Dosentti Pirjo Jukaraisen ja YTM Sirkku Terävän toimittama kirja
Tasa-arvoinen turvallisuus on kerrassaan hieno yhteenveto siitä, kuinka
valtavan tärkeää olisi saada lisää naisia kriisinhallintaan niin
siviili- kuin sotilaspuolellekin. Upseerina monessa kriisikohteessa
työskennelleen Elli Flenin osuus on todella häkellyttävä. Niin paljon
naisilla olisi annettavaa kriisinhallinnassa ja niin paljon miessotilaat
ovat heidän työtään olleet estämässä!!

Parhaiten asia käy ilmi ruotsalaisten nooteista ”Hyviä käytäntöjä
1325-päätöslauselman jalkauttamiseksi kriisinhallintatyössä”, joista muutama alla.

(
http://www.peacewomen.org/assets/file/TranslationInitiative/1325/1325finnish.pdf

) :

•    Naispuolinen virkailija/sotilas herättää pelkällä olemuksellaan
luottamusta. Raiskaajat ja ihmisoikeuksienrikkojat ovat
konfliktialueella valtaosin miehiä univormussa.
•    Naispuolinen virkailija/sotilas näyttää pelkällä olemuksellaan
esimerkkiä naisen yhteiskunnallisista mahdollisuuksista (voi ajaa autoa,
olla johtavassa toimenkuvassa, voi työskennellä yhdessä miesten kanssa
ja kaikissa tehtävissä)
•    Naispuolinen pelastustyöntekijä, sotilastarkkailija, poliisi on kanava
toisenlaiseen tietoon paikallisista olosuhteista sekä turvallisuuden ja
avuntarpeista. Naispuolinen työntekijä voi tavoittaa paremmin vanhuksia,
lapsia ja naisia.
•    Naispuolisia työntekijöitä tulee olla useita, jottei huomio ja paine
kohdistu heihin liikaa.
•    Työyhteisö toimii paremmin ja vähemmän rajoittuneesti kun työntekijät
ovat sekä miehiä että naisia. Sairaan- ja terveydenhoito, ase-etsinnät
ja ruumiintarkastukset edellyttävät usein tiettyä sukupuolta

Norjakin jo lähettää kutsuntakirjeet koko ikäluokalle, niin miehille
kuin naisille. Se toki Suomessakin olisi ensimmäinen askel kohti
tasa-arvoisempaa ja parempaa turvallisuutta.

Matti Ihamuotila

Ensimmäistä kertaa ajattelin armeijaan menoa lukion ensimmäisellä luokalla. Silloin se oli vain ajatus vielä, mutta ajan myötä lähetin sitten hakemuksen ja lääkärin todistuksen. Aloin miettiä armeijaan menoa ensin sen takia, että siitä on hyötyä kun hakee poliisikouluun (jos on kaksi täysin samanlaista naista hakemassa poliisi kouluun, sinne valitaan se kumpi on käynyt armeijan). Enää armeijasta ei saa lisäpisteitä haku tilanteessa mutta sitä katsotaan positiivisesti.

Lukion loppu puolella aloin myös miettiä, että armeija on hyvä vaihtoehto senkin takia, että en halunnut lähteä heti opiskelemaan uuteen paikkaan enkä voinut vielä poliisikouluunkaan hakea, eikä välivuosikaan tuntunut kivalta  ajatukselta. Niinpä lukion jälkeen tein töitä reilu puoli vuotta ja menin armeijaan.

Mitä hyötyä naiselle on armeijan käynnistä?  Ensimmäisenä tulee mieleen oman koulutushaarani asioita (eli sotilaspoliisi linja): pääsen ampumaan mm. pistoolilla, joten tiedän aseista ja etenkin pistoolista ennen poliisi kouluun menoa, meillä harjoitellaan voimankäyttö tilanteita, mitä tarvitaan poliisin ammatissa: käsiraudoittamista, OC-sumuttimen käyttöä ja altistus, teleskooppipampun käyttö, erilaisia maahan vientejä… Meidän pitää myös välillä osallistua sellaisiin tehtäviin missä tarvitaan liikenteen ohjausta ja yleisen järjestyksen vartioimista. Kaikille, jotka käyvät sotilaspoliisi linjan, saavat järjestyksenvalvonta kurssin puolustusvoimilta, mikä pätee myös siviili elämään.

Itse pidän armeijassa olemisessa siitä, kun se elämä on siellä niin erilaista kuin mitä voi kuvitellakaan. Leirit on useimmiten rankkoja ja vaatii fyysistä kuntoa sekä pitkää pinnaa, mutta se fiilis jonkin rankan jutun jälkeen mitä ollaan tehty on aivan mainio! Välillä on myös helpompiakin päiviä, ettei aina ole hirveätä rääkkäystä.

Mutta naisten, jotka menee inttiin pitää muistaa, ettei siellä mitenkään erikseen huomioida naisia. Leireillä nukutaan samassa teltassa ja vaatteet vaihdetaan missä näkee sopivan paikan, eikä meikkejä tarvita ollenkaan.Pojat pitää aika turhamaisina niitä naisia, jotka tulee inttiin paljon meikattuna. Mutta se ns. alkeellisuus kuuluu sinne inttiin ja niin sen omasta mielestäni pitää ollakin :- )

Piia

Meillä oli vähän aikaa sitten ryhmän ensilääkintä mies koulutus eli
CLS (compaty life safer). Jokaisen joukkueen jokaisessa ryhmässä on
yksi CLS mies. Meitä on yhteensä minun komppaniassa 16 koulutettua. 

  Koulutukseen kuului koko päivän kestävä oppitunteja, jossa käytiin
asioita miten ne toimivat teoriassa ja kuinka pitää toimia tietyissä
tilanteissa (esimerkiksi jos potilaalla on paineilmarinta tai
massiivista verenvuotoa). Päivän aikana tutustuttiin myös CLS-miehen
lääkintä laukkuun, johon kuuluu: 2 kiristyssidettä, 2 ensisidettä, 3
tarvikkeet suoni yhteyden tekemiseen, käsi desifiointi ainetta, kumi
hanskoja, teippiä, sakset jotta voi leikkaa vaatteita jos tarvitsee ja
sellaisia kumi liuskoja joilla korjataan ettei tule paineilma rintaa.

  Toisena päivänä harjoiteltiin ihan käytännössä opittuja asioita.
Käytännön harjoittelu tapahtui niin, että me kaikki CLS-miehet puettiin
taisteluvarustus päälle jotta tilanteet olisivat mahdollisimman
totuuden mukaisia. Sitten menimme ulos ja jakauduimme pareihin. Ulkona
kenttäsairaanhoitaja huusi aina mitä parille tapahtui ja toinen aina
"korjasi" asian. Jos huudettiin vasemmassa reidessä ampumahaava, ei
massiivi verenvuotoa jolloin pitää laittaa paine side jotta vähäinen
verenvuoto tyrehtyy. Meille opetettiin myös kuinka tehdään kanylointi
elil suoni yhteys. Se on sama asia kun normaalistikin otetaan verikoe.
Kanylointia emme saa tehdä kun vain silloin kun kenttäsairaanhoitaja on
vieressä katsomassa että kaikki menee oikein. 

  CLS-miehen ensimmäinen ja toinenkin tehtävä on kuitenkin taistella,
vasta kolmantena tulee ensilääkintä miehen tehtävät. Lääkintämiehet
ovat eri asia kun CLS-mies. Lääkintämies osaa laajemmassa skaalassa
hoitamisen, CLS-mies vain hätä ensi avun jotta haavoittunut sotilas
selviää paikalle jolla hoidetaan tarkemmin. Koulutuksessa tuli myös
hyvää informaatiota ihan siviili elämässäkin käytettäväksi, esim.
meille opetettiin ensiapu sydämen pysähdykseen tai jos löytää
pyörtyneen henkilön mitä pitää tehdä.

Maanpuolustuksen järjestämisen tasa-arvokysymyksiin pureudutaan tuoreessa teoksessa “Tasa-arvoinen turvallisuus” (Minerva).

Yksi kirjoittajista, Åbo Akademin tutkija Anders Ahlbäck pitää vain miehille pakollisen “yleisen” asevelvollisuuden jatkamista kaikkein huonoimpana vaihtoehtona. Ongelmana on, että se uusintaa toivottoman vanhentuneita käsityksiä miesten ja naisten fyysisistä eroista ja yhteiskunnallisista tehtävistä.

Ahlbäckin mielestä armeijoiden ammattimaistaminen voi puolestaan johtaa sotilaskulttuurin lisääntyvään hypermaskuliinisuuteen huolimatta yksittäisistä naissotilaista ja -upseereista. Kun palvelukseen ei saada vapaaehtoisuuden kautta tarpeeksi naisia, pitäisi koko järjestelmä miettiä uusiksi.

Ahlbäckin mielestä asevelvollisuudesta pitäisi tehdä nykyistä laajempi ja monipuolisempi 2000-luvun kansalaisvelvollisuus. Siinä opeteltaisiin suoriutumista paitsi perinteisistä sotilaallisista tehtävistä, myös esimeriksi ympäristökatastrofeista, humanitäärisistä kriiseistä ja pakolaiskatastrofeista. Tällöin jokaiselle nuorelle kansalaiselle löytyisi tehtävää, tutkija katsoo.

–Se tulee kalliiksi, mutta kaikki sijoitukset tulevaisuuteen maksavat.

Artikkeli Uudesta Suomesta27.4.2010

On liian paljon yksinäisiä ja hoivanpuutteesta kärsiviä vanhuksia. On kymmenin tuhansin koulutuksen ja työn puutteessa olevia näköalattomia nuoria.
Lakisääteinen, koko ikäluokkaa koskeva kansalaispalvelu, valinnaisesti varusmies- tai yhteiskuntapalveluna(siviilipalvelu), vähentäisi kumpaakin yhteiskunnallista epäkohtaa.
Vanhusten turva ja nuorten yhteiskuntavastuu paranivat ja naisetkin saisivat antaa panoksensa isänmaan palveluun.
Koulutetun työvoiman puutetta sairaaloissa ja hoitolaitoksissa
helpottaisi jos yksinkertaisissa jokamiehen opittavissa tehtävissä toimisi kansalaispalvelunuoria.
Sosiaali- ja terveysministeriö herätköön asiassa ennen kuin
hoitolaitoksiin värvätään ulkomailta työvoimaa.

Leea Rauvala, 87 v,

Suorittanut työpalvelun TPK Pirkkalassa 1941

Naisten työvalmiusliitto toi Suomeen 1940-luvulla työpalveluaatteen. Perustettiin 12 leirikeskusta, joissa vapaaehtoiset nuoret naiset saivat kuuden kuukauden ajan teorian ja käytännön opetusta kodinhoidossa, käsitöissä. ruoanlaitossa. lastenhoidossa ja puutarhanhoidossa. Käytännön työharjoittelu tapahtui leirikeskuksessa ja kotiavustajina ympäristön kodeissa. Vv. 1941-1945 yhteensä 1450 17-25 vuoden ikäistä naista suoritti 6 kk:n työpalvelun.

Meidän entisten työtyttöjen keskuudessa heräsi ajatus nykyaikaan soveltuvasta kansalaispalvelusta, joka käsittäisi valinnaisesti asepalvelun tai siviilipalvelun hoito- ja hoivalaitoksissa, lasten tai vanhusten päiväkodeissa, pakolaiskeskuksissa, ympäristönhoidossa, kansalaisjärjestöissä tai kotiavustajina. Olemme esittäneet asiaa useille ministereille ja kansanedustajille jo yli 20 vuoden aikana. Suhtautuminen on ollut positiivista mutta lakiesitystä poliitikot eivät ole saaneet aikaanL

Lakisääteisellä kansalaispalvelulla saavutettaisiin seuraavat edut:

-        nuorten syrjäytyminen estyy

-        ammatinvalinta helpottuu

-        työllisyys paranee

-        työllistyminen palvelun jälkeen helpottuu

-        nuorten yhteiskuntavastuu lisääntyy

-        uusavuttomuus vähenee

Kansalaisyhteiskunta toimii parhaiten, jos sen jäsenet on kasvatettu yhteisvastuuseen.

Espoo 22.2.2010

Leea Rauvala, 87

Suorittanut työpalvelun TPK Pirkkalassa 1941

Seminaari Tulevaisuuden puolustusvoimat asevelvollisuudella vai ilman?

Osallistuin seminaariin, joka pidettiin 19.5. Helsingissä. Ohessa poimintoja luennoitsijoiden esityksistä:

Puolustusministeri Häkämies:

Suomalaisten mielipiteitä:

• 84% mielestä asevelvollisuusarmeija on hyvä puolustuskyvyllemme
• 72% kannattaa nykyistä muotoa ja 11% ammattiarmeijaa
• kansalaispalvelu kaikille 42%kyllä, 51% ei

Yleinen asevelvollisuus kasvattaa sosiaalista pääomaa. Vapaaehtoisia naisia on nykyään vain 300 vuodessa. Puolustusvoimat ovat suurten haasteiden edessä selvitäkseen kiristyvässä taloudellisessa tilanteessa hyvän puolustusvalmiuden pidossa.

Siilasmaa:

Ryhmä on tehnyt erittäin laaja-alaista työtä selvittääkseen asevelvollisuuden merkityksen erityisesti poikkihallinnollisuuden kannalta. Asevelvollisuus on osa elinikäistä koulutusjärjestelmää.

Ammattiarmeija edellyttäisi 1 miljardin lisäkuluja vuodessa, eikä voi tulla kysymykseen Suomessa. Vaikka keskeyttäminen on lisääntynyt, tutkimusten mukaan se ei johdu psyykkisistä vaan muista syistä. 70% suorittaa varusmiespalvelun loppuun. Syrjäytyminen jatkoelämässä on keskeyttäneiden keskuudessa erittäin suuri. Varusmiespalvelun alku on muuttunut sikäli, että 1-2 viikkoa on alussa suurelta osalta toimimista ”verkkareissa” ilman tarkkaa sotilaallista kuria. Voimme odottaa Siilasmaan ryhmältä syksyllä erinomaista mietintöä asevelvollisuuden kehittämiseksi.

Seminaarin päätteeksi kaikkien puolueiden edustajat olivat paikalla kertomassa näkemyksiään asiasta:

• kaikki paitsi vihreät kannattivat asevelvollisuusarmeijaa
• Kysymys vaikuttaako asevelvollisuus työelämän pituuteen sai poliitikot keskustelemaan. Toisaalta painotettiin puolustusvoimien koulutustehtävää ja asevelvollisuuden menestyksekkään suorittamisen vaikutusta syrjäytymisen estämiseen.
• naisten pakollista kansalaispalvelua kannatti toistaiseksi vain 2 puoluetta
• presidentinkin ehdottamaa yhteistä koulutusjaksoa kaikille kannatti 7.
  • kenenkään mielestä Nato ei korvaa asevelvollisuutta
  • Kaikki olivat halukkaita kehittämään nykyistä siviilipalvelua monipuolisemmaksi kansalaispalveluksi. Myös koettiin että siviilipalvelun saama huonohko leima on korjattava.
  • Useissa puolueissa ollaan tekemässä kannanottoja asevelvollisuuteen liittyen. Johtunee tulevista eduskuntavaleista.

Seminaarissa myös Ruotsin puolustusvoimien edustaja kertoi Ruotsin luopumisesta yleisestä asevelvollisuudesta tänä vuonna.

Puolustuskykyyn vaikuttavia voimia,kuva on  Siilasmaan esityksestä.

Matti Ihamuotila

Espoo

RKP:n mielestä asepalvelun kutsunnat voitaisiin laajentaa myös koskemaan naisia.

Jotta maanpuolustuksen reservi olisi tarpeeksi suuri, kaikkien kutsunnan saaneiden olisi suoritettava asevelvollisuus. Nyt vain 80 % kutsunnan saaneista suorittavat asepalveluksen. Tämä tarkoittaa että maamme puolustuskyky ja kriisinhallintakyky heikkenee liikaa, sanoo RKP:n varapuheenjohtaja Anna Bertills.

Maamme kriisinhallintakyvyn takia olisi hyvä että kaikki miehet ja naiset saisivat kutsunnan. Tämä lisäisi toivottavasti asepalveluksen suorittavien naisten määrän. Naisten asepalvelus pitää kuitenkin säilyttää vapaaehtoisena, toteaa Bertills.

Puolustusministeri Jyri Häkämiehen asettama ja Risto Siilasmaan johtama selvitysryhmä pohtii parhaillaan yleisen asevelvollisuuden uudistamista. RKP:n puoluekokous päätti viime kesänä kannastaan kutsunnoista ja naisten asepalveluksen vapaaehtoisuudesta.
RKP

Näin kirjoittaa Piia kokemuksistaan ensi kuukausina

Armeija on mennyt tähän asti tosi hyvin omalta osaltani, suurempia
loukkaantumisia ei ole ollut ja pikku hiljaa alkaa sisäistämään oman joukko-osaston
toimintaa. Armeijassa on ollut todella fyysisesti että henkisesti rankkoja päiviä.
Fyysisesti rankkaa on ollut etenkin leireillä, missä ei nukuta paljoakaan ja useimman
aikaa pitää sykkiä.
Sotilaspoliisin tutkinto oli myös aika rankkaa, koska se kesti kaksi päivää.
Ensimmäisenä päivänä meillä oli pistooli- ja rynnäkkökiväärin voimankäyttö ammunnat,
joista toinen piti saada hyväksytysti läpi. Ammuntojen jälkeen oli ruokailu ja
muutamia rasteja mitkä käsitteli erilaisten radiopuhelimien toimintaa, illalla noin
klo. 22 lähdimme marssimaan Vuosaaren perukoilta Santa Haminaan, matkaa oli noin 20km
 ja meillä oli taistelu varustus kannettavanamme. Yö marssittiin ja kun päästiin
takaisin Santikseen meillä jatkui vielä muutamilla rasteilla tutkinto ja noin klo 9
aamulla pääsimme nukkumaan. (Pääsin sotilaspoliisi tutkinnon läpi ja sain myös
voimankäyttö oikeudet!  )

Henkisesti rankkaa on ollut silloin kun on tullut koti-ikävä. Mutta silloin auttaa
kun ajattelee kaikkia kivoja juttuja mitä on tehnyt läheisten kanssa jne. 

Aluksi jännitti tosi paljon, että mitä ne pojat siellä armeijassa suhtautuu tyttöihin,
jotka tulevat vapaaehtoisesti, mutta turhaan sitäkään jännitti. Sieltä on jo nyt
saanut hyviä kavereita ja oman joukkueen pojat tuntee tietenkin ja heidän kanssaan
pystyy juttelemaan ja tehdä asiat hyvin niinkun esimiehet määrää. 

Tärkeimmän asian minkä olen huomannut miten armeijassa pärjää on se, että ajattelee
positiivisesti! Jos siellä on koko ajan mieli maassa ja on negatiivinen ei edes
kiinnosta tehdä mitään. Toinen asia mitä ei saa unohtaa on se, että huumoria ei saa
unohtaa, pieni pilke silmä kulmassa vie yllättävän pitkälle vaikka kuinka ärsyttäisi! 

Armeijassa saa myös tehdä todella paljon sellaisia asioita mitä ei siviilissä saa,
esim. kuinka moni pääsee elämänsä aikana heittämään oikeata käsikranaattia tai
ampumaan kevyt kerta singolla? En kadu hetkeäkään menoani armeijaan ja odotan
innolla tulevalta että mitä kaikkea sitä pääseekään kokeilemaan vielä!

Kaartinjääkäri Piia

(toivottavasti saamme jatkoa kunhan Piian armeijassa olo etenee)

Haluan esittää muutaman mietteen kansalaispalvelun puolesta, koska kansalaispalvelun ideasta löytyy paljon nimenomaan yhteiskuntaamme auttavia ja sitä kautta edistäviä asioita.

Yhteiskunnasta löytyy sellaisia aloja ja toimintoja, jotka auttavat yhteiskuntaamme erityisen paljon. Ei pidä miettiä työurien pidentämisiä tai aikaistamisia liian pelkistetyillä näkökannoilla, vaan on myös mietittävä kokonaisuutta ja muita hyviä puolia, kuin vain esimerkiksi opiskelujen vuotta aikaistamisen kautta pidennetyn työuran taloudellisia etuja.

Otetaan esimerkiksi lääkärinkoulutus. Lääkärit ovat ensiarvoisen tärkeä osa yhteiskuntaa ja toimivaa yhteisöä. Lääkäreitä koulutetaan paljon, mutta he eivät sijoitu tasaisesti ympäri yhteiskuntaa, sanalla sanoen siis pienempiin ja syrjäisempiin kuntiin. Tätä asiaa voisi auttaa kansalaispalvelu. Lääkärinkoulutus on arvokas asia, joka tuottaa lääkärille pitkällä aikavälillä paljon. Mielestäni lääkäreiden koulutukseen voisi lisätä kansalaispalveluosion, jossa lääkäri tekisi vuoden verran työtään yhteisön hyväksi esimerkiksi sellaisella paikkakunnalle, jonne ei ole saatu muuta lääkäriä. Tai sellaisessa terveysasemalla, jossa olisi paljon apua tarvitsevia asiakkaita mutta vähän lääkäreitä sairaslomien tms. syiden vuoksi.  Tällainen kansalaispalvelu edistäisi hyvinvointiyhteiskunnan säilymistä.

Mitä tulee talousajattelun korostumiseen näinä aikoina, tuntuu jotenkin siltä, että kilpailulainsäädännön aulius on paha asia terveyspalveluissa. On oikein, että työstä saa palkkaa ja että siihen pitää pystyä vaikuttamaan ajan kanssa omalla panoksellaan, mutta tällä hetkellä järjestelmä tuntuu yhä enemmän ajautuvan yksityisen terveydenhuollon puolelle. Muutos huolestuttaa, koska se eriarvoistaa yhteiskuntaa pitkällä tähtäimellä todella paljon. Ei kovinkaan monella ole varaa yksityisiin lääkäripalveluihin. Varakkuuden tuomaan luokitteluun yhteiskunnassamme ei ole mitään syytä syöksyä. Näen siis nykytilanteessa, että yksityinen sektori imee niin tehokkaasti lääkäreitä puoleensa, että julkinen sektori on hätää kärsimässä.

Asevelvollisuus on piirre, mitä nykypäivän keskustelussa on jonkin verran esitelty nimenomaan yhteiskunnan taloudellista kehitystä jarruttavana tekijänä. On hienoa ja tärkeää, että asepalveluksen roolia, luonnetta ja tarpeellisuutta pohditaan ja että siitä käydään keskustelua. Henkilökohtaisesti toivon, että järjestelmä säilyisi jatkossakin – jo ihan tasa-arvon ja (mies-)kansalaisten fyysisen kunnonkin puolesta. Missäpä muualla pakotetaan liikkumaan urakalla ja missä näkee kaiken maailman hiihtäjää. Mutta järjestelmää voisi joustavoittaa yleisen kansalaispalvelun suuntaan, joka koskisi myös naisia. Miehille asepalveluksen roolia tulisi tietysti korostaa ensisijaisena vaihtoehtona suorittaa kansalaispalvelus.

Kansalaispalvelusta löytyy myös huonoja puolia, joita on myös syytä pohtia, koska huonosti toteutettu kansalaispalvelu ei toteuta tarkoitustaan. Tähän kategoriaan kuuluu esimerkiksi into asevelvollisuuden suorittamisen pienentymiseen tulevaisuudessa. Tällöin maan hallitus sekä puolustusvoimat joutuisivat miettimään uudelleen valintoja ja tavoitteita. Esimerkiksi kelvatkoon Saksa, jossa siviilipalvelus on suosittu tapa suorittaa palvelus varusmiespalveluksen sijaan.

Hankkeen vastustajat tulevat myös vastustamaan kansalaispalvelua sillä perusteella, että se viivästyttää ihmisten osallistumista työelämään – jos siis ihminen suorittaisi kansalaispalveluksen esimerkiksi heti lukion tai ammatillisen koulutuksen jälkeen. Parhaassa ja loogisimmassa tapauksessa kansalaispalvelussa pääsisi heti oman alan työhön käsiksi, mutta huonoimmassa tapauksessa näin ei kävisi. Siitä huolimatta yhdyn kaikkiin niihin etuihin, mitä olette luetelleet www-sivujenne etusivulla.

Tärkeää olisi mahdollisimman laaja poliittinen rintama kansalaispalvelun tueksi. Sen toteuttamiseen myös tarvitaan yhteiskunnan eri toimijoita: julkista sektoria, yksityistä sektoria sekä kolmatta sektoria. Esimerkiksi toiminta SPR:n tai jonkin lasten hyvinvointia edistävän järjestön riveissä olisi hyödyllinen tapa auttaa.

Kansalaispalvelu olisi oiva tapa edistää yhteiskuntaamme, koska se lisäisi tasa-arvon ja sitä kautta yhteisöllisyyden tunnetta. Me itse vaikutamme omalla työllämme ja esimerkillämme siihen yhteiskuntaan, jossa elämme. Tehkäämme siis se vielä paremmaksi.

Teemu Häkkinen, Jyväskylä