamaan ja siihen päälle paine tehdä mitään suuria 
muutoksia joissa olisi jonkun nimi alla. Ja luonnollisesti Veteraanien 
perintökin olisi huomioitava edelleen eikä missään nimessä saisi alkaa 
mitätöimään. Kuitenkin ajat ovat 70:ssä vuodessa vain kovin muuttuneet 
ja nyt ovat eri ajat, jolloin kansakunnan yhteneväisyyttä ja 
yhteiskunnan rakennusta pitäisi jälleen tiivistää ja parantaa. Tästä 
johtuen vaikka vanhat muistaen kunnioituksella, pitäisi uudet ajat aina 
huomioida sen hetken elementtien ja tekijöiden pohjalta myös. Nyt 
yhteiskunta ei oikein toimi tällaisenaan. Ihmelääkettä ei ole asioihin, 
mutta pala kerrallaan voisi asiat saada paremmaksi. Edelleen muistaen 
kansan yhteneväisyyttä 1920 ja -30 ja -40 -luvuilla mainittujen 
Suojeluskuntien, Lotta Svärdin ja muun yhteenkuuluvuutta lisäävän 
toiminnan kautta. Vastaava yhteishenki olisi jotenkin saatava terveellä 
pohjalla ja ajattelutavalla luotava yhteiskuntaan nytkin . 
Kansalaispalvelussa voisi olla toiminnan ydin, jos niin vain 
haluttaisiin. Askel kerrallaan luomalla. 

Janne Sokka

Olemmeko menossa oikeaan suuntaan?

tiistai, kesäkuu 14th, 2011
Juttua on niin paljon sivuilla, että ihan sattumalta kun sivut löysin 
niin piti oikein alkaa lueskelemaan, pitkän tovin katselinkin asiaa. 

Oma näkökulmani on taustan ja ammattien puoleen ym. että homman 
pääpointti (joka aika keskeinen ajatus vaikuttaa teillä olevankin) 
olisi juuri herätellä nyky-yhteiskunta siihen etteivät kaikki olisi 
hajallaan omilla tonteillaan ja kova nokittelu miten asioiden pitää 
olla. Tosin ymmärrän, että Suomen kokoisessa maassa on oltava tietysti 
ns. uskottava puolustus mutta eihän tilanne todellakaan ole nykyään 
sellainen kuin sen tulisi olla vaikka paperilla näyttäisi kuinka 
hyvältä ja kun siirtelee nuppineuloja kartalla. 

Tosiasia on kuitenkin, että erittäin suuri osa käy armeijan saamatta 
siitä mitään hyötyä yhteiskunnalle, se on vain pakko saada äkkiä alta 
pois ja juuri se olennainen jää saavuttamatta eli jokaiselle yksilölle 
herätettyä jonkinlainen positiivinen mielikuva yhteiskunnan osana 
olemisesta. Ja otettava huomioon myös se olennainen juttu, eli ainahan 
upseeristo ja päättäjät sotivat edellistä sotaa ja sen tuomia oppeja. 
Jotenkin en näe, että seuraava mahdollinen konflikti käytäisiin enää 
siten (kaikki kunnia toki menneille ja Veteraaneille), että Suomalaiset 
makaisivat montussa ampumassa pystyssä kohti juoksevia massarivistöjä.. 
Eiköhän konflikti tulisi olemaan aikalailla erilainen ja mahdollisesti 
niin tekninen, että suurella määrällä pyssyt kädessä patsastelevaa (ja 
armeijassa huonosti motivoitunutta, eikä paljon jäänyt sieltä käteen) 
väkeä ei paljoa välttämättä tekisi. Tosin tietty otettava huomioon 
tietysti myös se, että jos tulisi valikoiva asepalvelus niin 
riittäisikö motivoitunutta menijää tarpeeksi? Kummiskin onhan 
aseellista puolustustakin oltava. 

Siviilipalvelus ei kyllä puolestaan myöskään hyödytä paljon ketään 
tällä hetkellä ja koska sen arvostuskin on mitä on, niin yksi tyhjän 
kanssa. Ei se siitä mihinkään kehitykään tällä tavoin. Aate- ja 
pasifistiväki (aito) on kyllä melkoisen kuollut lajike ja sielläkin on 
useimmiten enää vain sellaisia jotka ovat hetken inttiä kokeilleet ja 
"ei iskenyt", tai sitten eivät koskaan menneetkään. Eihän se vaadi kuin 
kaavakkeen täyttämisen ja pääsee vuodeksi hommiin, mistä ei 
yhteiskunnallista hyötyä ole siitäkään edes sitä vähää kuin 
asepalveluksesta. Toki hyöty voi olla pääoman suhteen hyvinkin suuri 
itse tekijälle ja sillä hetkellä paikalle jossa tekee (terveydenhuolto 
jne) mutta tähänkin pitäisi tosiaan saada jokin sellainen järjestelmä 
joka tukisi ja palvelisi a) OIKEASTI jos jokin kriisiaika koittaisi b) 
OIKEASTI jokainen tekisi sellaista hommaa, joka tukisi epävakauden 
aikoja. Kuten asepalveluksessakin, niin jokaiselle osoitettaisiin jokin 
sellainen tehtävä ja kokoontumispaikka joka lankeaisi päälle siinä 
vaiheessa, kun kansaa laajemmin tarvittaisiin. Juuri 
kansalaispalvelumalli järkevässä muodossa voisi luoda todella kovan 
rungon asiaan. Etenkin tuo, että sivareiden ei-rauhanajan toimenkuvasta 
ei kukaan tiedä vielä mitään, eivät itse eikä kukaan muukaan ja 
asepalveluksen käyjistä valtaosa on motivoitumattomia ja hampaat 
irvessä käyneet pakolliset alta pois -ei ole kyllä mikään kova 
maanpuolustusrunko. 

Kansalaispavelus olisi juuri omiaan tuossa kohdin. En nimittäin näe 
niinkään oleellisena tällä hetkellä varautumista mihinkään ulkoiseen 
uhkaan, mutta sisäisiin ala Nokian vesikriisi laajemmassa mittakaavassa 
pitäisi kyllä alkaa muuttuvassa nykyajassa varautumaan. Eihän se vaadi 
kuin 3 päivää kestävän sähkökatkoksen jossain kaupunkialueella, niin 
tässä ollaan täysin halvaantuneita eikä kukaan tiedä mitä pitäisi 
tehdä. Jos olisi laaja reservi ennen kotirintamaksi kutsuttua väkeä 
jotka olisi kaikki jaettu omiin lohkoihinsa palveluksen ja motivaation 
kautta, niin asia olisi jo ihan toinen. Nyt käytännössä vapaaehtoisuus 
perustuu lukuisiin ja taas lukuisiin vapaaehtoisjärjestöihin joiden 
toiminnasta taas ei ulkopuolella tiedetä oikein mitään ja oikein ei tuo 
reserviläistoimintakaan ala vanhemmat "Isänmaalliset miehet" oikein 
vakuuta:) 

Ja pelkästään jo tuo yhteisöllisyys puuttuu ihmisiltä nykyään vallan 
täysin. Tämä on ehkä huono esimerkki, mutta kärjistän nyt sikäli että 
viime sodat päättyivät siedettävään lopputulokseen koska olivat 
olemassa Suojeluskunnat ja Lotta Svärd, joiden arvo nousi 
arvaamattomaksi kun sota syttyi. Kyse ei niinkään ollut läheskään aina 
siitä, että olisi oltu supersotilaita (vaikka tätäkään puolta ei voi 
kieltämättä kiistää), vaan juuri suuren määrän ihmisiä jo parikymmentä 
vuotta hitsautunut yhteistoiminta ns. kaikkien hyväksi yhteiskunnassa, 
oli se aika keskeinen pointti. (Unohdetaan nyt esim. Suojeluskuntien 
negatiiviset "valkoiset" toiminnat jne, huomioidaan vain tuo 
yhteisöllisyysasia ja miten heti oli ryhmä valmis vaikka mihin niin 
miesten kuin naistenkin osalta). Tällainen tarvitsisi olla 
jonkinlaisena toimintamallina olemassa rauhanajan tilanteena 
nykyäänkin, ilman luonnollisesti mitään yltiöisänmaallisia sävyjä, vaan 
tuo yhteisöllisyys ja monipuolinen maan ja ihmisten hyväksi toimiminen 
se keskeinen asia. 

Itse vain nähnyt aika montakin puolta asioista, ensin lähes alokasaika 
intissä (kahdessa eri erässä) mutta sukurasitteet pakottivat 
keskeyttämään ja jäi joko vapautus tai siviilipalveluksena loppuun. 
Jossain muodossa kun halusi käydä niin vapautusta en halunnut, vaikka 
haukuttu vaihtoehto olikin, oma valinta kuitenkin. Noina 
siviilipalveluskuukausina kyllä huomasi hyvin suoraan sanoen, miten 
turhaa hommaa se on eikä sitä kukaan edes tosiaan käy enää juuri 
aidoista ja laillisista syistä. (Tosin aidosti terveysongelmaisiakin on 
paljon, jotka eivät halua vapautusta. Kaikkihan kuitenkin ovat silti 
samaa kivitettävää massaa valintansa puoleen, ei tässä kohdin erotella 
vaan muistellaan talvisotaa edelleenkin -> Kansalaispalvelus voisi 
poistaa tätäkin ongelmaa eli armeijaan motivoitumattomatkin 
saattaisivat löytää itselleen sen ns. oikean paikan yhteiskunnassa ja 
samalla ei menisi potentiaalia hukkaan niissä lukuisissa jotka eivät 
pystyisi terveyden puoleen olemaan armeijassa mutta saisivat 
"kunnioitetun mahdollisuuden" suorittaa silti. Paljon menee c-miehiä 
hukkaan sen vuoksi, että mieluummin vapautus kuin sivari vaikka 
motivaatiotakin olisi. Sivari koetaan liian ahdistavaksi ja haukutuksi 
yhteiskunnassa, monesti jo ihan perheen ja suvun taholta...). 

Työt kun kuitenkin ovat vieneet itseäni vartijana ja 
järjestyksenvalvojana puoleen ja toiseen ja sillä puolella on paljon 
kouluttautunutkin ja tehnyt kaikkia mahdollista, niin on todella 
huomannut miten huonosti tämä maa voi... Vielä kun hieman ollut välillä 
vapaaehtoisjutuissa itsekin mukana, niin huomaa miten paljon kaikkea 
potentiaalista yhteiskuntaa hyödyttävää voisi olla olemassa ja 
vaihtoehtoja, mutta sitä ei hyödynnetä ja lisäksi kaikki ajattelevat 
vain itseään. Jos nyt tulisi sota siihen tilanteeseen kuin nyt tai edes 
joku tarpeeksi kova kansallinen sisäinen kriisi niin tämä maa olisi 
kusessa ja pahassa. Jotain tarttis tehrä, mutta näemmä edelleenkin se 
on vain ainoa oikea vaihtoehto satsata armeijaan ja uhka tulee 
Idästä... Aivan väärä asenne tilanteeseen, mutta näistä päättävät ne 
jotka eivät oikein katsele suuria linjoja. Nyt kun katsoo jo miten 
huonossa jamassa on terveydenhuolto ja poliisin määrärahat niin tällä 
menolla ei kovin ruusuisia vuosikymmeniä ole tiedossa. Etenkin kun 
edelleenkään en usko, että se kaikista vakavin uhka nyt tuossa rajan 
takana on. Tai ainakaan se ei nyt ole ehkä niitä pääprioriteetteja 
mielestäni..

Mutta tosiaan oikealla asialla olette, jos ei yritä niin mitään ei 
ainakaan saakaan. Ehkä se joskus...

Janne Sokka

Kansalaispalvelu r y:n esitys hallitusohjelmaan koskien varusmiespalvelun ja siviilipalveluksen kehittämistä.

maanantai, kesäkuu 13th, 2011



Viime hallituskaudella kaksi komiteaa selvitti varusmies- ja siviilipalvelun kehittämistä ja uudistamista maassamme.
Molemmat komiteat tekivät lukuisia parannusehdotuksia varusmies- ja siviilipalveluksen uudistamiseksi sellaiseksi, että sen koulutus- ja harjoitusohjelmat  pystyisivät paremmin vastaamaan suomalaisen yhteiskunnan rauhanajan sekä kriisitilanteiden haasteisiin.
Tasavallan presidentti on esittänyt kantanaan, että varusmiespalvelun alkukoulutus olisi samansisältöinen kaikille. Sen jälkeen alokkailla olisi mahdollisuus valita varusmiespalvelu tai uusittu siviilipalvelus (yhteiskuntapalvelu). Myös puolustusvoimat ovat esittäneet varusmiespalvelun kehittämistä useampia vaihtoehtoja sisältäväksi.

Kansalaispalvelu r.y pitää tärkeänä, että komiteoiden ehdotukset otetaan huomioon valmisteltaessa hallitusohjelmaa.
Ensisijainen uudistusehdotuksemme on, että kutsuntakirje lähetetään koko ikäluokalle niin miehille kuin naisille.

Nykyinen lainsäädäntö ei myöskään anna naiselle valinnan mahdollisuutta vapaaehtoiseen siviili/yhteiskuntapalveluun. Nainen määrätään siviilipalveluun, mikäli hän keskeyttää vapaaehtoisen asepalvelun. Pidämme tätä tasa-arvolain vastaisena käytäntönä.
Tavoitteena tulee olla, että säädetään laki koko ikäluokkaa koskevasta kansalaispalvelusta. Kansalaispalvelulaki antaisi sekä miehille että naisille mahdollisuuden suorittaa kansalaispalvelu valinnaisesti joko ase- tai siviilipalveluna/yhteiskuntapalveluna. Lain toteutuminen lisää nuorten yhteiskuntavastuuta ja ehkäisee syrjäytymistä tarjoamalla nuorille mielekkään koulutus- ja harjoittelujakson tulevaa elämää varten.

 

Miten Kansalaispalvelu-ajatus näkyville hallitusohjelmaan?

maanantai, kesäkuu 13th, 2011

NYT OLISI KIIRE SAADA VIESTIÄ HALLITUSOHJELMAN TEKIJÖILLE.

VOISITTEKO KOMMENTOIDA MIELUUMMIN HETI ;-)

Meillä on muutama kansanedustajalinkki neuvotteleviin puolueisiin ja voisimme laittaa tän eteenpäin hetimmite.

Onko teillä muilla linkkejä?

EHDOTUS TEKSTIKSI HALLITUSOHJELMAA VARTEN

Viime hallituskaudella kaksi komiteaa selvitti varusmies- ja siviilipalvelun kehittämistä ja uudistamista maassamme.
Molemmat  komiteat tekivät lukuisia parannusehdotuksia varusmies- ja siviilipalvelun  uudistamiseksi sellaiseksi, että sen koulutus- ja harjoitusohjelmat  pystyvät paremmin vastaamaan (suomalaisen yhteiskunnan) rauhanajan sekä kriisitilanteiden haasteisiin.
Tasavallan presidentti on esittänyt kantanaan, että varusmiespalvelun alkukoulutus olisi samansisältöinen kaikille. Sen jälkeen alokkailla olisi mahdollisuus valita asepalvelu tai yhteiskuntapalvelu. Myös puolustusvoimat ovat esittäneet varusmiespalvelun kehittämistä useampia vaihtoehtoja sisältäväksi.

Kansalaispalvelu r.y pitää tärkeänä, että komiteoiden ehdotukset otetaan huomioon valmisteltaessa hallitusohjelmaa.
Ensisijaisena/ tärkeimpänä parannus/uudistusehdotuksemme on, että varusmiespalvelun kutsuntakirje lähetetään koko ikäluokalle naisille ja miehille.

Tavoitteena tulee olla, että säädetään laki koko ikäluokkaa koskevasta kansalaispalvelusta. Kansalaispalvelulaki antaisi mahdollisuuden suorittaa kansalaispalvelu valinnaisesti joko ase- tai siviilipalveluna/yhteiskuntapalveluna. Lain toteutuminen lisää nuorten yhteiskuntavastuuta ja ehkäisee syrjäytymistä tarjoamalla nuorille mielekkään koulutus- ja harjoittelujakson tulevaa elämää varten.

Isoin ongelma tämän päivän asevelvollisuudessa on siviilipalvelus

perjantai, huhtikuu 8th, 2011

Libyasta tärkeämpiin asioihin

Kirjoittanut Jarno Limnéll, Iltalehti 7.4.2011

Turvallisuuspolitiikka ei ole noussut vaaliteemaksi. Valitettavasti. Keskustelua on herättänyt ainoastaan Suomen mahdollinen osallistuminen Libyan operaatioon. Päivänpoliittisen Libyan sijasta olisi turvallisuuspoliittisella asialistalla huomattavasti tärkeämpiä asioita, joihin tarvittaisiin selkeitä kannanottoja. Onneksi vielä ehtii.

Asialistan tärkein kysymys on puolustusvoimien uudistaminen, joka tullaan kirjaamaan tulevaan hallitusohjelmaan. Puolustusvoimissa ja maanpuolustuksessa on ensi vaalikaudella tapahtumassa iso myllerrys, yksi Suomen itsenäisyyden ajan suurimmista. Asian luulisi tulevia päättäjiä kiinnostavan.

Jos armeijan käyttötarkoituksen, varuskuntaverkoston tai viranomaisyhteistyön pohtiminen tuntuu liian hankalalta, on pelkästään asevelvollisuusasiassa riittävästi mietittävää. Nykymuodossaan asevelvollisuus on tullut tiensä päähän. Tarvitaan vaihtoehtoja – tarvitaan selkeitä poliittisia näkemyksiä. Hyvänä keskustelunavauksena voi pitää tänään julkistettua Vihreän miesliikkeen tekemää ”Armeijamallia”. Oli itse ehdotuksesta mitä mieltä tahansa, niin juuri tämänkaltaisia hyvin perusteltuja kannanottoja turvallisuuspolitiikkamme tarvitsee. Kaikkein eniten.

Asevelvollisuuden isoimmat haasteet eivät koske varusmiespalveluksen aikaa, jota on viimeisen vuosikymmenen aikana kehitetty lähes kiitettävällä tavalla. Asevelvollisuudessa on muita asioita, joihin tulee puuttua pikaisesti – ja joihin odottaisi poliittisia linjauksia.

Isoin ongelma tämän päivän asevelvollisuudessa on siviilipalvelus, joka koetaan (ja käytännössä usein myös toteutuu) turhana täytepalveluna asepalvelusta käymättömille. Nykymuotoisesta siviilipalveluksesta ei ole hyötyä juuri kenellekään. Samalla puolustusvoimat on kiristänyt sisäänpääsykriteerejä armeijan harmaisiin ja palveluksen keskeyttämisluvut ovat kasvaneet. Eikä jatkossa edes tarvitse kouluttaa nykyisen suuruista reserviä. Siviilipalveluksen tai sen korvaavan palvelusmuodon tarve lisääntyy siis vääjäämättä. Tämän palveluksen olisi syytä olla järkevä niin sitä suorittavalle kuin suomalaiselle yhteiskunnalle.

Moni reserviläinen varmasti kuuntelisi poliitikkoa, joka puhuisi varusmiespalveluksen jälkeisestä asevelvollisuusajasta, joka siis päättyy vasta 50 tai 60 ikävuoteen. Moni maanpuolustustahtoinen reserviläinen on turhautunut, kun kertausharjoituskutsua ei kuulu, eikä häneen olla minkäänlaisessa yhteydessä varusmiesajan jälkeen. Hyödynnettävää potentiaalia koulutetussa reservissä olisi, ja parempi huolenpito reserviläisistä kannattaisi yhteiskunnallemme.

Huomion voisi myös kohdistaa naisiin. On suuri heikkous, että naiset on lähes kokonaan unohdettu voimavarana luoda turvallisuutta yhteiskuntaamme. Olisi hyvin tärkeää huolehtia siitä, että naisten valmiuksia toimia niin arkipäivän kuin poikkeusaikojen erilaisissa turvallisuustilanteissa saataisiin parannettua. Tässäkin olisi erinomainen perustellun poliittisen avauksen paikka.

Turvallisuuspoliittisia keskustelunaiheita riittää, ja aiheet ovat meille suomalaisille sekä läheisiä että tärkeitä. Kannanottoja odotetaan, sillä ääniä on vielä suuri joukko jaossa. Ehkä turvallisuuspoliittiset asiat nousevat vaalitaistelun loppumetreillä ratkaiseviksi?

Suomen kokonaisturvallisuuteen perustuva malli on kansainvälisesti arvostettu.

perjantai, huhtikuu 8th, 2011

Puolustuksen uudistus vaatii kipeitä päätöksiä

Rauhan ajan rakenteita on voitava keventää, sodan ajan vahvuutta pienentää ja toimintatapaa kehittää.

8.4.2011 3:00 | Kommentit

Arto Räty Kirjoittaja on puolustusministeriön kansliapäällikkö ja kenraaliluutnantti.

 

Päätoimittaja Mikael Pentikäisen kolumnissa ”Kohti uutta armeijaa” (HS 6. 3.) annettiin monipuolinen kuva puolustuksen uudistuksesta. Kirjoittajan analyysi ulottui jopa syvemmälle kuin puolustushallinnon sisäinen valmistelu. Yksityiskohtaisia suunnitelmia Puolustusvoimien tulevaisuudesta ei ole vielä tehty.

Newsweek-lehti valitsi viime syksynä Suomen maailman parhaaksi maaksi asua. Korkea koulutuksen taso, toimiva demokratia ja turvallinen yhteiskunta ovat seikkoja, joita arvostettiin. Tätä yhteiskuntaa pidämme puolustamisen arvoisena.

Suomi on EU:n reunavaltiona mielenkiintoisessa tilanteessa. EU-maiden puolustuspolitiikassa pyritään tiiviimpään kansainväliseen yhteistyöhön, yhteishankintoihin ja vanhojen rakenteiden purkamiseen. Keskeisenä syynä on resurssien väheneminen.

Asevoimien tehtävissä ykkössijalle on noussut kriisinhallinta. Samaan aikaan idän suunnalla Venäjä, Kiina ja Intia lisäävät puolustusmenojaan ja kasvattavat asevoimiensa tehoa, eikä kriisinhallinta ole niiden asevoimien ykköstehtävä.

Suomeen ei kohdistu välitöntä sotilaallista uhkaa, mutta historia – valitettavasti myös lähihistoria muualla maailmassa – on opettanut, että tilanne voi muuttua nopeasti. Uskottava puolustus on kuin tuolin selkänoja: on mukavampi istua, kun tietää, että tarpeen tullen on jotain, mihin nojata. Puolustuksen tärkein tehtävä on estää Suomea joutumasta sotilaallisen uhan tai toiminnan kohteeksi.

Kokonaismaanpuolustuksen periaatteiden mukaisesti puolustus tukee muuta yhteiskuntaa monin eri tavoin, esimerkiksi antamalla satoja kertoja vuodessa virka-apua muille viranomaisille. Suomen kokonaisturvallisuuteen perustuva malli on kansainvälisesti arvostettu.

Voimme olla ylpeitä yhteiskuntaamme yhdistävästä, asevelvollisuuteen perustuvasta puolustuksesta, joka vastaa haasteisiin joustavasti – ja tiukan paikan tullen puolustaa Suomea sotilaallisesti. Puolustushallinto kiinnittää erityistä huomiota yhteiskuntaa hyödyttävään ja asevelvollisia motivoivaan koulutukseen. Lisäksi selvitämme kodinturvajoukkokonseptia, joka voisi tarjota lisäarvoa yhteiskunnalle ja uusia tehtäviä reserviläisille.

Suomen puolustuksella on edessään rauhan ajan suurin uudistus. Toiminnan kustannukset kasvavat nopeasti. Puolustusmateriaalia poistuu käytöstä tällä vuosikymmenellä massoittain. Samalla materiaalin elinkaarikustannukset kasvavat. Kaikkea poistuvaa materiaalia ei pystytä korvaamaan uudella, vaikka hankinnoissa otetaan huomioon myös muista maista vapautuva materiaali.

Puolustushallinto on jo pitkään tehnyt erilaisia sopeuttamistoimia. Olemme vähentäneet varusmiesten maastoharjoitusten määrää sekä lentokoneiden ja alusten käyttöä. Monissa kustannustehokkuutta lisäävissä toimissa Puolustusvoimat on valtionhallinnon edelläkävijä. Esimerkkejä ovat tietohallinnon uudistukset sekä kumppanuus ja verkostoituminen yksityisen sektorin kanssa.

Toimintaa ei voida kuitenkaan enää supistaa ilman sotilaallisen osaamisen vähenemistä ja asevelvollisten koulutuksen romahtamista. Juustohöylän aika on ohi. Jokainen käsittää, että varusmiehenä hankittu osaaminen säilyy ainoastaan, jos edes joskus voi kerrata oppimaansa. Resurssit eivät tulevaisuudessa riitä edes tällaisiin perusasioihin.

Ymmärrämme, että valtiontalous ja työllisyys aiheuttavat poliittisille päättäjille suuria haasteita. Hyvinvointiyhteiskunnassa on puolustuksen ohella monta muutakin tärkeää menokohdetta. On harkittava, miten Puolustusvoimien uudistaminen toteutetaan rasittamatta liikaa valtiontaloutta.

Toimintaa ja rakenteita on uudistettava ennakkoluulottomasti, jopa radikaalisti. Muutos maksaa aluksi, mutta valtiontalouden vaikean tilanteen takia puolustusministeriö ei esitä budjettinsa kasvattamista. Uudistus voidaan toteuttaa, jos vuoden 2009 turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa selonteossa päätetty nykyinen resurssitaso säilytetään vuoden 2015 loppuun.

Tavoitteena on tuottaa kustannustehokkaampi puolustusjärjestelmä pääosin jo tulevan hallituskauden aikana. Uudistus olisi voitava toteuttaa puolustuksen ydintoiminnan eli kriisiajan valmiuden lähtökohdista. Rauhan ajan rakenteita on voitava keventää, sodan ajan vahvuutta pienentää ja toimintatapaa kehittää. On luovuttava osasta vanhaa ja samalla rakennettava tarkoituksenmukaista uutta.

Puolustuskyvyn uudistaminen ei ole helppoa. Puolustusvoimien on yhtä aikaa uudistettava ja säästettävä. Helppoja säästökohteita ei ole.

Puolustushallinnossa on jo tänä vuonna pakko turvautua hyvin kipeisiin ratkaisuihin, jotta jatkuvasti kasvussa olevia menoja voidaan nopeasti pienentää. Tämä vaatii toiminnan supistamista joka vuosi kasvavalla vauhdilla.

Uudistuksen toteuttaminen ja välttämättömät sopeuttamistoimet vaativatkin poliittisen johdon vahvaa sitoutumista, koska toimilla on sekä henkilöstöön kohdistuvia että alueellisia vaikutuksia.

Pian valittavan eduskunnan on kyettävä kovista yhteiskunnallisista haasteista huolimatta tekemään vastuullisia, rohkeita ja kokonaisvaltaisia poliittisia päätöksiä, joilla pärjäämme 2020-luvulle asti. Uudistus antaa mahdollisuuden luoda puolustukselle turvattu tulevaisuus.

Tavoitteena on toimia tehokkaammin yhteisen hyvän puolesta, sillä turvallisuus on osa hyvinvointiyhteiskuntaamme.

Asevelvollisuus vai yhteiskuntapalvelu?

sunnuntai, maaliskuu 27th, 2011

10.9.2010 15:51Vihreät esittävät armeijamme reservin supistamista 75 000-150 000 henkeen valikoivalla asevelvollisuudella. Halukkaita mallin armeijaan varmasti riittäisi, mutta valikoivuudella asevelvollisuuden tehtävä eri kansanryhmien miespuolisia jäseniä yhdistävänä kytköksenä romuttuisi. Muutokseen liittyy perustavia ongelmia.

Asevelvollisuusarmeijoita ei luotu vain ulkoisia vihollisia vastaan vaan myös tasoittamaan sisäisiä jännitteitä. Kansalaisarmeija on purkanut valtiojohdon yksipuolista määräysvaltaa sotilaalliseen voimaan. Kun laki samalla kieltää sodankäynnin välineet yksityisiltä tahoilta, se on eräs demokraattisen yhteiskunnan kulmakivi.

Valikoivuus murentaisi asevelvollisuuden positiivisimman ulottuvuuden, voimankäytön hallinnan hajauttamisen. Jos alle viidennes ikäluokasta saa asekoulutuksen, enemmistö jäisi puolustuskyvyn ulkopuolelle. Puolustusta suunniteltaessa ei voi jättää huomiotta kansan ja armeijan välisen konfliktin mahdollisuutta. Asekoulutuksen valuminen rajatulle joukolle sisältää mielivallan riskin.

Ohjelmassaan vihreät eivät pidä Natoa tarpeellisena. Silti esimerkiksi puolueen presidenttiehdokas Pekka Haavisto on osoittanut myönteisyyttä sotilasliittoa kohtaan. Vihreiden malli olisi Nato-yhteensopiva. Reservin pienentäminen, valikoiminen ja teknistäminen ovat yhtä kuin Naton nykylinja.

Valikoivuudella haetaan myös sitä, että iso osa ikäluokasta siirtyisi aiemmin työelämään. On kyseenalaista, parantaako töiden kiirehtiminen nuorten mahdollisuuksia etsiä paikkansa yhteiskunnassa. Kuinka vihreiden malli edistää ympäristön kannalta kestäviä elintapoja perinteisen palkkatyön ja massakulutuksen kierron sijaan? Entä rauhanaatetta tai aseistariisuntaa?

Malli johtaisi yhteiskunnasta etäännytettyyn armeijaan ja Natoon hakeutumiseen. Se ei tarjoa uusia perusteita Suomen puolueettomuudelle, ei vaihtoehtoa puolustus- tai työvoimapolitiikkaan eikä ulospääsyä kiihtyvästi militarisoituvasta maailmasta.

Puolustuskysymystä voi lähestyä kokonaan toisin. Asevelvollisuuden tulevaisuus voi olla järjestelmä, jossa koko ikäluokka sukupuoleen katsomatta suorittaa yhteiskuntapalveluksen. Asepalveluksen tasa-arvoisena vaihtoehtona olisi kouluttautuminen siviilikriisinhallinnan reserviksi tai yhteiskunnallisesti hyödyllinen työ julkisella tai kolmannella sektorilla.

Yhteiskunnallinen työ tukisi leikkauskierteessä olevia peruspalveluja ja yhteistä hyvinvointia. Se ehkäisisi julkisen ja kolmannen sektorin alistamista yksityisen sektorin ehtoihin. Nuoret omaksuisivat yhteiskunnallisia taitoja ja tietoja. Rauhanaate voimistuisi, koska yhteiskunnan eteen työskentely näyttäytyisi pelkän asekoulutuksen sijaan yhteisvaurauden rakentamisena ja kehittämisenä.

TERO TOIVANEN tutkija JOONATAN VIRTANEN opiskelija Jyväskylä