Archive for the ‘Asevelvollisuus’ Category

Radikaali ehdotus: Naiset kutsuntoihin, sivarille loppu ja tilalle koko ikäluokan varautumis­palvelu – puolustus­ministeri varoittaa ”Pandoran lippaan” avaamisesta

torstai, toukokuu 24th, 2018

Koko Suomen asevelvollisuusjärjestelmä saattaa olla isojen muutosten edessä lähivuosina. Tilalle voi tulla kansalaispalveluksi kutsuttu malli.

Entisen puolustusministeri Elisabeth Rehnin johtama ajatushautomo esittää suurta muutosta maanpuolustukseen ja Suomen kokonaisturvallisuuden hoitamiseen.

Uusi kansalaispalvelu tarkoittaisi täysin uudenlaista, kaikkia nuoria suomalaisia koskevaa mallia, jossa koko ikäluokka, siis myös naiset, osallistuisivat kutsuntoihin ja jokaiselle nuorelle tarjottaisiin tai määrättäisiin soveltuva tapa suorittaa kansalaispalvelus. Myös siviilipalvelus nykymuodossaan loppuisi.

Selvitystä esiteltiin keskiviikkona Helsingin Säätytalossa muun muassa puolustusministeri Jussi Niinistölle (sin). Keskustelunavaukseksi tarkoitettu selvitys on ensimmäinen lajissaan ainakin tässä laajuudessa. Niinistö ei tilaisuudessa tunnustautunut mallin kannattajaksi.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Kyse on Rehnin ajatushautomon itsenäisestä työstä, joka on tarkoitettu pohjaksi mahdolliselle parlamentaariselle selvitykselle. Keskustelua se varmasti herättääkin, sillä selvitys esittää hyvin radikaaleja muutoksia nykyjärjestelmään.

Suurimpia muutoksia olisi se, että koko ikäluokka naiset mukaan lukien osallistuisi kansalaispalveluun. Milloin tämä sitten alkaisi ja missä muodossa, olisi seuraavien eduskuntien päätettävissä. Mullistus edellyttäisi isojakin lakimuutoksia, joihin kuluisi vuosia.

Selvitys toteaa, että tarve muutoksella on olemassa, kun tarkastellaan nykyjärjestelmää kokonaisturvallisuuden ja yhdenvertaisuuden näkökulmasta.

”Selvityksen tavoitteena onkin selvittää, miten koko ikäluokka voitaisiin osallistaa kokonaisturvallisuuden tukemiseen ja voisiko kansalaispalvelus vastata myös sellaisiin muuttuneen turvallisuusympäristön tuottamiin uhkiin, joihin ei välttämättä liity sotilaallisen voiman käyttöä”, se toteaa.

Rehnin mallissa esitetään, että asevelvollisuuslaki muutettaisiin laiksi kansalaispalvelusvelvollisuudesta. Tämä uusi laki koskisi jokaista 18–30-vuotiasta Suomen kansalaista.

Koko ikäluokka siis velvoitettaisiin yleisiin kutsuntoihin, jotka toteutettaisiin kaksivaiheisina. Ensimmäinen vaihe olisi sähköisen kyselylomakkeen täyttäminen, jossa kerätään ihmisen perustiedot. Toinen vaihe on kutsuntatilaisuus, joka olisi erityinen ”kokonaisturvallisuuden päivä”. Sen aikana saisi tietoa vaihtoehdoista.

Puolustusvoimille taattaisiin silti oikeus valita soveltuvaksi katsomansa määrä ihmisiä asepalvelukseen, jotta puolustuskyky pysyy riittävänä.

Kukin nuori suomalainen voisi sitten suorittaa kansalaispalveluksensa kolmella eri tavalla: käydä normaalisti armeijan eli osallistua asepalvelukseen, osallistua varautumispalveluun tai kolmantena vaihtoehtona maksaa enemmän veroa kuin palveluksen suorittajat.

Tämä uusi varautumispalvelu tarkoittaisi samalla perinteisen työpalvelumuotoisen siviilipalveluksen lopettamista. Varautumispalvelu olisi hyvin laaja käsite, jolla rakennettaisiin yhteiskunnan siviilivalmiutta ja varautumista erilaisin ei-sotilaallisiin uhkiin. Koulutusta siinä antaisivat useat eri tahot, esimerkiksi pelastuslaitokset.

Esityksen mukaan merkittävä muutos olisi, että varautumispalvelus toteutettaisiin osin virtuaalisena ja pisteytykseen perustuvana. Varautumispalvelus tulisi suorittaa 30 ikävuoteen mennessä osallistumalla kursseille ja harjoituksiin, joista muodostettaisiin siviilikriisinhallinnan koulutusmoduuleja. Näitä voisivat olla palo- pelastus- ja väestönsuojelu, sosiaali- ja terveydenhuolto, kyber- ja informaatioturvallisuus, ympäristönsuojelu ja huoltovarmuus. Tässäkin mallissa voitaisiin antaa johtajakoulutusta.

Varautumispalveluksen suorittaneiden osaaminen saataisiin viranomaisten tueksi häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa. Samalla asevelvollisuusrekisteri laajennettaisiin kokonaisturvallisuusrekisteriksi.

Veron maksaminen taas tarkoittaisi sitä, että ne jotka osallistuisivat jompaankumpaan palvelukseen, maksaisivat vähemmän veroa ehkä muutamina palveluksen jälkeisinä vuosina kuin ne, jotka eivät osallistu.

Ministeri Elisabeth Rehn ja puolustusministeri Jussi Niinistö (sin) Rehnin ajatushautomon tilaisuudessa Säätytalolla keskiviikkona.
Ministeri Elisabeth Rehn ja puolustusministeri Jussi Niinistö (sin) Rehnin ajatushautomon tilaisuudessa Säätytalolla keskiviikkona. (KUVA: Antti Aimo-Koivisto / Lehtikuva)

Rehn itse kuulostaa tyytyväiseltä selvitykseen.

”Nuori kaarti tutkijoita on tehnyt tässä kiihkottoman työn. Tässä ei oteta suoranaisesti kantaa siihen, mitä me haluamme tai mikä on parasta, vaan esitetään faktoja ja painotetaan niitä toisia vastaan. Loppupäätelmä siinä on, mutta myös myönnetään, että valtavan paljon jatkoselvityksiäkin tarvitaan, ehkä eniten talouden suhteen”, Rehn sanoo HS:lle.

Jossain kohdin malli säästää, jossain kohdin tuo lisämenoja, mutta Rehn sanoo, että turvallisuudella on hintansa.

”Meille on tärkeintä, että kukaan ei tässä työssä aio tai halua rukata puolustusvoimien suvereniteettia. He valitsevat itselleen sen materiaalin, jota he tarvitsevat puolustuskykymme ylläpitämiseen sotilaallisesti, mutta se ei riitä kaikkiin muihin uhkiin, joita on valtavan paljon nyt ja tulee olemaan vielä enemmän.”

Siviilipalveluksen nykymallista Rehn sanoo suorat sanat.

”Siviilipalvelus on minusta ollut aika onneton, koska siinä suoritetaan jotakin, mistä ei ole mitään hyötyä kenellekään. Se on onnettoman pitkä verrattuna kaikkein lyhyimpään varusmiespalveluun”, hän toteaa. Tämä ero on 347 päivää verrattuna 165 päivään.

Erityisesti Rehniä harmittaa asevelvollisuuden nykymallissa se, että naisten osaamista ja taitoja ei saada käyttöön mahdollisissa poikkeusoloissa. Niistä ei edes ole tietoa rekistereissä.

”Minä olen vanhaa ikäpolvea, joka on pikkulottana kokenut itse sodan ajan ja sen, kuinka naiset osallistuivat kaikin puolin ja kuinka heidät sodan jälkeen sysättiin sivuun, mitä tapahtuu nyt jatkuvasti. Sodan jälkeen ei enää huomioitu sitä, että naisilla on tärkeää osaamista, joka pitää saada käyttöön.”

Mallin kolmas vaihtoehto eli veron maksaminen varmasti herättää pohdintaa. Rehnin mukaan kyse ei silti olisi lisäverosta. Hän näkee asian näin:

”Mehän emme pidä lisäveroista, mutta veronalennus voisi olla vaihtoehto, jos se auttaisi jonkin aikaa sen jälkeen, kun on päässyt armeijasta. Eihän armeijassa yleensä ole tuloja, vaan silloin menettää työansiot. Sitä voisi sitten jonkin vuoden ajan kompensoida”, hän pohtii.

Puolustusministeri Niinistö ei esityksestä innostu. Sen sijaan hän ylisti puheessaan Säätytalolla asevelvollisuutta, jota myös kansa kannattaa.

”Aseellinen varusmiespalvelus on kuitenkin myös tulevaisuudessa maamme puolustuksen kivijalka, eikä mikään järjestelmä, joka tavalla tai toisella liudentaisi sen suorittamista, ole kannatettava kehityssuunta. Vastuullisena ministerinä minun täytyy ottaa selkeä kanta tässä asiassa, vaikka joku siitä mielensä pahoittaisikin”, Niinistö sanoi.

”Nimittäin pienenkin vapaaehtoisuuden elementin mukaan tuominen aseellisen varusmiespalvelun suorittamiseen avaisi Pandoran lippaan, jota ei olisi enää mahdollista sulkea. Tämä on jo nähty esimerkiksi Ruotsissa, jossa on vaikeuksia saada vapaaehtoisesti palvelukseen edes rippeitä tarvittavista joukoista.”

”Asepalvelus ei voi olla samanarvoinen vaihtoehto muiden ’kivemmalta tuntuvien juttujen’ joukossa. Sen on oltava vain ja ainoastaan velvoittava”, hän jatkoi.

”Valikoiva, saati vapaaehtoinen asevelvollisuus on Suomen oloissa ja Suomen kokoisessa maassa mahdoton ajatus. Se on haihattelua, ja sellaiseen ei pidä sortua. Sellaisille miehille, jotka terveydellisistä syistä eivät voi suorittaa perinteistä varusmiespalvelusta tai niille naisille, jotka eivät valitse vapaaehtoista varusmiespalvelusta, voidaan ajatella uusia polkuja osallistua työhön yhteiskunnan hyväksi. Tällöin kyseeseen voisi tulla tämän seminaarin aihe: kansalaispalvelus. Kuka sen mitenkin ymmärtää”, kuului Niinistön viesti seminaariyleisölle.

Rehnin malli muistuttaa paljon Norjan asevelvollisuusjärjestelmää. Norja teki ensimmäisenä Euroopassa päätöksen sukupuolineutraaliin asevelvollisuuteen siirtymisestä vuonna 2014.

Siellä vuosittain koko ikäluokka velvoitetaan tekemään netissä sähköinen kyselylomake, jossa kerätään monenlaista tietoa muun muassa terveydestä, koulutuksesta, motivaatiosta ja toiveista. Vastanneista neljännes kutsutaan kutsuntoihin, jossa tehdään teoria- ja kuntotestit. Asepalvelukseen valittavien tavoitevahvuus on noin 8 000 henkilöä. Varusmiespalvelus kestää 12–18 kuukautta.

Tutkimustulokset Norjasta osoittavat, että kun naissotilaiden prosentuaalinen määrä ylittää 15–20 prosenttia, naissotilaiden asema normalisoituu.

Norjassa mies ja naispuolisen ikäluokan koko kutakuinkin sama kuin Suomessa.

Eduskunnan puolustusvaliokunnan puheenjohtaja Ilkka Kanerva (kok) sanoi selvityksen avaustilaisuudessa, että Norjassa sukupuolineutraali malli on saanut hyvää palautetta.

”Kutsunnat ovat pakolliset, maa kouluttaa vuosittain noin 10 000 varusmiestä, joista kolmannes naisia.”

Hänen mukaansa Rehnin työryhmä on antanut ”merkittävän lisäpanoksen” keskusteluun puolustuksesta. Kanerva on aiemmin esiintynyt naisiakin koskevan kansalaispalveluksen puolestapuhujana. Hän myös myönsi, että esityksessä on vielä paljon pohdittavaa, kuten se mitkä tahot voisivat antaa perusteltua ja tehokasta koulutusta lisääntyvälle naisten määrälle.

Vuosittain asepalveluksen suorittaa Suomessa noin 21 000 asevelvollista ja siviilipalveluksen noin 2 000 asevelvollista. Miehistä siis asepalveluksen suorittaa noin 70 prosenttia ja siviilipalveluksen noin 7 prosenttia. Naisten vapaaehtoisen asepalveluksen suorittaa vuosittain noin 500 suomalaista.

Kaikkiaan ase- tai siviilipalveluksen suorittaa siis vuosittain noin 77 prosenttia miehistä ja noin 2 prosenttia naisista. Näin ollen vuosittaisesta ikäluokasta noin kuusi kymmenestä ei suorita minkäänlaista palvelusta.

”Tässä selvityksessä etsitäänkin vastauksia siihen, miten yhteiskunta voisi osallistaa tämän ase- ja siviilipalveluksen käymättömän enemmistön maanpuolustuksen ja kokonaisturvallisuuden edistämiseksi”, työryhmä pohtii.

Katso myös:

https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005692101.html

HS: 24.5.2018

kansalaispalvelu kansalaispalvelus

Naisetkin halutaan palvelukseen HS 6.11.2017

torstai, marraskuu 9th, 2017

Eduskunnan kulisseissa pohditaan kaikille pakollista ”kansalaisvelvollisuutta” – naisetkin ovat velvollisia osallistumaan maanpuolustukseen, muistuttaa professori

Ilkka Kanerva on lähtenyt ajamaan puolustusvaliokunnassa ajatusta naisten kansalaisvelvollisuudesta/kansalaispalvelusta. Kansalaispalvelus.

Katso:

https://www.hs.fi/paivanlehti/06112017/art-2000005437768.html

Maanpuolustustahto saa uutta sisältöä Eriarvoistuminen ei suoraan vaaranna maanpuolustustahtoa.

maanantai, heinäkuu 17th, 2017

Maanpuolustustahdon mittaaminen on yksinkertaistanut kuvaa suomalaisten suhteesta maanpuolustukseen. Kyselyissä on tutkittu lähinnä aseellisen vastarinnan kannatusta tilanteessa, jossa Suomeen hyökätään, sekä selvitetty puolustusmenoihin, asevelvollisuuteen ja puolustuspolitiikkaan liittyviä mielipiteitä. Tutkimusten valossa suomalaisten suhtautuminen aseelliseen puolustukseen on myönteistä ja nykyjärjestelmää tukevaa.

Yhteiskunnallista eriytymistä, eriarvoistumista ja syrjäytymistä on toisinaan pidetty uhkana suomalaisten maanpuolustustahdolle. Myös puolustusvaliokunnan kesäkuun puolivälissä julkaistu puolustus­selontekoa koskeva mietintö kiinnittää asiaan huomiota.

Eriarvoistumiskehitys on uhka yhteiskunnan vakaudelle, mutta eriarvoistumisella ei ole suoraa yhteyttä maanpuolustustahtoon. Ennen toista maailmansotaa yhteiskunnalliset jännitteet ja epätasa-arvo olivat Suomessa voimakkaampia kuin nykyisin. Tämä ei kuitenkaan hävittänyt kansallista tahtoa vastarintaan hyökkäystilanteessa.

Viimeisimmän taantuman, 1990-luvun laman sekä viime vuosikymmenten poliittisten toimien ja yhteiskunnallisen kehityksen on usein tulkittu tuottaneen eriarvoistumista. Perinteisin mittarein tarkasteltuna maanpuolustustahto on kuitenkin pysynyt Suomessa vahvana ja vakaana 1990-luvun alusta saakka.

Maanpuolustustahto on yksi osa kansalaisten suhdetta maanpuolustukseen. Suhdetta määrittää lisäksi se, millainen turvallisuustyönjako yhteiskunnassa on. Maanpuolustuksen rakenteet vaikuttavat siihen, minkälaiset roolit ovat kullekin mahdollisia maanpuolustuksen kentällä. Osallisuus on yhteydessä tietämykseen puolustusasioista.

Nämä eri osaset luovat perustaa luottamukselle ja kriittisyydelle suhteessa puolustuspolitiikkaan ja Suomen puolustuskykyyn.

Vaikutuksensa on myös turvallisuusympäristön ja sodankuvan muutoksilla. Terrorismin lisääntyminen yhä lähempänä Suomea tai merkit Venäjän lisääntyneestä sotilaallisesta aktiivisuudesta voimistavat yksien kohdalla halua aseelliseen puolustamiseen, mutta toisten kohdalla ne heikentävät sitä. Uhkan kokemus voi aiheuttaa ihmisessä halun paeta tai puolustautua. Yhä useammin reagointia uhkiin pidetään henkilökohtaisena – ei kansallisena – valintakysymyksenä.

Maanpuolustuskorkeakoulun Tahto-tutkimusprojektin haastattelut ovat osoittaneet, että maanpuolustus ja maanpuolustustahto merkitsevät eri ihmisille ja Suomessa asuville väestöryhmille eri asioita. Vaikka puolustustahto pysyisi pitkällä aikavälillä lujana, sen sisältö muuttuu ajan mittaan. Suomi nähdään puolustamisen arvoiseksi, mutta välttämättä maata ei haluta puolustaa itse: turvallisuuden tuottaminen kuuluu turvallisuusviranomaisille.

Vahva ja laajamittainen suomalainen asevelvollisuusinstituutio ylläpitää maanpuolustustahtoa, -tietoisuutta ja -luottamusta. Se kuitenkin osallistaa aktiivisesti lähinnä miehet turvallisuuden tuottamiseen.

Halu puolustaa suomalaisia ja suomalaista yhteiskuntaa ei ole ­sidoksissa vain haluun tai ­kykyyn tehdä aseellista vastarintaa. Naisten maanpuolustustahto on luja, vaikkei suurin osa heistä osallistu aseelliseen puolustukseen. Siviilipalveluksen suorittaneella tai reservistä eronneella voi olla vahva maanpuolustustahto – riippumatta siitä, haluaako hän puolustaa maata aseellisesti vai ei. Kokonaisturvallisuus­ajattelun mukaan yhteiskuntaa voi puolustaa muutoinkin kuin asein.

Yhteiskunta on kansainvälistynyt, ja työelämässä muutokset ovat nopeutuneet. Yksilöllistyminen, arvojen moninaistuminen sekä hyvinvointivaltion rakenteeseen ja palveluihin liittyvä murros ovat niin ikään esimerkkejä käynnissä olevista yhteiskunnallisista muutoksista.

Keskustelunavaukset yleisen kansalaispalveluksen ottamisesta käyttöön heijastelevat näitä muutoksia. Kansalaispalvelus on yhä enemmän toiveiden tynnyri kuin selkeitä tarpeita palveleva yhtenäinen malli. Toteutuessaan se voisi kuitenkin ­lisätä osallisuutta ja tietoisuutta turvallisuuden tuottamisesta sekä purkaa miesten yleiseen asevelvollisuuteen liittyvää epätasa-arvoa.

Kansalaisten maanpuolustussuhdetta laajempine yhteiskunnallisine yhteyksineen on tarkasteltava ja kehitettävä, jotta maanpuolustus olisi kaikkien asia.

Teemu Tallberg ja Alisa Puustinen

Tallberg on sotilassosiologian profes­sori ja Puustinen tutkija Maanpuolustuskorkeakoulussa.

Kansalaisten suhdetta maanpuolustukseen tutkitaan

maanantai, heinäkuu 17th, 2017

TAHTO-tutkimusprojekti

Tutkimusprojektissa tarkastellaan kansalaisten suhdetta maanpuolustukseen ja yhteiskuntaan. Millainen on kansalaisten suhde valtioon, ja miten se vaikuttaa näkemyksiin maanpuolustuksesta ja siihen osallistumisesta?

Katso:

http://maanpuolustuskorkeakoulu.fi/tahto-tutkimusprojekti

Ilkka Kanerva laajentaisi maanpuolustusvelvollisuuden molempiin sukupuoliin – ”Naiset ovat valtava voimavara”

tiistai, heinäkuu 11th, 2017

Kansanedustaja Ilkka Kanerva (kok) laajentaisi maanpuolustusvelvollisuuden koskemaan myös naisia. Eduskunnan puolustusvaliokunnan puheenjohtajana toimiva Kanerva kertoi maanantaina Porin Suomi-Areenassa, että jos hän on mukana kirjoittamassa seuraavaa hallitusohjelmaa, asia otetaan esiin.

”En näe mitään järkeä siinä, että vain miehet toimivat maanpuolustuksessa. Naiset ovat valtava voimavara. Miettikää vaikka, miten kotirintamaa hoidettiin aikanaan. Vastaavalla tavalla naiset voisivat toimia esimerkiksi kyberturvallisuudessa”, Kanerva sanoi.

Kanervan kommentti kirvoitti yleisöstä isot aplodit. Myös muun muassa poliisiylijohtaja Seppo Kolehmainen, sisäministeriön kansliapäällikkö Päivi Nerg ja puolustusvaliokunnan varapuheenjohtaja Mika Kari (sd) osoittivat tukensa ehdotukselle.

Myös puolustusministeri Jussi Niinistö (uv) väläytti alkuvuonna Savon Sanomien haastattelussa maanpuolustusvelvollisuuden laajentamista naisiin.

Asevelvollisuus on epätasa-arvoinen

torstai, toukokuu 28th, 2015

Asevelvollisuus on epätasa-arvoinen
HS, Mielipide 28.5.2015 2:00
Perttu Turunen

Annamari Sipilä kirjoitti (HS Merkintöjä 25. 5.), ettei isäänmaan puolustus ole valintakysymys. Ehkä niin, mutta isänmaan puolustaminen on sukupuolikysymys.

Naiset osaavat ja pystyvät puolustamaan isänmaatamme. Suomen sisällissodassa taisteli useita tuhansia naisia punakaartissa osoittaen mitä suurinta sotilaallisuutta. Samaa voidaan sanoa toisen maailmansodan aikaisesta lottien toiminnasta. Sukupuoli ei ratkaise kykyä toimia armeijassa.

Julkisuudessa on paheksuttu reservipalvelusta kieltäytyviä miehiä. Vähemmälle huomiolle on jäänyt monien naisten asema vapaamatkustajina. Maanpuolustusvelvollisuus koskee toki myös naisia, mutta velvollisuus aseelliseen maanpuolustukseen on vain miehillä. Eivätkö tasa-arvovaatimukset koske asepalvelusta?

Mitä jos tilanne olisi toisinpäin, siis naisilla olisi velvollisuus puolustaa maata aseellisesti ja miehillä valinnanvapaus? Herättäisiinkö silloin näkemään tilanteen epätasa-arvoisuus?

Miesten pakko ja naisten vapaavalintainen asepalvelus eivät ole tasa-arvoa. Naisten ja miesten asettaminen tässäkin asiassa samalle viivalle parantaisi molempien sukupuolten tasa-arvoa.

Usein kuulee sanottavan, että synnytys ja raskaus vastaavat armeijan käymistä. Hyväksytään väite ja vapautetaan kaikki perheelliset asevelvolliset heidän sitä halutessaan. Kutsuntaikäisten määrän kasvaessa tämä olisi mahdollista tehdä.

Varusmiehet, joukossa kuutisensataa naista, tekevät lähes ilmaista työtä valtiolle. Monet miehet pitävät yleistä palkkaepätasa-arvoa oikeutettuna niin kauan kuin pakollinen aseellinen maanpuolustusvelvollisuus koskee vain miehiä.

Tavoitteena ei ole militarisoida naisia eikä miehiä. Siksi siviilipalvelus maanpuolustuksen muotona on yhtä arvokas ja kunnioitettava kuin aseellinen maanpuolustus. Naisten vapauttaminen myös siviilipalvelusta on erikoista ja epätasa-arvoista. Sukupuoli siis sittenkin ratkaisee.

Perttu Turunen
lehtori, Helsinki

Suomi tuhlaa puolet puolustuskyvystään

lauantai, toukokuu 23rd, 2015

Suomi tuhlaa puolet puolustuskyvystään
Kolumni
Erja Yläjärvi Helsingin Sanomat
Kirjoittaja on HS:n toimituspäällikkö.

Suomessa on selvästi mietitty, miten maan puolustus kriisin aikaan järjestettäisiin. Siitä kertoo reserviläiskirjekin. Miesten osaaminen halutaan kriisin sattuessa ymmärrettävästi tarkoituksenmukaiseen käyttöön.

Erikoista kyllä, tämä 5,4 miljoonan asukkaan maa lähtee yhä liikkeelle siitä, että puolet väestöstä – naiset – kannattaa sivuuttaa tässä puolustusstrategiassa kokonaan. Naisten puolustustahtoa ei yritetä hyödyntää mitenkään. Ei myöskään heidän osaamistaan, vapaaehtoista asepalvelusta lukuun ottamatta.

Se on kiintoisa ajattelutapa maalle, joka on näin pieni. Luulisi, että kansalaisten osaamista kannattaisi käyttää kriisin sattuessa mahdollisimman laajasti.

Unohdetaan tässä yhteydessä nyt se, miltä tämä naisista tuntuu tai ei tunnu. Sillä ei ole puolustusstrategian kannalta välttämättä väliä. Kyse ei myöskään ole siitä, että kaikille naisille pitäisi nyt tulla reserviläiskirje tai että naiset haluaisivat armeijaan. Useimmat naiset eivät halua ja ovat tässä mielessä täysin sukupuolittuneita. Moni meistä tietysti asepalvelukseen menisi, jos siihen velvoitettaisiin.

Se, millä varmasti on väliä, on tämä: asiantuntijat ovat yhtä mieltä siitä, että nykyajan kriisi ei tapahtuisi vain rajalla aseiden kanssa. Moderni kriisi kohdistuisi tietoverkkoihin, niiden suojaukseen, asutuskeskusten strategisiin solmukohtiin, maksuliikenteeseen ja viestintään.

Niiden suojaamisessa ei luulisi olevan mitään väliä, onko osaamista miehillä vai naisilla. Sukupuolella ei myöskään luulisi olevan väliä siinä, miten strategisesti varaudutaan manipuloidun tiedon ja propagandan vyöryyn, joka olisi sosiaalisen median takia ennenäkemätön.

Siksi reserviläiskirje on herättänyt minulle yhden kysymyksen: Mitä järkeä naisten sivuuttamisessa on valtion näkökulmasta? Eikö tämä ole puolustuskyvyn tuhlausta?

Jotain naiset tekisivät kriisissä joka tapauksessa. Olen välillä yrittänyt kuvitella, mitä se olisi. Oma naiskuvani kriisistä on mummojeni sota-Suomi. Silloin hoidettiin tiloilla miestenkin työt ja lapset siinä sivussa. Maailma on muuttunut eikä tästä mielikuvasta ole enää apua.

Menisinkö vain töihin? Tarvittaisiinko minua vapaaehtoistöissä? Kenelle työkuorma kaupungeissa kasaantuisi?

Välitön kriisi ei onneksi uhkaa Suomea ja siksi pohdintani on teoreettista.

Mutta eikö juuri siksi nyt olisi hyvä aika pohtia, mitä puolustusosaamista maan toisella puolikkaalla voisi olla?

Erja Yläjärvi erja.ylajarvi@hs.fi
Kirjoittaja on HS:n toimituspäällikkö.
Twitter: EYlajarvi

Haavisto: Yleisen asevelvollisuuden tilalle kansalaispalvelus

keskiviikko, toukokuu 20th, 2015

Kansanedustaja Pekka Haavisto (vihr.) korvaisi asepalveluksen sekä miehille että naisille pakollisella kansalaispalveluksella, jossa opetettaisiin muun muassa väestönsuojelutehtäviä ja ensiaputehtäviä. Haavisto arvioi, että riittävän suuri armeijareservi saataisiin, vaikka aseellinen palvelus olisi vapaaehtoista.

Katso:

http://yle.fi/uutiset/haavisto_yleisen_asevelvollisuuden_tilalle_kansalaispalvelus/7745584

KANSALAISALOITE KANSALAISPALVELUSTA TEHTY !!

maanantai, toukokuu 18th, 2015

Tasa-arvoinen kansalaispalvelus aseissa tai siviilissä
18.5.2015

TUTUSTU ja KANNATA SIVUSTOLLA:

https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/1274

Aloitteen tekijä Risto Paju

Aloite:

Esitämme asevelvollisuuden muuttamista kansalaisvelvollisuudeksi, joka koskee koko ikäluokkaa sukupuolesta riippumatta. Lisäksi esitämme, että siviilipalvelusta tarjotaan yhdenvertaisena palvelustapana aseellisen palveluksen rinnalla.

Perustelut

Tasa-arvon ongelmasta mahdollisuudeksi

Nykyinen, ainoastaan miehille pakollinen asevelvollisuus on selkeä epäkohta länsimaisessa tasa-arvoyhteiskunnassa. Monet miehet kokevat sen syrjivän heitä sukupuolensa perusteella. Monipuolisempi kansalaispalvelus voisi sen sijaan näyttäytyä monelle uutena mahdollisuutena.

Esimerkiksi itselle vieraan alan töitä pääsisi kokeilemaan vuoden ajan ilman suurempia sitoumuksia tai muita riskejä. Toisaalta niille, joiden oma ala on jo selvillä, olisi tiedossa mielekästä työkokemusta vuodeksi. Ei tietenkään täydellä palkalla, mutta ei myöskään täysin palkattomana harjoitteluna, jota moni opiskelija joutuu jo nyt tekemään.

Kasvatusnäkökulma

Asevelvollisuuden puolestapuhujat vetoavat toisinaan niihin nuoriin, joiden hajanaiseen elämäntilanteeseen varusmiespalvelus on tuonut positiivista nostetta. Ajatushan ei ole mitenkään sukupuolisidonnainen. Moni nuori nainenkin kaipaisi vastaavaa aktivointia yhteiskunnan toimesta.

Yleinen kansalaispalvelus toimisi luontevana jatkeena oppivelvollisuudelle, jonka laajentamista on pohdittu muillakin tavoin. Peruskoulu ikään kuin huipentuisi viimeiseen lukuvuoteen, jossa ei enää istuta koulun penkillä vaan valmistutaan aktiivisiksi kansalaisiksi tositoimissa.

Asevelvollisuuden rapautuminen ja kansallinen yhtenäisyys

Asevelvollisuuden merkitystä Suomen turvallisuudelle ei voi kiistää. Järjestelmää ei ole luotu tuottamaan maailman taitavimpia tai tehokkaimpia sotilaita, vaan kansallisesti yhteinen rintama, jossa maisterit ja duunarit ovat samalla viivalla ja kokevat tekevänsä yhdessä arvokasta työtä yhteisen asian puolesta. Palveluksen suorittanut voi tuntea ansainneensa paikkansa yhteiskunnassa monessakin mielessä. Tällainen yhtenäisyyden ideaali kuitenkin rapautuu vuosi vuodelta, kun entistä harvempi mies suorittaa varusmiespalveluksensa loppuun asti.

Yleinen syrjäytymiskehitys näkyy siis myös armeijan riveissä, joissa tunnetusti myös solmitaan monia tulevaisuuden kannalta tärkeitä verkostoja. Olisi toivottavaa, että yhteiskunnan koheesiota ylläpidettäisiin laajemminkin kuin alati kapenevassa miesten eliitissä.

Nykymaailmassa on myös huomattava, että Suomen tulevaisuutta eivät uhkaa vain puhtaasti sotilaalliset tekijät. Kansa voi hajota sisältä päin, vaikka maailmanpolitiikan näkökulmasta olisimme turvassa. Olisiko mahdollista tuntea itsensä vastuulliseksi kansalaiseksi muutenkin kuin ase kädessä?

Siviilipalveluksen profiilin kohottaminen ja kansalliset edut

Nykyjärjestelmässä asepalvelus on oletus, ja siviilipalvelukseen on erikseen haettava, joskin prosessi on nykyään varsin yksinkertainen. Myös siviilipalveluksen sosiaalinen leimaavuus on vähentynyt. Itse asiassa se voi tarjota omatoimiselle, aktiiviselle nuorelle huomattavasti paremman vaihtoehdon kehittää omia lahjakkuuksiaan, ja samalla tarjota osaamistaan yhteiskunnan hyväksi.

Melko harvalla 18-20-vuotiaalla nuorella on sellaisia erityistaitoja, joita asepalveluksessa pääsee hyödyntämään. Moni nuori turhautuu, kun hyvin alkaneet opinnot tai työura keskeytyvät kokonaiseksi vuodeksi. Sen sijaan siviilipalvelus on mahdollista suorittaa enemmän tai vähemmän oman alan töissä. Kyse ei kuitenkaan ole pelkästä oman edun tavoittelusta. On selvää, että yhteiskuntakin saa enemmän irti yksilöstä, kun tämä tekee sitä missä on erityisen hyvä. Tällainen mahdollisuus tulisi tarjota lähtökohtaisesti mahdollisimman monelle, eikä pitää sitä vain toisen luokan vaihtoehtona.

Siviilipalvelusta ei tulisi nähdä rangaistuksena aseista kieltäytymisestä, sillä sekin on yhteiskunnallisesti arvokasta toimintaa. Esimerkiksi veteraanien työtä voi kunnioittaa hyvin konkreettisesti toimimalla heidän ja kaltaistensa ikäihmisten hoitajana.

Moni reserviläinenkin on määrätty pysymään siviilitehtävässään kriisin aikana yhteiskunnan toimintojen turvaamiseksi, esimerkiksi teollisuuden ja energiantuotannon alalla. Kattavampi siviilipalvelusjärjestelmä palvelisi tältä osin myös puolustusvoimien etuja.

Käytännön haasteita ja uusia mahdollisuuksia

Nykyiseen siviilipalvelusjärjestelmään kohdistuu melkoisia paineita, jos se avataan kertaheitolla kaikille. Itse palveluspaikoista tuskin tulee mitään kestämätöntä ongelmaa. Esimerkiksi monet opintoihin ja työllistämistoimenpiteisiin kuuluvat harjoittelujaksot voitaisiin luontevasti muuttaa siviilipalvelukseksi. Tämä vaatii toki joustavuutta oppilaitoksilta ja vastaavilta tahoilta. Toisaalta vain mielikuvitus on rajana uusien palveluspaikkojen kirjolle, kun huomioidaan esimerkiksi lukuisat yleishyödylliset yhdistykset.

Varusmiespalveluskin joutuu kohtaamaan uusia haasteita, jos siviilipalveluksesta tulee sille aito kilpailija palvelusvelvollisten silmissä. On toivottava, että näiden paineiden alla se vain kehittyy entistä paremmaksi ja kiinnostavammaksi, esimerkiksi suhteessa erityisosaamisen hyödyntämiseen. Aseellisen palveluksen suosiota voitaisiin tarvittaessa ylläpitää erilaisilla kannustimilla kuten jo nyt tehdään esimerkiksi palvelusaikojen ja päivärahojen porrastusten avulla.

Asevelvollisuus uusiksi

lauantai, huhtikuu 18th, 2015

Asevelvollisuudesta – miesten asevelvollisuudesta siis – käydään ajoittain keskustelua. Toisinaan esimerkiksi pohditaan, pitäisikö asevelvollisuusarmeijan sijaan siirtyä Suomessakin ammattiarmeijaan.

Joskus harvoin pöydälle nostetaan asevelvollisuuteen liittyvä sukupuolten epätasa-arvo.

Sillä pakkohan se on myöntää: asevelvollisuus on syrjivä. Se on velvollisuus vain miehille. Jokainen terve nuori mies joutuu ottamaan huomioon, että seuraavina vuosina aikaa pitää käyttää puolesta vuodesta vuoteen joko asepalvelukseen, siviilipalvelukseen tai vankeusrangaistukseen.

Aika on pois opiskelusta, parisuhteen rakentamisesta tai rakkaasta harrastuksesta. Nuori mies nollaa elämänsä, opettelee kutsumaan ihmisiä sukunimellä ja kestämään päsmäröintiä. Armeijassa oppimiaan taitoja hän ei todennäköisesti tarvitse koskaan.

Norjassa naiset ovat tästä vuodesta alkaen aivan yhtä asevelvollisia kuin miehet. Tilanne on kuitenkin erilainen kuin Suomessa: vain pieni osa kustakin ikäluokasta kutsutaan lopulta palvelukseen. Norjan sukupuolineutraali asevelvollisuus on silti tasa-arvoinen, toisin kuin Suomen.

Halutaanko suomalaisia naisia oikeasti asepalvelukseen? Monesti tuntuu että ei. ”Naisille ei ole tarvetta eikä resursseja” on Puolustusvoimista usein kommentoitu naisten määrän lisääntymistä asevelvollisten joukossa. Samaan aikaan ollaan huolestuneita siitä, että palvelukseen astuvien kunto huononee vuosi vuodelta eikä käytössä pian ole tarpeeksi palveluskelpoista väkeä.

Luulisi, että hyväkuntoinen ja motivoitunut nainen kelpaisi myös armeijan herroille. Nykyaikainen sodankäynti on käsittääkseni jotain muuta kuin kädenvääntöä tai pystypainia vihollissotilaan kanssa. Vaan mitäpä nainen asiasta ymmärtäisi!

Millainen tulevaisuuden asevelvollisuuden pitäisi olla, jotta se olisi paitsi tasa-arvoinen, myös järkevä? Onko maailman kaikista uhista juuri sotilaallinen uhka se, jota vastaan pitää varustautua valtavin resursseihin, nuorten ihmisten vuosia hukaten?

Miksi emme varaudu samalla tavoin muunlaisiin uhkiin? Monet uhat nimittäin todella konkretisoituvat.

Ehkä olisi aika muuttaa syrjivä asepalvelus jonkinlaiseksi kansalaispalveluksi, joka koskisi niin miehiä kuin naisia.

Vaihtoehtoja kansalaispalveluksen suorittamiselle olisi vaikkapa kolme: asepalvelus, väestönsuojelu, ympäristönsuojelu. Niihin sijoitettaisiin kiinnostuksen ja osaamisen perusteella.

Asepalvelus olisi asepalvelusta niin kuin tähänkin asti. Ympäristönsuojelupalveluksessa koulutettaisiin väestöä toimimaan öljykatastrofin, myrskytuhojen, tulvien tai vaikkapa leviävien eläintautien iskiessä. ­Väestönsuojelukoulutusta voitaisiin hyödyntää silloin, kun ihmisiä pitää evakuoida, rokottaa äkillisesti ja suojata myrskyltä, laajalta sähkökatkolta tai pandemialta. Sodan sattuessa kaikista olisi valtava hyöty.

Kansalaispalvelus hyödyntäisi ihmisten jo olemassaolevaa osaamista aivan eri tavoin kuin nykyinen asepalvelus. Reserviläisiäkin tulisi käytettyä, sillä kalliiden kertausharjoitusten sijaan reserviläiset voitaisiin hälyttää apuun ihan todellisiin tehtäviin. Heitä hyödynnettäisiin kadonneiden etsimisessä, myrskytuhojen raivaamisessa tai vaikkapa apukinosten kolaamisessa ilmastonmuutoksen koettelemien saimaannorppien avuksi.

Toisin kuin pelkää asepalvelus, sukupuolineutraali kansalaispalvelus olisi tasa-arvoinen, jatkuvasti tarpeellinen ja monella tapaa maailmaa parantava.

Ehkäpä siis liian järkevä, eikä se edes perustele olemassaoloaan pelolla. 

Tiina Raevaara

Kirjoittaja on filosofian tohtori ja kirjailija.
Julkaistu Suomen Kuvalehdessä 17.4.2015