Archive for the ‘Siviilipalvelus’ Category

Yhteiskuntatyöstä kansalaisvelvollisuus

perjantai, maaliskuu 9th, 2012

Presidentinvaaleissa nostettiin  esiin syrjäytyminen ja kiusaaminen.
Taloustilanteen vuoksi yhteiskunnan menoja karsitaan alan työpaikkojen ja palvelujen heiketessä. Samaan aikaan meillä on runsaasti tärkeää työtä, joka ei toimi talouden säännöin. Vapaaehtoistyönä autetaan nuoria, lapsia, vanhuksia ja vähäosaisia. Työ voi olla läsnäoloa, keskustelua
tai ruoan jakamista.

Mielestäni yhteiskunnan tulisi nostaa tämän vapaaehtoistyön profiilia. Sitä voitaisiin alkaa kutsua yhteiskuntatyöksi ja kannustaa siihen hakeutumiseen. Kun palkkatöissä on katkoja esimerkiksi opiskelun tai lamakauden takia, yhteiskuntatyön tekeminen estäisi syrjäytymistä sekä työtä tekemällä, että työn tuloksena. Kunnat voisivat nimetä kunta- tai  kaupunginosayhteisöissä yhteiskuntatyötä järjestävät yhdistykset. Niitä järjestävät myös työttömien yhdistykset, ja yhteiskuntatyötä voisi olla kunnan hyväksynnällä esimerkiksi korttelikatujen siivous ja kolaaminen.

Asevelvollisuuden muuttuessa voitaisiin myös siviilipalveluksen työ teettää tuntimääräisesti yhteiskuntatöinä useiden vuosien aikana. Yhdessä tärkeitä tehtäviä tekemällä rakennetaan yhteenkuuluvuutta, ihmisarvoa ja turvallista yhteiskuntaa.

Olisin valmis ottamaan radikaalimmankin askeleen. Lisätään kansalaisvelvollisuuksiin yksi tunti yhteiskuntatyötä kuukaudessa, jota voisi kerätä saldoonsa haluamaansa tahtia. Vuoden lopussa luettaisiin iltapäivälehdistä, kenellä on yhteiskuntatyötä tekemättä.

Teemu Lehtinen
pienyrittäjä
Helsinki

Kopioitu Helsingin Sanomien Mielipidesivulta 8.3.2012

Hallitusohjelmassa hyvin vähän konkreettista asiaa koskien asevelvollisuuden uudistamista

tiistai, kesäkuu 21st, 2011

Alla olevat 2 kappaletta hallitusohjelmassa liittyvät asevelvollisuuteen:

Suomi painottaa myös naisten osallistumista kriisinhallintaan ja rauhanrakennukseen. Suomi pyrkii edistämään vahvasti YK:n päätöslauselman 1325 mukaisesti naisten ja tyttöjen asemaa aseellisissa konflikteissa ja selkkauksissa. Suomi panostaa voimakkaasti siviilikriisinhallintaan, ja Suomen siviilikriisinhallintastrategia päivitetään.

Yleistä asevelvollisuutta kehitetään Siilasmaan raporttiin tukeutuen. Vapaaehtoisen maanpuolustuksen roolia tarkastellaan osana puolustusvoimauudistusta. Ruotsinkielinen varusmieskoulutus turvataan lainsäädännön edellyttämällä tavalla. Puolustusvoimauudistus toteutetaan noudattaen hyvää ja vastuullista henkilöstöpolitiikkaa.

Askeleita kohti siviilipalveluksen ja maanpuolustuksen yhteistä tietä

keskiviikko, kesäkuu 15th, 2011
Yhtenä vaihtoehtona sikäli näkisin, koska järjestelmä on ehkä jo 
liian juurtunut kertamuutosta ajatellen eikä sitä kukaan välttämättä 
uskalla tehdäkään yleisen mielipiteen vuoksi, että toiminnan muutos 
aloitettaisiin asteittain ns. sisältä päin ajamalla. Antaisi vaikkapa 
nykyisen aseellisen/aseettoman palvelusjärjestelmän olla vielä 
sellaisenaan, mutta alkaisi tehdä radikaaleja muutoksia 
siviilipalvelukseen. Nythän systeemi on kuten jo itsekin sanoin, että 
valtaosa ei ole enää missään määrin pasifisteja tai aatteellisia 
ihmisiä vaan kuka mistäkin syystä hakeutuu, syitä on monia mutta 
pääsääntöisesti kuitenkin fyysisesti ja henkisesti sillä tavalla 
terveitä ettei rauhallisempi palvelusmuoto ilman rankkaa fyysistä 
rasitusta ole välttämättä kellekään mikään 

ongelma. Johan nyt on esim. lukuisten vapaaehtoisjärjestöjen ja 
maanpuolustuksellisten kaikille kansalaisille avointen 
vapaaehtoistoimintojenkin koulutukset ja systeemit hyvin lähellä tai jo 
täysin sisältävätkin sellaisia menetelmiä ja opetusta, joka menee jo 
täysin yleishyödyllisinä kansalaistaitoina niin mahdollista kriisiajan 
toimintaa ajatellen kuin ihan siviili/rauhanajan kansallisia 
uhkatilanteitakin. Ja mikä tärkeintä niin ihmisille tulisi 
yhteisöllisyyttä ja omia tehtäväkenttiään jotka esim. kriisiajan 
liikekannallepanotilanteessa tai vakavassa sisäisessä kriisissä 
olisivat kaikille selviä. (Kaikkea mahdollistahan on olemassa 
erilaisista koulutuksista, eli lukuisista nyt jotain mainiten niin 
erilaiset väestönsuojelu ja varautumiskoulutukset kotitalouksista 
laajoihin kokonaisuuksiin ja alueellisiin asioihin, erilaiset ensiapu, 
lääkintä ja muut terveydenhuollolliset asiat, muonitukset, erilaisiin 
kriiseihin varautumiset, erilaisten yhteiskunnan toimintojen 
jatkuvuuden turvaaminen joka ei tarvitse aseistusta tai puolutusvoimia 
vielä jne jne... Vaihtoehtoja on monia). Joten kysyttävä on, että miksi 
näitä ei hyödynnetä. Näyttäähän nyt siviilipalvelus paperilla ja 
koulutuksellisesti muuttuneen näemmä sen verran, että muutaman viikon 
koulutusjakson aikana käsitellään erilaisia yleishyödyllisiä asioita 
valinnasta riippuen, mutta kun sen jälkeen lähdetään vajaaksi vuodeksi 
monesti vain kuluttamaan aikaa ja paikkaan josta ei yhteiskunnallista 
jatkumohyötyä juurikaan ole, niin ei oikein aja tarkoitustaan. 

Siviilipalvelus nyt heti alkajaisiksi olisi muutettava sellaiseksi 
kansalais- ja varautumistaitokoulutukseksi josta olisi aitoa hyötyä 
rauhanaikanakin eri toiminnoille myös palveluksen jälkeen ja tämän 
pystyisi myös osoittamaan. Kun palvelukseen tulisi positiivista 
näkyvyyttä ja se alkaisi lähestyä jo aseellisen palveluksen imagoa edes 
hieman, sekä tosiaan tuottaisi järkevää lopputulosta 
yhteiskunnallisesti niin sitä kautta asiaa voisi olla helppo ajaa 
eteenpäin. Jos joskus oltaisiin tilanteessa jossa asepalveluksen ja 
kansalaispalveluksen rajapinnat olisivat jo hyvin lähellä toisiaan ja 
kansalais -eli nykyinen siviilipalvelus kiistatta tukisi 
puolustusvoimien toimintaa sekä rauhan, että kriisiaikana, niin 
voitaisiin alkaa puhua jo näiden enemmän yhdistämisestä ja 
palvelusmuotojen muutoksesta sisäkkäin ja päällekkäin, vaikka kyse 
kummiskin olisi edelleen tietyissä asioissa rajapintoja ylittämätön 
niiden osalta jotka niin itse haluaisivat. Mitä lähempänä palvelukset 
olisivat toisiaan ja alettaisiin puhua tasavertaisuudesta, niin sitä 
helpompi ja yksinkertaisempi on miettiä isompia muutoksia. Mikäli niitä 
tarvitsisi siinä vaiheessa enää paljon tehdäkään ja järjestelmä olisi 
itse muodostanut itsestään juuri ideaalin. 

Vaikeita kysymyksiä tosiaan, koska tosiaan otettava aina huomioon että 
riittävä puolustus ulospäinkin on aina oltava olemassa ja nythän se 
sikäli onkin yleisen asepalveluksen kautta. Ongelma vain on tosiaan nyt 
se, että yhteiskunnan muut osa-alueet eivät ole kovin vakaalla pohjalla 
taustalla ja tämä puoli pitäisi saada jotenkin myös huomioitua 
huomattavasti paremmin. Kansalaispalvelus olisi tähän yksi hyvä lääke, 
ehkä alkaen aluksi juuri siviilipalveluksen radikaalista muuttamisesta 
sellaiseksi että sen hyöty olisi aidosti kiistaton. Tosiaan kun käden 
käänteessä ei muuteta varmaankaan mitään, niin pienistä asioista 
pitäisi aloittaa. Luonnollisesti nyt eletään kovin vaikeita aikoja 
taloudellisessa taantumassakin, eli kaikkihan maksaa sinällään jota 
lähdetään muuttamaan ja siihen päälle paine tehdä mitään suuria 
muutoksia joissa olisi jonkun nimi alla. Ja luonnollisesti Veteraanien 
perintökin olisi huomioitava edelleen eikä missään nimessä saisi alkaa 
mitätöimään. Kuitenkin ajat ovat 70:ssä vuodessa vain kovin muuttuneet 
ja nyt ovat eri ajat, jolloin kansakunnan yhteneväisyyttä ja 
yhteiskunnan rakennusta pitäisi jälleen tiivistää ja parantaa. Tästä 
johtuen vaikka vanhat muistaen kunnioituksella, pitäisi uudet ajat aina 
huomioida sen hetken elementtien ja tekijöiden pohjalta myös. Nyt 
yhteiskunta ei oikein toimi tällaisenaan. Ihmelääkettä ei ole asioihin, 
mutta pala kerrallaan voisi asiat saada paremmaksi. Edelleen muistaen 
kansan yhteneväisyyttä 1920 ja -30 ja -40 -luvuilla mainittujen 
Suojeluskuntien, Lotta Svärdin ja muun yhteenkuuluvuutta lisäävän 
toiminnan kautta. Vastaava yhteishenki olisi jotenkin saatava terveellä 
pohjalla ja ajattelutavalla luotava yhteiskuntaan nytkin . 
Kansalaispalvelussa voisi olla toiminnan ydin, jos niin vain 
haluttaisiin. Askel kerrallaan luomalla. 

Janne Sokka

Olemmeko menossa oikeaan suuntaan?

tiistai, kesäkuu 14th, 2011
Juttua on niin paljon sivuilla, että ihan sattumalta kun sivut löysin 
niin piti oikein alkaa lueskelemaan, pitkän tovin katselinkin asiaa. 

Oma näkökulmani on taustan ja ammattien puoleen ym. että homman 
pääpointti (joka aika keskeinen ajatus vaikuttaa teillä olevankin) 
olisi juuri herätellä nyky-yhteiskunta siihen etteivät kaikki olisi 
hajallaan omilla tonteillaan ja kova nokittelu miten asioiden pitää 
olla. Tosin ymmärrän, että Suomen kokoisessa maassa on oltava tietysti 
ns. uskottava puolustus mutta eihän tilanne todellakaan ole nykyään 
sellainen kuin sen tulisi olla vaikka paperilla näyttäisi kuinka 
hyvältä ja kun siirtelee nuppineuloja kartalla. 

Tosiasia on kuitenkin, että erittäin suuri osa käy armeijan saamatta 
siitä mitään hyötyä yhteiskunnalle, se on vain pakko saada äkkiä alta 
pois ja juuri se olennainen jää saavuttamatta eli jokaiselle yksilölle 
herätettyä jonkinlainen positiivinen mielikuva yhteiskunnan osana 
olemisesta. Ja otettava huomioon myös se olennainen juttu, eli ainahan 
upseeristo ja päättäjät sotivat edellistä sotaa ja sen tuomia oppeja. 
Jotenkin en näe, että seuraava mahdollinen konflikti käytäisiin enää 
siten (kaikki kunnia toki menneille ja Veteraaneille), että Suomalaiset 
makaisivat montussa ampumassa pystyssä kohti juoksevia massarivistöjä.. 
Eiköhän konflikti tulisi olemaan aikalailla erilainen ja mahdollisesti 
niin tekninen, että suurella määrällä pyssyt kädessä patsastelevaa (ja 
armeijassa huonosti motivoitunutta, eikä paljon jäänyt sieltä käteen) 
väkeä ei paljoa välttämättä tekisi. Tosin tietty otettava huomioon 
tietysti myös se, että jos tulisi valikoiva asepalvelus niin 
riittäisikö motivoitunutta menijää tarpeeksi? Kummiskin onhan 
aseellista puolustustakin oltava. 

Siviilipalvelus ei kyllä puolestaan myöskään hyödytä paljon ketään 
tällä hetkellä ja koska sen arvostuskin on mitä on, niin yksi tyhjän 
kanssa. Ei se siitä mihinkään kehitykään tällä tavoin. Aate- ja 
pasifistiväki (aito) on kyllä melkoisen kuollut lajike ja sielläkin on 
useimmiten enää vain sellaisia jotka ovat hetken inttiä kokeilleet ja 
"ei iskenyt", tai sitten eivät koskaan menneetkään. Eihän se vaadi kuin 
kaavakkeen täyttämisen ja pääsee vuodeksi hommiin, mistä ei 
yhteiskunnallista hyötyä ole siitäkään edes sitä vähää kuin 
asepalveluksesta. Toki hyöty voi olla pääoman suhteen hyvinkin suuri 
itse tekijälle ja sillä hetkellä paikalle jossa tekee (terveydenhuolto 
jne) mutta tähänkin pitäisi tosiaan saada jokin sellainen järjestelmä 
joka tukisi ja palvelisi a) OIKEASTI jos jokin kriisiaika koittaisi b) 
OIKEASTI jokainen tekisi sellaista hommaa, joka tukisi epävakauden 
aikoja. Kuten asepalveluksessakin, niin jokaiselle osoitettaisiin jokin 
sellainen tehtävä ja kokoontumispaikka joka lankeaisi päälle siinä 
vaiheessa, kun kansaa laajemmin tarvittaisiin. Juuri 
kansalaispalvelumalli järkevässä muodossa voisi luoda todella kovan 
rungon asiaan. Etenkin tuo, että sivareiden ei-rauhanajan toimenkuvasta 
ei kukaan tiedä vielä mitään, eivät itse eikä kukaan muukaan ja 
asepalveluksen käyjistä valtaosa on motivoitumattomia ja hampaat 
irvessä käyneet pakolliset alta pois -ei ole kyllä mikään kova 
maanpuolustusrunko. 

Kansalaispavelus olisi juuri omiaan tuossa kohdin. En nimittäin näe 
niinkään oleellisena tällä hetkellä varautumista mihinkään ulkoiseen 
uhkaan, mutta sisäisiin ala Nokian vesikriisi laajemmassa mittakaavassa 
pitäisi kyllä alkaa muuttuvassa nykyajassa varautumaan. Eihän se vaadi 
kuin 3 päivää kestävän sähkökatkoksen jossain kaupunkialueella, niin 
tässä ollaan täysin halvaantuneita eikä kukaan tiedä mitä pitäisi 
tehdä. Jos olisi laaja reservi ennen kotirintamaksi kutsuttua väkeä 
jotka olisi kaikki jaettu omiin lohkoihinsa palveluksen ja motivaation 
kautta, niin asia olisi jo ihan toinen. Nyt käytännössä vapaaehtoisuus 
perustuu lukuisiin ja taas lukuisiin vapaaehtoisjärjestöihin joiden 
toiminnasta taas ei ulkopuolella tiedetä oikein mitään ja oikein ei tuo 
reserviläistoimintakaan ala vanhemmat "Isänmaalliset miehet" oikein 
vakuuta:) 

Ja pelkästään jo tuo yhteisöllisyys puuttuu ihmisiltä nykyään vallan 
täysin. Tämä on ehkä huono esimerkki, mutta kärjistän nyt sikäli että 
viime sodat päättyivät siedettävään lopputulokseen koska olivat 
olemassa Suojeluskunnat ja Lotta Svärd, joiden arvo nousi 
arvaamattomaksi kun sota syttyi. Kyse ei niinkään ollut läheskään aina 
siitä, että olisi oltu supersotilaita (vaikka tätäkään puolta ei voi 
kieltämättä kiistää), vaan juuri suuren määrän ihmisiä jo parikymmentä 
vuotta hitsautunut yhteistoiminta ns. kaikkien hyväksi yhteiskunnassa, 
oli se aika keskeinen pointti. (Unohdetaan nyt esim. Suojeluskuntien 
negatiiviset "valkoiset" toiminnat jne, huomioidaan vain tuo 
yhteisöllisyysasia ja miten heti oli ryhmä valmis vaikka mihin niin 
miesten kuin naistenkin osalta). Tällainen tarvitsisi olla 
jonkinlaisena toimintamallina olemassa rauhanajan tilanteena 
nykyäänkin, ilman luonnollisesti mitään yltiöisänmaallisia sävyjä, vaan 
tuo yhteisöllisyys ja monipuolinen maan ja ihmisten hyväksi toimiminen 
se keskeinen asia. 

Itse vain nähnyt aika montakin puolta asioista, ensin lähes alokasaika 
intissä (kahdessa eri erässä) mutta sukurasitteet pakottivat 
keskeyttämään ja jäi joko vapautus tai siviilipalveluksena loppuun. 
Jossain muodossa kun halusi käydä niin vapautusta en halunnut, vaikka 
haukuttu vaihtoehto olikin, oma valinta kuitenkin. Noina 
siviilipalveluskuukausina kyllä huomasi hyvin suoraan sanoen, miten 
turhaa hommaa se on eikä sitä kukaan edes tosiaan käy enää juuri 
aidoista ja laillisista syistä. (Tosin aidosti terveysongelmaisiakin on 
paljon, jotka eivät halua vapautusta. Kaikkihan kuitenkin ovat silti 
samaa kivitettävää massaa valintansa puoleen, ei tässä kohdin erotella 
vaan muistellaan talvisotaa edelleenkin -> Kansalaispalvelus voisi 
poistaa tätäkin ongelmaa eli armeijaan motivoitumattomatkin 
saattaisivat löytää itselleen sen ns. oikean paikan yhteiskunnassa ja 
samalla ei menisi potentiaalia hukkaan niissä lukuisissa jotka eivät 
pystyisi terveyden puoleen olemaan armeijassa mutta saisivat 
"kunnioitetun mahdollisuuden" suorittaa silti. Paljon menee c-miehiä 
hukkaan sen vuoksi, että mieluummin vapautus kuin sivari vaikka 
motivaatiotakin olisi. Sivari koetaan liian ahdistavaksi ja haukutuksi 
yhteiskunnassa, monesti jo ihan perheen ja suvun taholta...). 

Työt kun kuitenkin ovat vieneet itseäni vartijana ja 
järjestyksenvalvojana puoleen ja toiseen ja sillä puolella on paljon 
kouluttautunutkin ja tehnyt kaikkia mahdollista, niin on todella 
huomannut miten huonosti tämä maa voi... Vielä kun hieman ollut välillä 
vapaaehtoisjutuissa itsekin mukana, niin huomaa miten paljon kaikkea 
potentiaalista yhteiskuntaa hyödyttävää voisi olla olemassa ja 
vaihtoehtoja, mutta sitä ei hyödynnetä ja lisäksi kaikki ajattelevat 
vain itseään. Jos nyt tulisi sota siihen tilanteeseen kuin nyt tai edes 
joku tarpeeksi kova kansallinen sisäinen kriisi niin tämä maa olisi 
kusessa ja pahassa. Jotain tarttis tehrä, mutta näemmä edelleenkin se 
on vain ainoa oikea vaihtoehto satsata armeijaan ja uhka tulee 
Idästä... Aivan väärä asenne tilanteeseen, mutta näistä päättävät ne 
jotka eivät oikein katsele suuria linjoja. Nyt kun katsoo jo miten 
huonossa jamassa on terveydenhuolto ja poliisin määrärahat niin tällä 
menolla ei kovin ruusuisia vuosikymmeniä ole tiedossa. Etenkin kun 
edelleenkään en usko, että se kaikista vakavin uhka nyt tuossa rajan 
takana on. Tai ainakaan se ei nyt ole ehkä niitä pääprioriteetteja 
mielestäni..

Mutta tosiaan oikealla asialla olette, jos ei yritä niin mitään ei 
ainakaan saakaan. Ehkä se joskus...

Janne Sokka

Isoin ongelma tämän päivän asevelvollisuudessa on siviilipalvelus

perjantai, huhtikuu 8th, 2011

Libyasta tärkeämpiin asioihin

Kirjoittanut Jarno Limnéll, Iltalehti 7.4.2011

Turvallisuuspolitiikka ei ole noussut vaaliteemaksi. Valitettavasti. Keskustelua on herättänyt ainoastaan Suomen mahdollinen osallistuminen Libyan operaatioon. Päivänpoliittisen Libyan sijasta olisi turvallisuuspoliittisella asialistalla huomattavasti tärkeämpiä asioita, joihin tarvittaisiin selkeitä kannanottoja. Onneksi vielä ehtii.

Asialistan tärkein kysymys on puolustusvoimien uudistaminen, joka tullaan kirjaamaan tulevaan hallitusohjelmaan. Puolustusvoimissa ja maanpuolustuksessa on ensi vaalikaudella tapahtumassa iso myllerrys, yksi Suomen itsenäisyyden ajan suurimmista. Asian luulisi tulevia päättäjiä kiinnostavan.

Jos armeijan käyttötarkoituksen, varuskuntaverkoston tai viranomaisyhteistyön pohtiminen tuntuu liian hankalalta, on pelkästään asevelvollisuusasiassa riittävästi mietittävää. Nykymuodossaan asevelvollisuus on tullut tiensä päähän. Tarvitaan vaihtoehtoja – tarvitaan selkeitä poliittisia näkemyksiä. Hyvänä keskustelunavauksena voi pitää tänään julkistettua Vihreän miesliikkeen tekemää ”Armeijamallia”. Oli itse ehdotuksesta mitä mieltä tahansa, niin juuri tämänkaltaisia hyvin perusteltuja kannanottoja turvallisuuspolitiikkamme tarvitsee. Kaikkein eniten.

Asevelvollisuuden isoimmat haasteet eivät koske varusmiespalveluksen aikaa, jota on viimeisen vuosikymmenen aikana kehitetty lähes kiitettävällä tavalla. Asevelvollisuudessa on muita asioita, joihin tulee puuttua pikaisesti – ja joihin odottaisi poliittisia linjauksia.

Isoin ongelma tämän päivän asevelvollisuudessa on siviilipalvelus, joka koetaan (ja käytännössä usein myös toteutuu) turhana täytepalveluna asepalvelusta käymättömille. Nykymuotoisesta siviilipalveluksesta ei ole hyötyä juuri kenellekään. Samalla puolustusvoimat on kiristänyt sisäänpääsykriteerejä armeijan harmaisiin ja palveluksen keskeyttämisluvut ovat kasvaneet. Eikä jatkossa edes tarvitse kouluttaa nykyisen suuruista reserviä. Siviilipalveluksen tai sen korvaavan palvelusmuodon tarve lisääntyy siis vääjäämättä. Tämän palveluksen olisi syytä olla järkevä niin sitä suorittavalle kuin suomalaiselle yhteiskunnalle.

Moni reserviläinen varmasti kuuntelisi poliitikkoa, joka puhuisi varusmiespalveluksen jälkeisestä asevelvollisuusajasta, joka siis päättyy vasta 50 tai 60 ikävuoteen. Moni maanpuolustustahtoinen reserviläinen on turhautunut, kun kertausharjoituskutsua ei kuulu, eikä häneen olla minkäänlaisessa yhteydessä varusmiesajan jälkeen. Hyödynnettävää potentiaalia koulutetussa reservissä olisi, ja parempi huolenpito reserviläisistä kannattaisi yhteiskunnallemme.

Huomion voisi myös kohdistaa naisiin. On suuri heikkous, että naiset on lähes kokonaan unohdettu voimavarana luoda turvallisuutta yhteiskuntaamme. Olisi hyvin tärkeää huolehtia siitä, että naisten valmiuksia toimia niin arkipäivän kuin poikkeusaikojen erilaisissa turvallisuustilanteissa saataisiin parannettua. Tässäkin olisi erinomainen perustellun poliittisen avauksen paikka.

Turvallisuuspoliittisia keskustelunaiheita riittää, ja aiheet ovat meille suomalaisille sekä läheisiä että tärkeitä. Kannanottoja odotetaan, sillä ääniä on vielä suuri joukko jaossa. Ehkä turvallisuuspoliittiset asiat nousevat vaalitaistelun loppumetreillä ratkaiseviksi?

Korkeimman oikeuden presidentti Pauliine Koskelo soisi myös naisille yhteiskuntapalveluvelvoitteen

sunnuntai, maaliskuu 27th, 2011

Sukupuolten välille balanssi

Ote Ruotuväki-lehden numerosta 10/08

Pauliine Koskelon mukaan suurin muutostarve tasa-arvon saralla on vanhemmuuden kustannusten tasapainottaminen myös miesvaltaistaisille aloille. Hänen näkemyksensä mukaan ei ole reilua, että naisvaltaiset alat joutuvat maksamaan kohtuuttoman osan vanhemmuuden aiheuttamista kuluista, vaikka kyseisten menojen tulisi olla kaikkien yhteisiä. Menojen jakaminen parantaisi naisten asemaa työelämässä.
Toisaalta Koskeloa huolestuttaa myös miesopiskelijoiden radikaali vähentyminen yliopistomaailmassa.
– Koulutusjärjestelmää pitäisi tasapuolistaa siten, että sukupuolten välillä pysyisi tasapaino yliopistoissa, Koskelo tuumii.
Presidentin mielestä myös kauniimmalle sukupuolelle pitäisi olla jonkin sortin yhteiskuntapalvelus.
– Naisille pakollinen yhteiskuntavelvoite voisi tulla kyseeseen, sillä se tekisi monelle naiselle hyvää, ja Suomen turvallisuuden takaaminen on nykyisin muutakin kuin sotilaallista puolustamista, kuten maanpuolustuskurssit ovat osoittaneet. Jos naisille olisi aikanaan ollut jonkinlainen yhteiskuntavelvoite, olisin osallistunut erittäin mielelläni, presidentti vakuuttaa.

Asevelvollisuus vai yhteiskuntapalvelu?

sunnuntai, maaliskuu 27th, 2011

10.9.2010 15:51Vihreät esittävät armeijamme reservin supistamista 75 000-150 000 henkeen valikoivalla asevelvollisuudella. Halukkaita mallin armeijaan varmasti riittäisi, mutta valikoivuudella asevelvollisuuden tehtävä eri kansanryhmien miespuolisia jäseniä yhdistävänä kytköksenä romuttuisi. Muutokseen liittyy perustavia ongelmia.

Asevelvollisuusarmeijoita ei luotu vain ulkoisia vihollisia vastaan vaan myös tasoittamaan sisäisiä jännitteitä. Kansalaisarmeija on purkanut valtiojohdon yksipuolista määräysvaltaa sotilaalliseen voimaan. Kun laki samalla kieltää sodankäynnin välineet yksityisiltä tahoilta, se on eräs demokraattisen yhteiskunnan kulmakivi.

Valikoivuus murentaisi asevelvollisuuden positiivisimman ulottuvuuden, voimankäytön hallinnan hajauttamisen. Jos alle viidennes ikäluokasta saa asekoulutuksen, enemmistö jäisi puolustuskyvyn ulkopuolelle. Puolustusta suunniteltaessa ei voi jättää huomiotta kansan ja armeijan välisen konfliktin mahdollisuutta. Asekoulutuksen valuminen rajatulle joukolle sisältää mielivallan riskin.

Ohjelmassaan vihreät eivät pidä Natoa tarpeellisena. Silti esimerkiksi puolueen presidenttiehdokas Pekka Haavisto on osoittanut myönteisyyttä sotilasliittoa kohtaan. Vihreiden malli olisi Nato-yhteensopiva. Reservin pienentäminen, valikoiminen ja teknistäminen ovat yhtä kuin Naton nykylinja.

Valikoivuudella haetaan myös sitä, että iso osa ikäluokasta siirtyisi aiemmin työelämään. On kyseenalaista, parantaako töiden kiirehtiminen nuorten mahdollisuuksia etsiä paikkansa yhteiskunnassa. Kuinka vihreiden malli edistää ympäristön kannalta kestäviä elintapoja perinteisen palkkatyön ja massakulutuksen kierron sijaan? Entä rauhanaatetta tai aseistariisuntaa?

Malli johtaisi yhteiskunnasta etäännytettyyn armeijaan ja Natoon hakeutumiseen. Se ei tarjoa uusia perusteita Suomen puolueettomuudelle, ei vaihtoehtoa puolustus- tai työvoimapolitiikkaan eikä ulospääsyä kiihtyvästi militarisoituvasta maailmasta.

Puolustuskysymystä voi lähestyä kokonaan toisin. Asevelvollisuuden tulevaisuus voi olla järjestelmä, jossa koko ikäluokka sukupuoleen katsomatta suorittaa yhteiskuntapalveluksen. Asepalveluksen tasa-arvoisena vaihtoehtona olisi kouluttautuminen siviilikriisinhallinnan reserviksi tai yhteiskunnallisesti hyödyllinen työ julkisella tai kolmannella sektorilla.

Yhteiskunnallinen työ tukisi leikkauskierteessä olevia peruspalveluja ja yhteistä hyvinvointia. Se ehkäisisi julkisen ja kolmannen sektorin alistamista yksityisen sektorin ehtoihin. Nuoret omaksuisivat yhteiskunnallisia taitoja ja tietoja. Rauhanaate voimistuisi, koska yhteiskunnan eteen työskentely näyttäytyisi pelkän asekoulutuksen sijaan yhteisvaurauden rakentamisena ja kehittämisenä.

TERO TOIVANEN tutkija JOONATAN VIRTANEN opiskelija Jyväskylä

Demarinuoret lyhentäisivät siviilipalvelusta ja kehittäisivät asevelvollisuutta kohti kansalaispalvelua

sunnuntai, maaliskuu 27th, 2011

Satakunnan Kansa

 

Demarinuoret vaatii, että siviilipalveluksen kestoa lyhennetään lähemmäksi varusmiespalveluksen keskimääräistä pituutta.

– Esimerkiksi kolmen kuukauden lyhennys 9 kuukauteen nykyisestä 12 kuukaudesta olisi suotavaa, kommentoi Demarinuorten varapuheenjohtaja Sanna Marin.

Työ- ja elinkeinoministeriö julkaisi 9. maaliskuuta Siviilipalvelus 2020 -mietinnön. Se sisältää joukon ehdotuksia siitä mihin suuntaan siviilipalvelusta tulee kehittää.

Demarinuoret huomauttaa, että viimeisimpien tutkimuksen perusteella yhä harvempi suomalainen kannattaa varusmiespalveluksen pitämistä nykyisellään.

– Nyt olisi hyvä aika pohtia nykyisen asevelvollisuusmallin muuttamista kohti yleistä kansalaispalvelusta. Nyt käytössä oleva malli on epätasa-arvoinen, eikä juuri ota huomioon ihmisten omia vahvuuksia ja kiinnostuksia, Marin lisää.

Keskustanuorten Maisila: Yleinen yhteiskuntapalvelu asevelvollisuuden rinnalle

sunnuntai, maaliskuu 27th, 2011

Keskustanuorten Maisila: Yleinen yhteiskuntapalvelu asevelvollisuuden rinnalle

 

09.07.2010

Tuhannet varusmiehet kotiutuvat tänään suorittamansa asepalveluksen jäljiltä ja samanmoinen sakki viettää viimeistä viikonloppua ennen maanantaista velvollisuuteen astumista. Kotiutumispäivät kirvoittavat kerta toisensa jälkeen keskustelua ja ajatuksia Suomen maanpuolustukseen ja erityisesti yleiseen asevelvollisuuteen liittyen.

Suomen puolustuspolitiikassa uudenlaiset haasteet ovat viime vuosina korostuneet eikä aseellinen hyökkäys naapurista enää 2010-luvulla tunnu kovin todennäköiseltä. Uudenlaiset uhat ovat muuttaneet turvallisuuskäsitystä, vaikkei geopoliittinen asemamme ole muuttunut miksikään. Nykytilanteessakin yleinen asevelvollisuus näyttäytyy ainoana mahdollisena vaihtoehtona. Laajan maantieteellisen alueen puolustaminen on ja pysyy omilla harteillamme, kansainvälisen yhteistyön syventymisestä huolimatta.

–          Tänään kotiutuvat varusmiehet ovat saaneet monipuolista koulutusta ja antaneet tärkeän panoksen isänmaan hyväksi. Huomiota on kuitenkin kiinnitettävä entistä enemmän palveluksen sisältöihin ja siihen, että kertynyt osaaminen pystytään hyödyntämään myös rauhan aikana esimerkiksi laajan ympäristökatastrofin sattuessa. Asevelvollisuuden on tarjottava sotataitojen, yleisten käyttäytymistaitojen, kuntokasvatuksen ja johtamiskoulutuksen lisäksi oikeita välineitä erilaisten siviilikriisien varalle. Palveluksen on oltava hyödyksi niin yhteiskunnalle kuin yksilöllekin, painottaa Keskustanuorten varapuheenjohtaja Carita Maisila.

Yleisen asepalveluksen rinnalle olisi kehitettävä yleinen aseeton yhteiskuntapalvelus, joka osaltaan korvaisi nykyisen siviilipalveluksen ja muokkaisi myös asepalvelusta. Yhteiskuntapalveluksessa koulutettaisiin koko ikäluokalle tarpeellisia taitoja kriisitilanteiden varalle.

–          Uudenlaisen palvelusmuodon kehittämisessä on paljon avoimia kysymyksiä, mutta yleinen velvollisuus palveluksen suorittamiseen takaisi sen, että kaikilla kansalaisilla on tietynlaiset perustaidot sota- ja kriisitilanteiden varalle. Yleinen palvelusvelvollisuus tasoittaisi nykyistä sukupuolien välistä epätasa-arvoa ja tarjoaisi sekä yhteiskunnalle, että yksilölle tarpeellista osaamista. Erilaisten palvelusvaihtoehtojen kestoa, suorittamistapaa ja sisältöjä on kuitenkin mietittävä tarkoin, jotta lopputulos on tarkoituksenmukainen, ideoi Keskustanuorten varapuheenjohtaja Carita Maisila.

Lisätietoja:

Carita Maisila, Keskustanuorten varapuheenjohtaja, 044 360 0022, carita.maisila(at)keskustanuoret.fi

Siviilipalvelun kehittämistyöryhmä puhuu KANSALAISPALVELUSTA

perjantai, maaliskuu 18th, 2011

Ote siviilipalveluksen kehittämistyöryhmän mietinnöstä sivulta 43

Päävaihtoehtoja siviilipalveluksen kehittämiselle

Työryhmällä ei ole ollut toimeksiantonsa puitteissa mahdollisuutta arvioida perus-
teellisesti siviilipalvelusjärjestelmän kokonaisuudistusta. Työryhmä on kuitenkin
tarkastellut alustavasti mahdollisuutta korvata nykyinen järjestelmä eräänlaisella
kansalaispalvelumallilla. Tällaisessa järjestelmässä palveluksen voisi suorittaa
asepalveluksena, yhteiskunnan turvallisuutta edistävissä tehtävissä tai sosiaali-
ja terveysalan tehtävissä. Palvelus ilmentäisi palvelusvelvollisen/kansalaisen kuu-
lumista yhteiskuntaan, jolloin jokaisella olisi velvollisuus antaa oma panoksensa
yhteiskunnan hyväksi. Kansalaispalvelus voisi tällöin koskea kaikkia nuoria aikui-
sia. Uudistus vaikuttaisi erittäin voimakkaasti nykyiseen yleiseen asevelvollisuuteen
maanpuolustusjärjestelmän perusteena.

Vaihtoehtoisesti olisi periaatteessa ajateltavissa, että koko ikäluokka (sekä mie-
het että naiset) olisivat palvelusvelvollisia ja että järjestelmä rakennettaisiin ylei-
sen turvallisuuden takaamisen tavoitteen pohjalle. Valtioneuvoston kanslian aset-
tama työryhmä katsoi mietinnössään (Varautuminen ja turvallisuus, Komiteamie-
tintö. VNK julkaisu 21/2010), että ”kun yhteiskunnan voimavarojen hyödyntämi-
nen varautumisessa ja häiriötilanteiden hallinnassa on olennaisen tärkeää, on eri-
tyisesti kiinnitettävä huomiota viranomaisten, elinkeinoelämän, kansalaisjärjestö-
jen ja kansalaisten tiiviiseen yhteistoimintaan. Näin voidaan lujittaa yhteisvastuul-
lisuutta, mikä osaltaan edistää vapaaehtoistoimintaa sekä varautumiseen liittyvää
kansalaistoimintaa” (s. 86). Periaatteessa olisikin ehkä mahdollista korvata nykyi-
nen siviilipalvelusjärjestelmä eräänlaisella yleisellä turvallisuuspalvelulla, jossa
painottuisi yhteiskunnan kokonaisturvallisuus ja erilaiset kriisitilanteet. Tässä mal-
lissa palvelusvelvollisuus voisi koskea koko ikäluokkaa (ts. naiset ja miehet) tai jär-
jestelmä voitaisiin heijastaa nykyjärjestelmään siten, että siihen osallistuisivat vain
miehet ja vapaaehtoiset naiset. Myös tällainen uudistus olisi nykyisen maanpuolus-
tusjärjestelmän kannalta erittäin merkittävä.