Archive for the ‘Asevelvollisuus’ Category

Asevelvollisuus on epätasa-arvoinen

torstai, toukokuu 28th, 2015

Asevelvollisuus on epätasa-arvoinen
HS, Mielipide 28.5.2015 2:00
Perttu Turunen

Annamari Sipilä kirjoitti (HS Merkintöjä 25. 5.), ettei isäänmaan puolustus ole valintakysymys. Ehkä niin, mutta isänmaan puolustaminen on sukupuolikysymys.

Naiset osaavat ja pystyvät puolustamaan isänmaatamme. Suomen sisällissodassa taisteli useita tuhansia naisia punakaartissa osoittaen mitä suurinta sotilaallisuutta. Samaa voidaan sanoa toisen maailmansodan aikaisesta lottien toiminnasta. Sukupuoli ei ratkaise kykyä toimia armeijassa.

Julkisuudessa on paheksuttu reservipalvelusta kieltäytyviä miehiä. Vähemmälle huomiolle on jäänyt monien naisten asema vapaamatkustajina. Maanpuolustusvelvollisuus koskee toki myös naisia, mutta velvollisuus aseelliseen maanpuolustukseen on vain miehillä. Eivätkö tasa-arvovaatimukset koske asepalvelusta?

Mitä jos tilanne olisi toisinpäin, siis naisilla olisi velvollisuus puolustaa maata aseellisesti ja miehillä valinnanvapaus? Herättäisiinkö silloin näkemään tilanteen epätasa-arvoisuus?

Miesten pakko ja naisten vapaavalintainen asepalvelus eivät ole tasa-arvoa. Naisten ja miesten asettaminen tässäkin asiassa samalle viivalle parantaisi molempien sukupuolten tasa-arvoa.

Usein kuulee sanottavan, että synnytys ja raskaus vastaavat armeijan käymistä. Hyväksytään väite ja vapautetaan kaikki perheelliset asevelvolliset heidän sitä halutessaan. Kutsuntaikäisten määrän kasvaessa tämä olisi mahdollista tehdä.

Varusmiehet, joukossa kuutisensataa naista, tekevät lähes ilmaista työtä valtiolle. Monet miehet pitävät yleistä palkkaepätasa-arvoa oikeutettuna niin kauan kuin pakollinen aseellinen maanpuolustusvelvollisuus koskee vain miehiä.

Tavoitteena ei ole militarisoida naisia eikä miehiä. Siksi siviilipalvelus maanpuolustuksen muotona on yhtä arvokas ja kunnioitettava kuin aseellinen maanpuolustus. Naisten vapauttaminen myös siviilipalvelusta on erikoista ja epätasa-arvoista. Sukupuoli siis sittenkin ratkaisee.

Perttu Turunen
lehtori, Helsinki

Suomi tuhlaa puolet puolustuskyvystään

lauantai, toukokuu 23rd, 2015

Suomi tuhlaa puolet puolustuskyvystään
Kolumni
Erja Yläjärvi Helsingin Sanomat
Kirjoittaja on HS:n toimituspäällikkö.

Suomessa on selvästi mietitty, miten maan puolustus kriisin aikaan järjestettäisiin. Siitä kertoo reserviläiskirjekin. Miesten osaaminen halutaan kriisin sattuessa ymmärrettävästi tarkoituksenmukaiseen käyttöön.

Erikoista kyllä, tämä 5,4 miljoonan asukkaan maa lähtee yhä liikkeelle siitä, että puolet väestöstä – naiset – kannattaa sivuuttaa tässä puolustusstrategiassa kokonaan. Naisten puolustustahtoa ei yritetä hyödyntää mitenkään. Ei myöskään heidän osaamistaan, vapaaehtoista asepalvelusta lukuun ottamatta.

Se on kiintoisa ajattelutapa maalle, joka on näin pieni. Luulisi, että kansalaisten osaamista kannattaisi käyttää kriisin sattuessa mahdollisimman laajasti.

Unohdetaan tässä yhteydessä nyt se, miltä tämä naisista tuntuu tai ei tunnu. Sillä ei ole puolustusstrategian kannalta välttämättä väliä. Kyse ei myöskään ole siitä, että kaikille naisille pitäisi nyt tulla reserviläiskirje tai että naiset haluaisivat armeijaan. Useimmat naiset eivät halua ja ovat tässä mielessä täysin sukupuolittuneita. Moni meistä tietysti asepalvelukseen menisi, jos siihen velvoitettaisiin.

Se, millä varmasti on väliä, on tämä: asiantuntijat ovat yhtä mieltä siitä, että nykyajan kriisi ei tapahtuisi vain rajalla aseiden kanssa. Moderni kriisi kohdistuisi tietoverkkoihin, niiden suojaukseen, asutuskeskusten strategisiin solmukohtiin, maksuliikenteeseen ja viestintään.

Niiden suojaamisessa ei luulisi olevan mitään väliä, onko osaamista miehillä vai naisilla. Sukupuolella ei myöskään luulisi olevan väliä siinä, miten strategisesti varaudutaan manipuloidun tiedon ja propagandan vyöryyn, joka olisi sosiaalisen median takia ennenäkemätön.

Siksi reserviläiskirje on herättänyt minulle yhden kysymyksen: Mitä järkeä naisten sivuuttamisessa on valtion näkökulmasta? Eikö tämä ole puolustuskyvyn tuhlausta?

Jotain naiset tekisivät kriisissä joka tapauksessa. Olen välillä yrittänyt kuvitella, mitä se olisi. Oma naiskuvani kriisistä on mummojeni sota-Suomi. Silloin hoidettiin tiloilla miestenkin työt ja lapset siinä sivussa. Maailma on muuttunut eikä tästä mielikuvasta ole enää apua.

Menisinkö vain töihin? Tarvittaisiinko minua vapaaehtoistöissä? Kenelle työkuorma kaupungeissa kasaantuisi?

Välitön kriisi ei onneksi uhkaa Suomea ja siksi pohdintani on teoreettista.

Mutta eikö juuri siksi nyt olisi hyvä aika pohtia, mitä puolustusosaamista maan toisella puolikkaalla voisi olla?

Erja Yläjärvi erja.ylajarvi@hs.fi
Kirjoittaja on HS:n toimituspäällikkö.
Twitter: EYlajarvi

Haavisto: Yleisen asevelvollisuuden tilalle kansalaispalvelus

keskiviikko, toukokuu 20th, 2015

Kansanedustaja Pekka Haavisto (vihr.) korvaisi asepalveluksen sekä miehille että naisille pakollisella kansalaispalveluksella, jossa opetettaisiin muun muassa väestönsuojelutehtäviä ja ensiaputehtäviä. Haavisto arvioi, että riittävän suuri armeijareservi saataisiin, vaikka aseellinen palvelus olisi vapaaehtoista.

Katso:

http://yle.fi/uutiset/haavisto_yleisen_asevelvollisuuden_tilalle_kansalaispalvelus/7745584

KANSALAISALOITE KANSALAISPALVELUSTA TEHTY !!

maanantai, toukokuu 18th, 2015

Tasa-arvoinen kansalaispalvelus aseissa tai siviilissä
18.5.2015

TUTUSTU ja KANNATA SIVUSTOLLA:

https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/1274

Aloitteen tekijä Risto Paju

Aloite:

Esitämme asevelvollisuuden muuttamista kansalaisvelvollisuudeksi, joka koskee koko ikäluokkaa sukupuolesta riippumatta. Lisäksi esitämme, että siviilipalvelusta tarjotaan yhdenvertaisena palvelustapana aseellisen palveluksen rinnalla.

Perustelut

Tasa-arvon ongelmasta mahdollisuudeksi

Nykyinen, ainoastaan miehille pakollinen asevelvollisuus on selkeä epäkohta länsimaisessa tasa-arvoyhteiskunnassa. Monet miehet kokevat sen syrjivän heitä sukupuolensa perusteella. Monipuolisempi kansalaispalvelus voisi sen sijaan näyttäytyä monelle uutena mahdollisuutena.

Esimerkiksi itselle vieraan alan töitä pääsisi kokeilemaan vuoden ajan ilman suurempia sitoumuksia tai muita riskejä. Toisaalta niille, joiden oma ala on jo selvillä, olisi tiedossa mielekästä työkokemusta vuodeksi. Ei tietenkään täydellä palkalla, mutta ei myöskään täysin palkattomana harjoitteluna, jota moni opiskelija joutuu jo nyt tekemään.

Kasvatusnäkökulma

Asevelvollisuuden puolestapuhujat vetoavat toisinaan niihin nuoriin, joiden hajanaiseen elämäntilanteeseen varusmiespalvelus on tuonut positiivista nostetta. Ajatushan ei ole mitenkään sukupuolisidonnainen. Moni nuori nainenkin kaipaisi vastaavaa aktivointia yhteiskunnan toimesta.

Yleinen kansalaispalvelus toimisi luontevana jatkeena oppivelvollisuudelle, jonka laajentamista on pohdittu muillakin tavoin. Peruskoulu ikään kuin huipentuisi viimeiseen lukuvuoteen, jossa ei enää istuta koulun penkillä vaan valmistutaan aktiivisiksi kansalaisiksi tositoimissa.

Asevelvollisuuden rapautuminen ja kansallinen yhtenäisyys

Asevelvollisuuden merkitystä Suomen turvallisuudelle ei voi kiistää. Järjestelmää ei ole luotu tuottamaan maailman taitavimpia tai tehokkaimpia sotilaita, vaan kansallisesti yhteinen rintama, jossa maisterit ja duunarit ovat samalla viivalla ja kokevat tekevänsä yhdessä arvokasta työtä yhteisen asian puolesta. Palveluksen suorittanut voi tuntea ansainneensa paikkansa yhteiskunnassa monessakin mielessä. Tällainen yhtenäisyyden ideaali kuitenkin rapautuu vuosi vuodelta, kun entistä harvempi mies suorittaa varusmiespalveluksensa loppuun asti.

Yleinen syrjäytymiskehitys näkyy siis myös armeijan riveissä, joissa tunnetusti myös solmitaan monia tulevaisuuden kannalta tärkeitä verkostoja. Olisi toivottavaa, että yhteiskunnan koheesiota ylläpidettäisiin laajemminkin kuin alati kapenevassa miesten eliitissä.

Nykymaailmassa on myös huomattava, että Suomen tulevaisuutta eivät uhkaa vain puhtaasti sotilaalliset tekijät. Kansa voi hajota sisältä päin, vaikka maailmanpolitiikan näkökulmasta olisimme turvassa. Olisiko mahdollista tuntea itsensä vastuulliseksi kansalaiseksi muutenkin kuin ase kädessä?

Siviilipalveluksen profiilin kohottaminen ja kansalliset edut

Nykyjärjestelmässä asepalvelus on oletus, ja siviilipalvelukseen on erikseen haettava, joskin prosessi on nykyään varsin yksinkertainen. Myös siviilipalveluksen sosiaalinen leimaavuus on vähentynyt. Itse asiassa se voi tarjota omatoimiselle, aktiiviselle nuorelle huomattavasti paremman vaihtoehdon kehittää omia lahjakkuuksiaan, ja samalla tarjota osaamistaan yhteiskunnan hyväksi.

Melko harvalla 18-20-vuotiaalla nuorella on sellaisia erityistaitoja, joita asepalveluksessa pääsee hyödyntämään. Moni nuori turhautuu, kun hyvin alkaneet opinnot tai työura keskeytyvät kokonaiseksi vuodeksi. Sen sijaan siviilipalvelus on mahdollista suorittaa enemmän tai vähemmän oman alan töissä. Kyse ei kuitenkaan ole pelkästä oman edun tavoittelusta. On selvää, että yhteiskuntakin saa enemmän irti yksilöstä, kun tämä tekee sitä missä on erityisen hyvä. Tällainen mahdollisuus tulisi tarjota lähtökohtaisesti mahdollisimman monelle, eikä pitää sitä vain toisen luokan vaihtoehtona.

Siviilipalvelusta ei tulisi nähdä rangaistuksena aseista kieltäytymisestä, sillä sekin on yhteiskunnallisesti arvokasta toimintaa. Esimerkiksi veteraanien työtä voi kunnioittaa hyvin konkreettisesti toimimalla heidän ja kaltaistensa ikäihmisten hoitajana.

Moni reserviläinenkin on määrätty pysymään siviilitehtävässään kriisin aikana yhteiskunnan toimintojen turvaamiseksi, esimerkiksi teollisuuden ja energiantuotannon alalla. Kattavampi siviilipalvelusjärjestelmä palvelisi tältä osin myös puolustusvoimien etuja.

Käytännön haasteita ja uusia mahdollisuuksia

Nykyiseen siviilipalvelusjärjestelmään kohdistuu melkoisia paineita, jos se avataan kertaheitolla kaikille. Itse palveluspaikoista tuskin tulee mitään kestämätöntä ongelmaa. Esimerkiksi monet opintoihin ja työllistämistoimenpiteisiin kuuluvat harjoittelujaksot voitaisiin luontevasti muuttaa siviilipalvelukseksi. Tämä vaatii toki joustavuutta oppilaitoksilta ja vastaavilta tahoilta. Toisaalta vain mielikuvitus on rajana uusien palveluspaikkojen kirjolle, kun huomioidaan esimerkiksi lukuisat yleishyödylliset yhdistykset.

Varusmiespalveluskin joutuu kohtaamaan uusia haasteita, jos siviilipalveluksesta tulee sille aito kilpailija palvelusvelvollisten silmissä. On toivottava, että näiden paineiden alla se vain kehittyy entistä paremmaksi ja kiinnostavammaksi, esimerkiksi suhteessa erityisosaamisen hyödyntämiseen. Aseellisen palveluksen suosiota voitaisiin tarvittaessa ylläpitää erilaisilla kannustimilla kuten jo nyt tehdään esimerkiksi palvelusaikojen ja päivärahojen porrastusten avulla.

Asevelvollisuus uusiksi

lauantai, huhtikuu 18th, 2015

Asevelvollisuudesta – miesten asevelvollisuudesta siis – käydään ajoittain keskustelua. Toisinaan esimerkiksi pohditaan, pitäisikö asevelvollisuusarmeijan sijaan siirtyä Suomessakin ammattiarmeijaan.

Joskus harvoin pöydälle nostetaan asevelvollisuuteen liittyvä sukupuolten epätasa-arvo.

Sillä pakkohan se on myöntää: asevelvollisuus on syrjivä. Se on velvollisuus vain miehille. Jokainen terve nuori mies joutuu ottamaan huomioon, että seuraavina vuosina aikaa pitää käyttää puolesta vuodesta vuoteen joko asepalvelukseen, siviilipalvelukseen tai vankeusrangaistukseen.

Aika on pois opiskelusta, parisuhteen rakentamisesta tai rakkaasta harrastuksesta. Nuori mies nollaa elämänsä, opettelee kutsumaan ihmisiä sukunimellä ja kestämään päsmäröintiä. Armeijassa oppimiaan taitoja hän ei todennäköisesti tarvitse koskaan.

Norjassa naiset ovat tästä vuodesta alkaen aivan yhtä asevelvollisia kuin miehet. Tilanne on kuitenkin erilainen kuin Suomessa: vain pieni osa kustakin ikäluokasta kutsutaan lopulta palvelukseen. Norjan sukupuolineutraali asevelvollisuus on silti tasa-arvoinen, toisin kuin Suomen.

Halutaanko suomalaisia naisia oikeasti asepalvelukseen? Monesti tuntuu että ei. ”Naisille ei ole tarvetta eikä resursseja” on Puolustusvoimista usein kommentoitu naisten määrän lisääntymistä asevelvollisten joukossa. Samaan aikaan ollaan huolestuneita siitä, että palvelukseen astuvien kunto huononee vuosi vuodelta eikä käytössä pian ole tarpeeksi palveluskelpoista väkeä.

Luulisi, että hyväkuntoinen ja motivoitunut nainen kelpaisi myös armeijan herroille. Nykyaikainen sodankäynti on käsittääkseni jotain muuta kuin kädenvääntöä tai pystypainia vihollissotilaan kanssa. Vaan mitäpä nainen asiasta ymmärtäisi!

Millainen tulevaisuuden asevelvollisuuden pitäisi olla, jotta se olisi paitsi tasa-arvoinen, myös järkevä? Onko maailman kaikista uhista juuri sotilaallinen uhka se, jota vastaan pitää varustautua valtavin resursseihin, nuorten ihmisten vuosia hukaten?

Miksi emme varaudu samalla tavoin muunlaisiin uhkiin? Monet uhat nimittäin todella konkretisoituvat.

Ehkä olisi aika muuttaa syrjivä asepalvelus jonkinlaiseksi kansalaispalveluksi, joka koskisi niin miehiä kuin naisia.

Vaihtoehtoja kansalaispalveluksen suorittamiselle olisi vaikkapa kolme: asepalvelus, väestönsuojelu, ympäristönsuojelu. Niihin sijoitettaisiin kiinnostuksen ja osaamisen perusteella.

Asepalvelus olisi asepalvelusta niin kuin tähänkin asti. Ympäristönsuojelupalveluksessa koulutettaisiin väestöä toimimaan öljykatastrofin, myrskytuhojen, tulvien tai vaikkapa leviävien eläintautien iskiessä. ­Väestönsuojelukoulutusta voitaisiin hyödyntää silloin, kun ihmisiä pitää evakuoida, rokottaa äkillisesti ja suojata myrskyltä, laajalta sähkökatkolta tai pandemialta. Sodan sattuessa kaikista olisi valtava hyöty.

Kansalaispalvelus hyödyntäisi ihmisten jo olemassaolevaa osaamista aivan eri tavoin kuin nykyinen asepalvelus. Reserviläisiäkin tulisi käytettyä, sillä kalliiden kertausharjoitusten sijaan reserviläiset voitaisiin hälyttää apuun ihan todellisiin tehtäviin. Heitä hyödynnettäisiin kadonneiden etsimisessä, myrskytuhojen raivaamisessa tai vaikkapa apukinosten kolaamisessa ilmastonmuutoksen koettelemien saimaannorppien avuksi.

Toisin kuin pelkää asepalvelus, sukupuolineutraali kansalaispalvelus olisi tasa-arvoinen, jatkuvasti tarpeellinen ja monella tapaa maailmaa parantava.

Ehkäpä siis liian järkevä, eikä se edes perustele olemassaoloaan pelolla. 

Tiina Raevaara

Kirjoittaja on filosofian tohtori ja kirjailija.
Julkaistu Suomen Kuvalehdessä 17.4.2015

Keskusta haluaa koko ikäluokan tulevaisuuskutsuntoihin

perjantai, syyskuu 5th, 2014

Keskusta haluaa koko ikäluokan tulevaisuuskutsuntoihin
Ilkka Ahtokivi
26.2.2014 klo 13:54

Kansanedustaja Mikko Savola (kesk.) nostaa tulevaisuuskutsunnat varteenotettavaksi vaihtoehdoksi asevelvollisuuden kehittämisessä.

– Tavoitteena pitäisi olla kaikkien ikäluokan nuorien tapaaminen aikuisuuden kynnyksellä, mutta samalla tulevaisuuskutsunnat palvelisivat myös perinteisessä tehtävässään nykyistä paremmin tuomalla vapaaehtoisen asepalveluksen mahdollisuutta enemmän naisten tietoisuuteen, Mikko Savola kaavailee.

Hänen mukaansa keskustan mallissa perinteisiä kutsuntoja laajennettaisiin siten, että terveystarkastus olisi nykyistä laajempi yleinen terveystarkastus.

– Kutsunnoissa käytäisiin läpi laajemmin nuoren hyvinvointia sekä opiskelu ja ammatinvalintaa. Puolustusvoimien henkilökunnan lisäksi paikalla olisi esimerkiksi nuorisotyöntekijä ja ammatinvalintapsykologi, Savola sanoi Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan asevelvollisuusseminaarissa keskiviikkona.

Hän korostaa, ettei asevelvollisuutta pidä kohdella perinteisenä miesten ja naisten välisenä tasa-arvokysymyksenä.

– Tärkeintä maanpuolustuksessa on järjestää isänmaan puolustus toimivimmalla ja kustannustehokkaimmalla tavalla. Nykyinen malli jossa miehillä on asevelvollisuus ja naisilla vapaaehtoinen asepalvelus on toimiva pohja myös tulevaisuuden maanpuolustukselle, Savola sanoo.

KD Nuoret haluaa naiset kutsuntoihin

perjantai, syyskuu 5th, 2014

KD Nuoret haluaa naiset kutsuntoihin
Sami Metelinen
1.9.2014 klo 11:25

Kristillisdemokraattiset Nuoret ehdottaa uuden vaihtoehdon luomista aseellisen ja siviilipalveluksen välille.

KD Nuorten mielestä Pirkanmaalla kokeiltu pilottihanke naisten kutsumisesta kutsuntoihin on syytä laajentaa koko maahan. Siitä huolimatta KD Nuoret ei kuitenkaan ulottaisi asevelvollisuutta koskemaan molempia sukupuolia.

Kristillisdemokraattien nuorisojärjestön ehdottoma kolmas vaihtoehto aseellisen ja siviilipalveluksen välimaastossa olisi myös naisille avoin.

– Luomalla selkeän vaihtoehdon aseellisen ja siviilipalveluksen välille maanpuolustukseen voisivat osallistua myös ne, joilla ei ole terveydellisiä edellytyksiä suorittaa varusmiespalvelusta. Kelpoisuusluokan alennuksen ehtoja voitaisiin siis samalla kiristää. Tämä kolmas muoto voisi keskittyä laajan turvallisuuden kysymyksiin, joissa myös yksityissektorilla esimerkiksi kyberasioissa on suuri rooli, sanoo KD Nuorten puheenjohtaja Mikko Kiuttu.

Miksei naisia pakoteta armeijaan?

perjantai, heinäkuu 5th, 2013

Mitä tulee mieleen sanasta ”sukupuolineutraali”?

Asevelvollisuus, vastasivat norjalaispuolueet.

Norjan parlamentti teki kesäkuussa periaatepäätöksen siirtyä sukupuolineutraaliin asevelvollisuuteen. Norjalaisnaiset siis kutsuttaneen armeijaan siinä missä miehetkin ehkä jo vuonna 2015.

Ratkaisu on omaperäinen, sillä Euroopassa asevelvollisuusarmeijoita on viime vuosina purettu. Ruotsi ja Saksa luopuivat asevelvollisuudesta vuonna 2010.

Norja ei silti ole ainoa valtio, jossa kansalaiset ovat armeijan edessä tasaveroiset.

Esimerkiksi Israelissa asepalvelukseen kutsutaan myös naiset. Israelissakin erilaisia uskontoon liittyviä poikkeuksia on niin paljon, että todellisuudessa asepalveluksen suorittaa noin 50 prosenttia kansalaisista.

Puolustusliitto Natoon kuuluvassa Norjassa asevelvollisuus ei ole niin armoton kuin Suomessa.

Suomessa asevelvollisuudesta kokonaan kieltäytyvä mies joutuu vankilaan (ellei asu Ahvenanmaalla tai kuulu Jehovan todistajiin).

Norjassa asepalvelus on käytännössä vapaaehtoinen, sillä kutsutuista alle 15 prosenttia päätyy armeijaan.

Norja ei tehnyt päätöstä siksi, että sen oli pakko, vaan siksi, että se voi. Päätöksellä Norja ilmaisi, että nykyaikana yhteiskunta ei voi asettaa kansalaisia sukupuolen perusteella eri asemiin.

Kysymys on niin kiusallinen, että Suomessa se yleensä vain ohitetaan.

Millä perusteella nyky-Suomessa voi määrätä raskaan velvollisuuden vain yhdelle sukupuolelle?

Kestäviä perusteluja on vaikea keksiä.

Naiset ovat keskimäärin fyysisesti heikompia, mutta armeijassa riittää tehtäviä, joita ei tarvitse suorittaa täyspakkaus selässä juosten.

Todella tunkkaista on väittää, että armeija kuuluu miehille, koska äitiys ja lastenhoito kuuluvat naisille. Samaa sarjaa olisi ajatus, että väkivalta on miesten synnynnäinen ominaisuus ja siten velvollisuus.

Myös Ruotsissa keskusteltiin kymmenen vuotta Norjan kaltaisen sukupuolineutraalin asevelvollisuuden mahdollisuudesta. Lopulta päädyttiin lakkauttamaan asevelvollisuus kokonaan.

Asevelvollisuushan on oikeastaan puolustuksen ”halpana” pitämiseksi määrätty lisävero, joka kerätään vain miehiltä ja suoritetaan työllä.

Jos Suomi perustettaisiin nyt, voisiko asevelvollisuuden määrätä vain yhdelle sukupuolelle?

Ville Similä ville.simila@hs.fi
Kirjoittaja on HS:n ulkomaantoimittaja.

Hallitusohjelmassa hyvin vähän konkreettista asiaa koskien asevelvollisuuden uudistamista

tiistai, kesäkuu 21st, 2011

Alla olevat 2 kappaletta hallitusohjelmassa liittyvät asevelvollisuuteen:

Suomi painottaa myös naisten osallistumista kriisinhallintaan ja rauhanrakennukseen. Suomi pyrkii edistämään vahvasti YK:n päätöslauselman 1325 mukaisesti naisten ja tyttöjen asemaa aseellisissa konflikteissa ja selkkauksissa. Suomi panostaa voimakkaasti siviilikriisinhallintaan, ja Suomen siviilikriisinhallintastrategia päivitetään.

Yleistä asevelvollisuutta kehitetään Siilasmaan raporttiin tukeutuen. Vapaaehtoisen maanpuolustuksen roolia tarkastellaan osana puolustusvoimauudistusta. Ruotsinkielinen varusmieskoulutus turvataan lainsäädännön edellyttämällä tavalla. Puolustusvoimauudistus toteutetaan noudattaen hyvää ja vastuullista henkilöstöpolitiikkaa.

Askeleita kohti siviilipalveluksen ja maanpuolustuksen yhteistä tietä

keskiviikko, kesäkuu 15th, 2011
Yhtenä vaihtoehtona sikäli näkisin, koska järjestelmä on ehkä jo 
liian juurtunut kertamuutosta ajatellen eikä sitä kukaan välttämättä 
uskalla tehdäkään yleisen mielipiteen vuoksi, että toiminnan muutos 
aloitettaisiin asteittain ns. sisältä päin ajamalla. Antaisi vaikkapa 
nykyisen aseellisen/aseettoman palvelusjärjestelmän olla vielä 
sellaisenaan, mutta alkaisi tehdä radikaaleja muutoksia 
siviilipalvelukseen. Nythän systeemi on kuten jo itsekin sanoin, että 
valtaosa ei ole enää missään määrin pasifisteja tai aatteellisia 
ihmisiä vaan kuka mistäkin syystä hakeutuu, syitä on monia mutta 
pääsääntöisesti kuitenkin fyysisesti ja henkisesti sillä tavalla 
terveitä ettei rauhallisempi palvelusmuoto ilman rankkaa fyysistä 
rasitusta ole välttämättä kellekään mikään 

ongelma. Johan nyt on esim. lukuisten vapaaehtoisjärjestöjen ja 
maanpuolustuksellisten kaikille kansalaisille avointen 
vapaaehtoistoimintojenkin koulutukset ja systeemit hyvin lähellä tai jo 
täysin sisältävätkin sellaisia menetelmiä ja opetusta, joka menee jo 
täysin yleishyödyllisinä kansalaistaitoina niin mahdollista kriisiajan 
toimintaa ajatellen kuin ihan siviili/rauhanajan kansallisia 
uhkatilanteitakin. Ja mikä tärkeintä niin ihmisille tulisi 
yhteisöllisyyttä ja omia tehtäväkenttiään jotka esim. kriisiajan 
liikekannallepanotilanteessa tai vakavassa sisäisessä kriisissä 
olisivat kaikille selviä. (Kaikkea mahdollistahan on olemassa 
erilaisista koulutuksista, eli lukuisista nyt jotain mainiten niin 
erilaiset väestönsuojelu ja varautumiskoulutukset kotitalouksista 
laajoihin kokonaisuuksiin ja alueellisiin asioihin, erilaiset ensiapu, 
lääkintä ja muut terveydenhuollolliset asiat, muonitukset, erilaisiin 
kriiseihin varautumiset, erilaisten yhteiskunnan toimintojen 
jatkuvuuden turvaaminen joka ei tarvitse aseistusta tai puolutusvoimia 
vielä jne jne... Vaihtoehtoja on monia). Joten kysyttävä on, että miksi 
näitä ei hyödynnetä. Näyttäähän nyt siviilipalvelus paperilla ja 
koulutuksellisesti muuttuneen näemmä sen verran, että muutaman viikon 
koulutusjakson aikana käsitellään erilaisia yleishyödyllisiä asioita 
valinnasta riippuen, mutta kun sen jälkeen lähdetään vajaaksi vuodeksi 
monesti vain kuluttamaan aikaa ja paikkaan josta ei yhteiskunnallista 
jatkumohyötyä juurikaan ole, niin ei oikein aja tarkoitustaan. 

Siviilipalvelus nyt heti alkajaisiksi olisi muutettava sellaiseksi 
kansalais- ja varautumistaitokoulutukseksi josta olisi aitoa hyötyä 
rauhanaikanakin eri toiminnoille myös palveluksen jälkeen ja tämän 
pystyisi myös osoittamaan. Kun palvelukseen tulisi positiivista 
näkyvyyttä ja se alkaisi lähestyä jo aseellisen palveluksen imagoa edes 
hieman, sekä tosiaan tuottaisi järkevää lopputulosta 
yhteiskunnallisesti niin sitä kautta asiaa voisi olla helppo ajaa 
eteenpäin. Jos joskus oltaisiin tilanteessa jossa asepalveluksen ja 
kansalaispalveluksen rajapinnat olisivat jo hyvin lähellä toisiaan ja 
kansalais -eli nykyinen siviilipalvelus kiistatta tukisi 
puolustusvoimien toimintaa sekä rauhan, että kriisiaikana, niin 
voitaisiin alkaa puhua jo näiden enemmän yhdistämisestä ja 
palvelusmuotojen muutoksesta sisäkkäin ja päällekkäin, vaikka kyse 
kummiskin olisi edelleen tietyissä asioissa rajapintoja ylittämätön 
niiden osalta jotka niin itse haluaisivat. Mitä lähempänä palvelukset 
olisivat toisiaan ja alettaisiin puhua tasavertaisuudesta, niin sitä 
helpompi ja yksinkertaisempi on miettiä isompia muutoksia. Mikäli niitä 
tarvitsisi siinä vaiheessa enää paljon tehdäkään ja järjestelmä olisi 
itse muodostanut itsestään juuri ideaalin. 

Vaikeita kysymyksiä tosiaan, koska tosiaan otettava aina huomioon että 
riittävä puolustus ulospäinkin on aina oltava olemassa ja nythän se 
sikäli onkin yleisen asepalveluksen kautta. Ongelma vain on tosiaan nyt 
se, että yhteiskunnan muut osa-alueet eivät ole kovin vakaalla pohjalla 
taustalla ja tämä puoli pitäisi saada jotenkin myös huomioitua 
huomattavasti paremmin. Kansalaispalvelus olisi tähän yksi hyvä lääke, 
ehkä alkaen aluksi juuri siviilipalveluksen radikaalista muuttamisesta 
sellaiseksi että sen hyöty olisi aidosti kiistaton. Tosiaan kun käden 
käänteessä ei muuteta varmaankaan mitään, niin pienistä asioista 
pitäisi aloittaa. Luonnollisesti nyt eletään kovin vaikeita aikoja 
taloudellisessa taantumassakin, eli kaikkihan maksaa sinällään jota 
lähdetään muuttamaan ja siihen päälle paine tehdä mitään suuria 
muutoksia joissa olisi jonkun nimi alla. Ja luonnollisesti Veteraanien 
perintökin olisi huomioitava edelleen eikä missään nimessä saisi alkaa 
mitätöimään. Kuitenkin ajat ovat 70:ssä vuodessa vain kovin muuttuneet 
ja nyt ovat eri ajat, jolloin kansakunnan yhteneväisyyttä ja 
yhteiskunnan rakennusta pitäisi jälleen tiivistää ja parantaa. Tästä 
johtuen vaikka vanhat muistaen kunnioituksella, pitäisi uudet ajat aina 
huomioida sen hetken elementtien ja tekijöiden pohjalta myös. Nyt 
yhteiskunta ei oikein toimi tällaisenaan. Ihmelääkettä ei ole asioihin, 
mutta pala kerrallaan voisi asiat saada paremmaksi. Edelleen muistaen 
kansan yhteneväisyyttä 1920 ja -30 ja -40 -luvuilla mainittujen 
Suojeluskuntien, Lotta Svärdin ja muun yhteenkuuluvuutta lisäävän 
toiminnan kautta. Vastaava yhteishenki olisi jotenkin saatava terveellä 
pohjalla ja ajattelutavalla luotava yhteiskuntaan nytkin . 
Kansalaispalvelussa voisi olla toiminnan ydin, jos niin vain 
haluttaisiin. Askel kerrallaan luomalla. 

Janne Sokka