Archive for the ‘Toteutusmalleja’ Category

Ajatushautomon malli kansalaispalveluksesta ei sisällä rikkaiden ohituskaistaa

lauantai, kesäkuu 9th, 2018

Lähtökohtana on, ettei kukaan voi ulkoistaa omaa tai yhteiskunnan turvallisuutta muille.

Julkaistu: 8.6. HS: Mielipide

Riippumaton ajatushautomo Elisabeth Rehn – Bank of Ideas julkaisi 23. toukokuuta selvityksen kansalaispalveluksesta, joka lisäisi kokonaisturvallisuutta. Se suoritettaisiin asepalveluksena tai siviilivalmiutta tukevana varautumispalveluksena. Kustakin ikäluokasta osallistuisi sopivaksi katsottu määrä ja laatu. Loput osallistuisivat maksamalla enemmän veroa.

Aiheesta virinneessä keskustelussa on noussut esiin tulkinta, jonka mukaan palvelusvelvollisuudesta voisi maksaa itsensä vapaaksi. Mitään ”rikkaiden ohituskaistaa” ei mallissa ehdoteta, eikä tahtoa tällaiseen ole havaittu. Malli perustuu suorituskykyihin. Yhteiskunnan elintärkeät toiminnot turvataan riittävällä osaamisella ja henkilömäärällä. Pieni kansakunta tarvitsee parhaat kyvyt.

Käytännössä kutsuntavaiheessa olevat nuoret voisivat vaikuttaa palvelusvalintaansa osaamisellaan ja kiinnostuksellaan. Jos palvelukseen ei saataisi riittävästi soveltuvia halukkaita, kuvaan astuisi ”suhteellinen vapaaehtoisuus”. Puolustusvoimille taattaisiin oikeus valita sopivaksi katsomansa henkilömäärä asepalvelukseen. Tarvittaessa voitaisiin velvoittaa myös kriisinkestävyyttä tukevaan varautumispalvelukseen.

Mallissa lisätään myönteisiä kannustimia vapaaehtoisuuden tukemiseksi, koska ”pakko” ei kokonaan poistuisi. Korkeammalla päivärahalla sekä verokannustimen kestolla ja suuruudella voidaan säädellä osallistumishalukkuutta.

Jos kyvykkääksi ja sopivaksi katsottu kansalainen kuitenkin kieltäytyisi ase- tai varautumispalveluksesta, häntä rangaistaisiin verokannustimen menettämisen lisäksi. Seurauksen laadun ja määrän jätämme jatkoselvityksen aiheeksi.

Mallin lähtökohtana on, ettei omaa tai yhteiskunnan turvallisuutta voi ulkoistaa muille. Taloudelliset kannustimet ovat vain osa kokonaisuutta. Maan turvallisuus vahvistuisi, kun huomioidaan, että malli kaksinkertaistaisi lähtökohtaisen henkilö- ja osaamispotentiaalin.

Tuomas Kuronen

Kaisa-Maria Tölli

Ossi Leander

Elisabeth Rehn – Bank of Ideas

Kansalaispalvelus on kaunis mutta tarpeeton ajatus – todellinen ongelma on se, että asevelvollisuus koskee vain miehiä

lauantai, toukokuu 26th, 2018

Kansalaispalveluksella haetaan mutkikasta ratkaisua yksinkertaiseen asiaan. Ongelmaan on olemassa tehokkaampi ratkaisu.
Tilaajille
Naisten vapaaehtoista asepalvelusta valmisteltiin 1990-luvun alussa. Elisabeth Rehn (r) toimi tuolloin puolustusministerinä.
Naisten vapaaehtoista asepalvelusta valmisteltiin 1990-luvun alussa. Elisabeth Rehn (r) toimi tuolloin puolustusministerinä. (KUVA: Mika Ranta HS)
Jarmo Huhtanen HS

Julkaistu: 26.5. 2:00 , Päivitetty: 26.5. 6:05

Keskustelu kansalaispalveluksesta putkahtaa aina silloin tällöin julkisuuteen. On helppo ymmärtää miksi, koska pohjimmiltaan siinä on kyse tärkeästä yhteiskunnan perusarvosta: miesten ja naisten tasa-arvosta.

Miehiä ja naisia yhtäläisesti koskevan kansalaispalveluksen on ajateltu poistavan asevelvollisuutta koskevan epäkohdan.

Suomessa pakollinen asevelvollisuus koskee vain miehiä. Miesten ja naisten oikeudet ja velvollisuudet eivät voi kuitenkaan enää poiketa toisistaan näin merkittävässä asiassa.

Kansalaispalveluksesta on helppo puhua. Se on kaunis ja jopa idealistinen ajatus yhteisen hyvän eteen tehtävästä työstä. Ei ole kuitenkaan mitään yksimielisyyttä siitä, mitä kansalaispalveluksella tarkoitetaan. Maailmaltakaan ei löydy valmiita malleja.

Tuorein kansalaispalvelusta koskeva esitys julkistettiin keskiviikkona, kun entisen puolustusministerin Elisabeth Rehnin (r) ajatushautomo Bank of Ideas julkisti oman mallinsa keskustelun pohjaksi.

Esityksen sisältö on tiivistetysti se, että koko ikäluokka eli kaikki miehet ja naiset käskettäisiin kutsuntoihin. Puolustusvoimat valitsisi sitten sieltä haluamansa joukon asepalvelukseen.

Loput osallistuisivat niin kutsuttuun varautumispalvelukseen tai vaihtoehtoisesti maksaisivat enemmän veroa.

Varautumispalvelussa annettaisiin koulutus erilaisiin ei-sotilaallisiin uhkiin ja se korvaisi nykyisen siviilipalveluksen.

Rehnin ajatushautomon ehdotuksessa on sama perustavanlaatuinen vika, joka koskee muutakin aihepiirin keskustelua: kansalaispalvelukselle ei ole aitoa kysyntää.

Kansalaispalvelusta ei tarvita.

Asevelvollisuus on katsottu poliittisesti välttämättömyydeksi vähäväkisessä maassa, jolla on suuri pinta-ala ja vaarallinen sijainti. Asevelvollisuusjärjestelmä on tietyissä tilanteissa tehokkaampi tapa lisätä turvallisuutta kuin puhdas ammattiarmeija. Tätä on tieteellisesti tarkastellut esimerkiksi kansantaloustieteen emeritusprofessori Vesa Kanniainen turvallisuusgradientti-käsitteen kautta.

Kansalaispalvelusta suorittaville nuorille suunniteltuja tehtäviä hoitavat Suomessa rauhan aikana viranomaiset ja esimerkiksi kolmas sektori. Kriisiaikana suurin osa kansasta jatkaa normaalisti työtään ja takaa siten yhteiskunnan toimivuuden jatkuvuuden.

Suomi ei todellisuudessa tarvitse raskasta ”kansalaisia osallistavaa” kansalaispalvelusta, vaikka se ajatuksellisesti voisi kiehtoakin.

Suomi tarvitsee jotain muuta.

Suomi tarvitsee tasa-arvoisen asevelvollisuuden. Kun asevelvollisuus koskee molempia sukupuolia samalla tavalla, niin tasa-arvo-ongelma ratkeaa itsestään. Ei tarvitse keksiä kiertoteitä.

Puolustusvoimilla on tapana korostaa, että maanpuolustus on kaikkien asia. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kaikki naiset haluttaisiin asepalvelukseen.

Syynä on se, että Suomen sodan ajan armeija ei tarvitse lisää väkeä. Miehiä koulutetaan niin paljon, ettei kaikille ole osoittaa sodan ajan sijoitusta. Monet reserviläiset purnaavat jo nyt, koska eivät saa kaipaamiaan kertausharjoituskäskyjä.

Puolustusvoimilla ei ole myöskään budjetissa rahaa kaksinkertaistaa koulutettavien määrää. Armeijan lisärahoitus on tunnetusti aina kiven takana.

Koulutettavien varusmiesten määrä voitaisiin toki pitää nykytasolla sukupuolineutraalin asepalveluksen aikana. Se tarkoittaisi sen myöntämistä, että Suomessa siirryttäisiin valikoivaan asevelvollisuuteen. Puolustusvoimat haluaa välttää sitä loppuun asti.

Kenraalien kauhukuvissa valikoivan asevelvollisuuden epäillään romahduttavan järjestelmän, jonka katsotaan palvelevan tarkoitustaan. Epäily paljastaa hyvin, kuinka syvästi puolustushallinnossa todellisuudessa uskotaan juhlapuheissa korostettuun maanpuolustustahtoon.

Käytännössä Suomessa on jo nyt valikoiva asevelvollisuus. Nykyisistä parikymppisistä miespuolisista ikäluokista noin kolmasosa ei käy enää armeijaa. Asia uskalletaan jo sanoa ääneen, mutta siitä ei mielellään puhuta.

Elisabeth Rehnin ajatuspajan raportissa on keskustelun pohjaksi hyviä huomioita. Siellä muistutetaan muun muassa sellaisesta kansantalouden peruskäsitteestä kuin vaihtoehtoiskustannus.

Varusmies- tai kansalaispalvelusta suorittavan ikäluokan hinta Suomelle ei ole luettavissa valtion budjettikirjasta, vaan siinä pitää huomioida se, mitä menetetään, kun he eivät ole mukana tuottavassa toiminnassa. Tämän ymmärtäminen on monille hyvin vaikeaa.

Ei tarvitse olla kummoinen ennustajaukko kun veikkaa, että tasa-arvon tie on Suomen tie myös maanpuolustuksessa. Sen ”osallistavampaa” tapaa kansalaisten palvelukseen on vaikea keksiä.

Jarmo Huhtanen HS. 26.5.2018

KANSALAISALOITE KANSALAISPALVELUSTA TEHTY !!

maanantai, toukokuu 18th, 2015

Tasa-arvoinen kansalaispalvelus aseissa tai siviilissä
18.5.2015

TUTUSTU ja KANNATA SIVUSTOLLA:

https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/1274

Aloitteen tekijä Risto Paju

Aloite:

Esitämme asevelvollisuuden muuttamista kansalaisvelvollisuudeksi, joka koskee koko ikäluokkaa sukupuolesta riippumatta. Lisäksi esitämme, että siviilipalvelusta tarjotaan yhdenvertaisena palvelustapana aseellisen palveluksen rinnalla.

Perustelut

Tasa-arvon ongelmasta mahdollisuudeksi

Nykyinen, ainoastaan miehille pakollinen asevelvollisuus on selkeä epäkohta länsimaisessa tasa-arvoyhteiskunnassa. Monet miehet kokevat sen syrjivän heitä sukupuolensa perusteella. Monipuolisempi kansalaispalvelus voisi sen sijaan näyttäytyä monelle uutena mahdollisuutena.

Esimerkiksi itselle vieraan alan töitä pääsisi kokeilemaan vuoden ajan ilman suurempia sitoumuksia tai muita riskejä. Toisaalta niille, joiden oma ala on jo selvillä, olisi tiedossa mielekästä työkokemusta vuodeksi. Ei tietenkään täydellä palkalla, mutta ei myöskään täysin palkattomana harjoitteluna, jota moni opiskelija joutuu jo nyt tekemään.

Kasvatusnäkökulma

Asevelvollisuuden puolestapuhujat vetoavat toisinaan niihin nuoriin, joiden hajanaiseen elämäntilanteeseen varusmiespalvelus on tuonut positiivista nostetta. Ajatushan ei ole mitenkään sukupuolisidonnainen. Moni nuori nainenkin kaipaisi vastaavaa aktivointia yhteiskunnan toimesta.

Yleinen kansalaispalvelus toimisi luontevana jatkeena oppivelvollisuudelle, jonka laajentamista on pohdittu muillakin tavoin. Peruskoulu ikään kuin huipentuisi viimeiseen lukuvuoteen, jossa ei enää istuta koulun penkillä vaan valmistutaan aktiivisiksi kansalaisiksi tositoimissa.

Asevelvollisuuden rapautuminen ja kansallinen yhtenäisyys

Asevelvollisuuden merkitystä Suomen turvallisuudelle ei voi kiistää. Järjestelmää ei ole luotu tuottamaan maailman taitavimpia tai tehokkaimpia sotilaita, vaan kansallisesti yhteinen rintama, jossa maisterit ja duunarit ovat samalla viivalla ja kokevat tekevänsä yhdessä arvokasta työtä yhteisen asian puolesta. Palveluksen suorittanut voi tuntea ansainneensa paikkansa yhteiskunnassa monessakin mielessä. Tällainen yhtenäisyyden ideaali kuitenkin rapautuu vuosi vuodelta, kun entistä harvempi mies suorittaa varusmiespalveluksensa loppuun asti.

Yleinen syrjäytymiskehitys näkyy siis myös armeijan riveissä, joissa tunnetusti myös solmitaan monia tulevaisuuden kannalta tärkeitä verkostoja. Olisi toivottavaa, että yhteiskunnan koheesiota ylläpidettäisiin laajemminkin kuin alati kapenevassa miesten eliitissä.

Nykymaailmassa on myös huomattava, että Suomen tulevaisuutta eivät uhkaa vain puhtaasti sotilaalliset tekijät. Kansa voi hajota sisältä päin, vaikka maailmanpolitiikan näkökulmasta olisimme turvassa. Olisiko mahdollista tuntea itsensä vastuulliseksi kansalaiseksi muutenkin kuin ase kädessä?

Siviilipalveluksen profiilin kohottaminen ja kansalliset edut

Nykyjärjestelmässä asepalvelus on oletus, ja siviilipalvelukseen on erikseen haettava, joskin prosessi on nykyään varsin yksinkertainen. Myös siviilipalveluksen sosiaalinen leimaavuus on vähentynyt. Itse asiassa se voi tarjota omatoimiselle, aktiiviselle nuorelle huomattavasti paremman vaihtoehdon kehittää omia lahjakkuuksiaan, ja samalla tarjota osaamistaan yhteiskunnan hyväksi.

Melko harvalla 18-20-vuotiaalla nuorella on sellaisia erityistaitoja, joita asepalveluksessa pääsee hyödyntämään. Moni nuori turhautuu, kun hyvin alkaneet opinnot tai työura keskeytyvät kokonaiseksi vuodeksi. Sen sijaan siviilipalvelus on mahdollista suorittaa enemmän tai vähemmän oman alan töissä. Kyse ei kuitenkaan ole pelkästä oman edun tavoittelusta. On selvää, että yhteiskuntakin saa enemmän irti yksilöstä, kun tämä tekee sitä missä on erityisen hyvä. Tällainen mahdollisuus tulisi tarjota lähtökohtaisesti mahdollisimman monelle, eikä pitää sitä vain toisen luokan vaihtoehtona.

Siviilipalvelusta ei tulisi nähdä rangaistuksena aseista kieltäytymisestä, sillä sekin on yhteiskunnallisesti arvokasta toimintaa. Esimerkiksi veteraanien työtä voi kunnioittaa hyvin konkreettisesti toimimalla heidän ja kaltaistensa ikäihmisten hoitajana.

Moni reserviläinenkin on määrätty pysymään siviilitehtävässään kriisin aikana yhteiskunnan toimintojen turvaamiseksi, esimerkiksi teollisuuden ja energiantuotannon alalla. Kattavampi siviilipalvelusjärjestelmä palvelisi tältä osin myös puolustusvoimien etuja.

Käytännön haasteita ja uusia mahdollisuuksia

Nykyiseen siviilipalvelusjärjestelmään kohdistuu melkoisia paineita, jos se avataan kertaheitolla kaikille. Itse palveluspaikoista tuskin tulee mitään kestämätöntä ongelmaa. Esimerkiksi monet opintoihin ja työllistämistoimenpiteisiin kuuluvat harjoittelujaksot voitaisiin luontevasti muuttaa siviilipalvelukseksi. Tämä vaatii toki joustavuutta oppilaitoksilta ja vastaavilta tahoilta. Toisaalta vain mielikuvitus on rajana uusien palveluspaikkojen kirjolle, kun huomioidaan esimerkiksi lukuisat yleishyödylliset yhdistykset.

Varusmiespalveluskin joutuu kohtaamaan uusia haasteita, jos siviilipalveluksesta tulee sille aito kilpailija palvelusvelvollisten silmissä. On toivottava, että näiden paineiden alla se vain kehittyy entistä paremmaksi ja kiinnostavammaksi, esimerkiksi suhteessa erityisosaamisen hyödyntämiseen. Aseellisen palveluksen suosiota voitaisiin tarvittaessa ylläpitää erilaisilla kannustimilla kuten jo nyt tehdään esimerkiksi palvelusaikojen ja päivärahojen porrastusten avulla.

Askeleita kohti siviilipalveluksen ja maanpuolustuksen yhteistä tietä

keskiviikko, kesäkuu 15th, 2011
Yhtenä vaihtoehtona sikäli näkisin, koska järjestelmä on ehkä jo 
liian juurtunut kertamuutosta ajatellen eikä sitä kukaan välttämättä 
uskalla tehdäkään yleisen mielipiteen vuoksi, että toiminnan muutos 
aloitettaisiin asteittain ns. sisältä päin ajamalla. Antaisi vaikkapa 
nykyisen aseellisen/aseettoman palvelusjärjestelmän olla vielä 
sellaisenaan, mutta alkaisi tehdä radikaaleja muutoksia 
siviilipalvelukseen. Nythän systeemi on kuten jo itsekin sanoin, että 
valtaosa ei ole enää missään määrin pasifisteja tai aatteellisia 
ihmisiä vaan kuka mistäkin syystä hakeutuu, syitä on monia mutta 
pääsääntöisesti kuitenkin fyysisesti ja henkisesti sillä tavalla 
terveitä ettei rauhallisempi palvelusmuoto ilman rankkaa fyysistä 
rasitusta ole välttämättä kellekään mikään 

ongelma. Johan nyt on esim. lukuisten vapaaehtoisjärjestöjen ja 
maanpuolustuksellisten kaikille kansalaisille avointen 
vapaaehtoistoimintojenkin koulutukset ja systeemit hyvin lähellä tai jo 
täysin sisältävätkin sellaisia menetelmiä ja opetusta, joka menee jo 
täysin yleishyödyllisinä kansalaistaitoina niin mahdollista kriisiajan 
toimintaa ajatellen kuin ihan siviili/rauhanajan kansallisia 
uhkatilanteitakin. Ja mikä tärkeintä niin ihmisille tulisi 
yhteisöllisyyttä ja omia tehtäväkenttiään jotka esim. kriisiajan 
liikekannallepanotilanteessa tai vakavassa sisäisessä kriisissä 
olisivat kaikille selviä. (Kaikkea mahdollistahan on olemassa 
erilaisista koulutuksista, eli lukuisista nyt jotain mainiten niin 
erilaiset väestönsuojelu ja varautumiskoulutukset kotitalouksista 
laajoihin kokonaisuuksiin ja alueellisiin asioihin, erilaiset ensiapu, 
lääkintä ja muut terveydenhuollolliset asiat, muonitukset, erilaisiin 
kriiseihin varautumiset, erilaisten yhteiskunnan toimintojen 
jatkuvuuden turvaaminen joka ei tarvitse aseistusta tai puolutusvoimia 
vielä jne jne... Vaihtoehtoja on monia). Joten kysyttävä on, että miksi 
näitä ei hyödynnetä. Näyttäähän nyt siviilipalvelus paperilla ja 
koulutuksellisesti muuttuneen näemmä sen verran, että muutaman viikon 
koulutusjakson aikana käsitellään erilaisia yleishyödyllisiä asioita 
valinnasta riippuen, mutta kun sen jälkeen lähdetään vajaaksi vuodeksi 
monesti vain kuluttamaan aikaa ja paikkaan josta ei yhteiskunnallista 
jatkumohyötyä juurikaan ole, niin ei oikein aja tarkoitustaan. 

Siviilipalvelus nyt heti alkajaisiksi olisi muutettava sellaiseksi 
kansalais- ja varautumistaitokoulutukseksi josta olisi aitoa hyötyä 
rauhanaikanakin eri toiminnoille myös palveluksen jälkeen ja tämän 
pystyisi myös osoittamaan. Kun palvelukseen tulisi positiivista 
näkyvyyttä ja se alkaisi lähestyä jo aseellisen palveluksen imagoa edes 
hieman, sekä tosiaan tuottaisi järkevää lopputulosta 
yhteiskunnallisesti niin sitä kautta asiaa voisi olla helppo ajaa 
eteenpäin. Jos joskus oltaisiin tilanteessa jossa asepalveluksen ja 
kansalaispalveluksen rajapinnat olisivat jo hyvin lähellä toisiaan ja 
kansalais -eli nykyinen siviilipalvelus kiistatta tukisi 
puolustusvoimien toimintaa sekä rauhan, että kriisiaikana, niin 
voitaisiin alkaa puhua jo näiden enemmän yhdistämisestä ja 
palvelusmuotojen muutoksesta sisäkkäin ja päällekkäin, vaikka kyse 
kummiskin olisi edelleen tietyissä asioissa rajapintoja ylittämätön 
niiden osalta jotka niin itse haluaisivat. Mitä lähempänä palvelukset 
olisivat toisiaan ja alettaisiin puhua tasavertaisuudesta, niin sitä 
helpompi ja yksinkertaisempi on miettiä isompia muutoksia. Mikäli niitä 
tarvitsisi siinä vaiheessa enää paljon tehdäkään ja järjestelmä olisi 
itse muodostanut itsestään juuri ideaalin. 

Vaikeita kysymyksiä tosiaan, koska tosiaan otettava aina huomioon että 
riittävä puolustus ulospäinkin on aina oltava olemassa ja nythän se 
sikäli onkin yleisen asepalveluksen kautta. Ongelma vain on tosiaan nyt 
se, että yhteiskunnan muut osa-alueet eivät ole kovin vakaalla pohjalla 
taustalla ja tämä puoli pitäisi saada jotenkin myös huomioitua 
huomattavasti paremmin. Kansalaispalvelus olisi tähän yksi hyvä lääke, 
ehkä alkaen aluksi juuri siviilipalveluksen radikaalista muuttamisesta 
sellaiseksi että sen hyöty olisi aidosti kiistaton. Tosiaan kun käden 
käänteessä ei muuteta varmaankaan mitään, niin pienistä asioista 
pitäisi aloittaa. Luonnollisesti nyt eletään kovin vaikeita aikoja 
taloudellisessa taantumassakin, eli kaikkihan maksaa sinällään jota 
lähdetään muuttamaan ja siihen päälle paine tehdä mitään suuria 
muutoksia joissa olisi jonkun nimi alla. Ja luonnollisesti Veteraanien 
perintökin olisi huomioitava edelleen eikä missään nimessä saisi alkaa 
mitätöimään. Kuitenkin ajat ovat 70:ssä vuodessa vain kovin muuttuneet 
ja nyt ovat eri ajat, jolloin kansakunnan yhteneväisyyttä ja 
yhteiskunnan rakennusta pitäisi jälleen tiivistää ja parantaa. Tästä 
johtuen vaikka vanhat muistaen kunnioituksella, pitäisi uudet ajat aina 
huomioida sen hetken elementtien ja tekijöiden pohjalta myös. Nyt 
yhteiskunta ei oikein toimi tällaisenaan. Ihmelääkettä ei ole asioihin, 
mutta pala kerrallaan voisi asiat saada paremmaksi. Edelleen muistaen 
kansan yhteneväisyyttä 1920 ja -30 ja -40 -luvuilla mainittujen 
Suojeluskuntien, Lotta Svärdin ja muun yhteenkuuluvuutta lisäävän 
toiminnan kautta. Vastaava yhteishenki olisi jotenkin saatava terveellä 
pohjalla ja ajattelutavalla luotava yhteiskuntaan nytkin . 
Kansalaispalvelussa voisi olla toiminnan ydin, jos niin vain 
haluttaisiin. Askel kerrallaan luomalla. 

Janne Sokka

Suomen kokonaisturvallisuuteen perustuva malli on kansainvälisesti arvostettu.

perjantai, huhtikuu 8th, 2011

Puolustuksen uudistus vaatii kipeitä päätöksiä

Rauhan ajan rakenteita on voitava keventää, sodan ajan vahvuutta pienentää ja toimintatapaa kehittää.

8.4.2011 3:00 | Kommentit

Arto Räty Kirjoittaja on puolustusministeriön kansliapäällikkö ja kenraaliluutnantti.

 

Päätoimittaja Mikael Pentikäisen kolumnissa ”Kohti uutta armeijaa” (HS 6. 3.) annettiin monipuolinen kuva puolustuksen uudistuksesta. Kirjoittajan analyysi ulottui jopa syvemmälle kuin puolustushallinnon sisäinen valmistelu. Yksityiskohtaisia suunnitelmia Puolustusvoimien tulevaisuudesta ei ole vielä tehty.

Newsweek-lehti valitsi viime syksynä Suomen maailman parhaaksi maaksi asua. Korkea koulutuksen taso, toimiva demokratia ja turvallinen yhteiskunta ovat seikkoja, joita arvostettiin. Tätä yhteiskuntaa pidämme puolustamisen arvoisena.

Suomi on EU:n reunavaltiona mielenkiintoisessa tilanteessa. EU-maiden puolustuspolitiikassa pyritään tiiviimpään kansainväliseen yhteistyöhön, yhteishankintoihin ja vanhojen rakenteiden purkamiseen. Keskeisenä syynä on resurssien väheneminen.

Asevoimien tehtävissä ykkössijalle on noussut kriisinhallinta. Samaan aikaan idän suunnalla Venäjä, Kiina ja Intia lisäävät puolustusmenojaan ja kasvattavat asevoimiensa tehoa, eikä kriisinhallinta ole niiden asevoimien ykköstehtävä.

Suomeen ei kohdistu välitöntä sotilaallista uhkaa, mutta historia – valitettavasti myös lähihistoria muualla maailmassa – on opettanut, että tilanne voi muuttua nopeasti. Uskottava puolustus on kuin tuolin selkänoja: on mukavampi istua, kun tietää, että tarpeen tullen on jotain, mihin nojata. Puolustuksen tärkein tehtävä on estää Suomea joutumasta sotilaallisen uhan tai toiminnan kohteeksi.

Kokonaismaanpuolustuksen periaatteiden mukaisesti puolustus tukee muuta yhteiskuntaa monin eri tavoin, esimerkiksi antamalla satoja kertoja vuodessa virka-apua muille viranomaisille. Suomen kokonaisturvallisuuteen perustuva malli on kansainvälisesti arvostettu.

Voimme olla ylpeitä yhteiskuntaamme yhdistävästä, asevelvollisuuteen perustuvasta puolustuksesta, joka vastaa haasteisiin joustavasti – ja tiukan paikan tullen puolustaa Suomea sotilaallisesti. Puolustushallinto kiinnittää erityistä huomiota yhteiskuntaa hyödyttävään ja asevelvollisia motivoivaan koulutukseen. Lisäksi selvitämme kodinturvajoukkokonseptia, joka voisi tarjota lisäarvoa yhteiskunnalle ja uusia tehtäviä reserviläisille.

Suomen puolustuksella on edessään rauhan ajan suurin uudistus. Toiminnan kustannukset kasvavat nopeasti. Puolustusmateriaalia poistuu käytöstä tällä vuosikymmenellä massoittain. Samalla materiaalin elinkaarikustannukset kasvavat. Kaikkea poistuvaa materiaalia ei pystytä korvaamaan uudella, vaikka hankinnoissa otetaan huomioon myös muista maista vapautuva materiaali.

Puolustushallinto on jo pitkään tehnyt erilaisia sopeuttamistoimia. Olemme vähentäneet varusmiesten maastoharjoitusten määrää sekä lentokoneiden ja alusten käyttöä. Monissa kustannustehokkuutta lisäävissä toimissa Puolustusvoimat on valtionhallinnon edelläkävijä. Esimerkkejä ovat tietohallinnon uudistukset sekä kumppanuus ja verkostoituminen yksityisen sektorin kanssa.

Toimintaa ei voida kuitenkaan enää supistaa ilman sotilaallisen osaamisen vähenemistä ja asevelvollisten koulutuksen romahtamista. Juustohöylän aika on ohi. Jokainen käsittää, että varusmiehenä hankittu osaaminen säilyy ainoastaan, jos edes joskus voi kerrata oppimaansa. Resurssit eivät tulevaisuudessa riitä edes tällaisiin perusasioihin.

Ymmärrämme, että valtiontalous ja työllisyys aiheuttavat poliittisille päättäjille suuria haasteita. Hyvinvointiyhteiskunnassa on puolustuksen ohella monta muutakin tärkeää menokohdetta. On harkittava, miten Puolustusvoimien uudistaminen toteutetaan rasittamatta liikaa valtiontaloutta.

Toimintaa ja rakenteita on uudistettava ennakkoluulottomasti, jopa radikaalisti. Muutos maksaa aluksi, mutta valtiontalouden vaikean tilanteen takia puolustusministeriö ei esitä budjettinsa kasvattamista. Uudistus voidaan toteuttaa, jos vuoden 2009 turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa selonteossa päätetty nykyinen resurssitaso säilytetään vuoden 2015 loppuun.

Tavoitteena on tuottaa kustannustehokkaampi puolustusjärjestelmä pääosin jo tulevan hallituskauden aikana. Uudistus olisi voitava toteuttaa puolustuksen ydintoiminnan eli kriisiajan valmiuden lähtökohdista. Rauhan ajan rakenteita on voitava keventää, sodan ajan vahvuutta pienentää ja toimintatapaa kehittää. On luovuttava osasta vanhaa ja samalla rakennettava tarkoituksenmukaista uutta.

Puolustuskyvyn uudistaminen ei ole helppoa. Puolustusvoimien on yhtä aikaa uudistettava ja säästettävä. Helppoja säästökohteita ei ole.

Puolustushallinnossa on jo tänä vuonna pakko turvautua hyvin kipeisiin ratkaisuihin, jotta jatkuvasti kasvussa olevia menoja voidaan nopeasti pienentää. Tämä vaatii toiminnan supistamista joka vuosi kasvavalla vauhdilla.

Uudistuksen toteuttaminen ja välttämättömät sopeuttamistoimet vaativatkin poliittisen johdon vahvaa sitoutumista, koska toimilla on sekä henkilöstöön kohdistuvia että alueellisia vaikutuksia.

Pian valittavan eduskunnan on kyettävä kovista yhteiskunnallisista haasteista huolimatta tekemään vastuullisia, rohkeita ja kokonaisvaltaisia poliittisia päätöksiä, joilla pärjäämme 2020-luvulle asti. Uudistus antaa mahdollisuuden luoda puolustukselle turvattu tulevaisuus.

Tavoitteena on toimia tehokkaammin yhteisen hyvän puolesta, sillä turvallisuus on osa hyvinvointiyhteiskuntaamme.

Siviilipalveluksen kehittämistyöryhmä perustettu

keskiviikko, lokakuu 20th, 2010
Siviilipalveluksen toteutus on ollut todellinen häpeäpilkku suomalaisessa asevelvollisuudessa ja se tuleekin pikaisesti uusia niin, että jokainen hyvillä mielin voi sen suoritettuaan todeta kansalaisvelvollisuutensa tulleen hoidettua oikeudenmukaisesti ja mielekkäällä tavalla.

Tehtäväksianto on seuraava:

Siviilipalveluksen kehittämistä varten työ- ja elinkeinoministeriö on asettanut työryhmän, jonka tehtävänä on selvittää siviilipalvelusjärjestelmän kehittämismahdollisuudet, mukaan lukien siviilipalveluksen pituuteen liittyvät kysymykset. Selvitystyössä työryhmän on arvioitava siviilipalvelusvelvollisten tosiasiallista sijoitettavuutta poikkeusoloissa sekä mahdollisuutta luoda siviilipalvelukseen ja asevelvollisuuteen yhtenäisiä koulutussisältöjä.
Koulutuksen sisällön ja työpalvelun kehittämisessä työryhmän on otettava huomioon yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen strategia YETT (VN:n periaatepäätös 23.11.2006) ja sisäisen turvallisuuden oh-jelma 2008-2011 sekä arvioitava puolustusministeriön asettaman asevelvollisuuden yhteiskunnallisia vaikutuksia selvittäneen työryhmän ehdotusten vaikutuksia siviilipalvelusjärjestelmään.

Asiaan voi tutustua myös sivustolla

http://www.hare.vn.fi/mHankePerusSelaus.asp?h_iID=16262&tVNo=1&sTyp=Selaus

Työryhmän jäsenet ovat:

Luoma, Raimo ylijohtaja työ- ja elinkeinoministeriö Puheenjohtaja
Alho, Sari ylitarkastaja työ- ja elinkeinoministeriö Jäsen
Aromaa, Eekku pääsihteeri Suomen Sadankomitea ry Jäsen
Cronberg, Tarja kauppatieteen ja tekniikan tohtori Jäsen
Ari, Kerkkänen johtaja Kriisinhallintakeskus Jäsen
Kolimaa, Maire neuvotteleva virkamies sosiaali- ja terveysministeriö Jäsen
Kotipelto, Hannu Project Manager Crisis Management initiative (CMI) Jäsen
Raijas, Tiina erityisasiantuntija puolustusministeriö Jäsen
Reijonen, Mikko johtaja Lapinjärven koulutuskeskus Jäsen
Siivola, Heli neuvonantaja ulkoasiainministeriö Jäsen
Virtanen, Vesa everstiluutnantti Pääesikunta Jäsen
Lounema, Tomi kaupallinen neuvos työ- ja elinkeinoministeriö Sihteeri

Kansalaispalvelusivusto tarjoaa mielellään tilaa asiasta keskustelulle.

Matti Ihamuotila

Espoo

Voisiko kansalaispalvelun suorittaa yhteiskuntapalveluna ollessaan työtön?

tiistai, syyskuu 7th, 2010

Alla on Helsingin Sanomissa ollut mielipide, jossa ehdotetaan, että tietyissä tapauksissa nuoret työttömät velvoitettaisiin auttamaan vanhuksia. Voisiko se samalla olla KANSALAISPALVELUN SUORITTAMISTA YHTEISKUNTAPALVELUNA??

Alla ko. mielipide.

Matti Ihamuotila

Työttömät pitäisi velvoittaa auttamaan vanhuksia

”Työvelvollisuuteen kuuluisi sekä kodeissa että laitoksissa asuvien vanhusten ulkoilutusta,”
Vanhusten turvan toiminnanjohtaja Marja Pekkanen ihmetteli (HS Mielipide 20. 8.), kuinka maailman parhaassa maassa moni vanhus ei pääse ulos. Asia on korjattavissa yksinkertaisella tavalla. Seuraavan eduskunnan tulee säätää laki, jonka mukaan työttömyyskorvaukseen tai toimeentulotukeen on oikeutettu ainoastaan ihminen, joka on työskennellyt Suomessa vähintään viisi vuotta ammattiin valmistumisensa jälkeen.
Nuoret työttömät sekä työttömät maahanmuuttajat olisivat oikeutettuja ainoastaan
työllistämistukeen. Työllistämistuki tarkoittaisi tukea, johon liittyisi 30 tunnin viikoittainen työvelvollisuus vanhusten henkisen hyvinvoinnin edistämiseksi.

TVÖVELVOLLISUUTEEN kuuluisi sekä kodeissa että laitoksissa. asuvien vanhusten
ulkoilutusta. Jopa hissittömän talon ylimmän kerroksen vähävarainen vanhus pääsisi
päivittäin rollaattoriajelulle parin lihaksikkaan nuoren avustamana. Nuoret ja maahanmuuttajat
pelaisivat erilaisia seurapelejä vanhusten kanssa. He harjoittelisivat ja esittäisivät vanhainkodeissa ja sairaaloissa näytelmiä sekä esittäisivät ja säestäisivät kuorolauluja.

Tällä tavalla vanhukset pääsisivät talutettuina, pyörätuoleilla tai vuoteissaan päivittäin ulkoilemaan. He
saisivat sosiaalisia kontakteja, saisivat laulaa rakkaimpia laulujaan ja näkisivät sekä tuttuja kansakoulu-
näytelmiään että nuorten itse kehittämiä esityksiä.
Pelatessaan suomalaisten nuorten ja maahanmuuttajien kanssa erilaisia seurapelejä vanhukset eivät enää
kokisi itseään hyödyttömiksi viihdyttämisen kohteiksi vaan tuntisivat tekevänsä arvokasta työtä maahanmuuttajien kotouttajina.
Suomalaiset nuoret eivät työttömyysvuosinaan juuttuisi tietokoneen tai oluttuopin ääreen eikä heiltä
katoaisi taju siitä, että rahan eteen on aina tehtävä työtä. Työllistämistyö kannustaisi nuorta ottamaan
vastaan vapailta työmarkkinoilta myös vähemmän houkuttelevaa työtä, koska siitä saatava palkka olisi
joka tapauksessa työllistämistukea suurempi.
Maahanmuuttajat tutustuisivat suomalaiseen yhteiskuntaan, oppisivat suomen kieltä, saisivat suoma-
laisia ystäviä ja tutustuisivat laulujen kautta suomalaiseen sielunmaisemaan. Myös heille tämä malli toimisi
kannustimena vastaanottaa vapailta työmarkkinoilta myös vähemmän houkuttelevaa työtä.
Tähän toimintaan voitaisiin ottaa mukaan myös niitä, jotka eivät kykene tekemään työtä tavallisilla työmarkkinoilla täyspäiväisesti. Varhaiseläkkeelle työuupumuksen tai tuki- ja liikuntaelinsairauksien takia jääneiden joukossa on monia, joilla olisi riittävästi sekä ammattitaitoa että voimia organisoida yhden tällaisen yksikön toiminta. Heidän joukostaan löytyisi myös monia taiteellisesti lahjakkaita näytelmäryhmien ohjaajiksi ja kuorojen ja bändien johtajiksi.
SUOMESSA on vähitellen syytä päästä eroon ajatuksesta, että työnteko on ihmiselle
vahingollista. Nuoren tai maahanmuuttajan työllistämistyöstä saama taloudellinen hyöty ei ole
suuri, mutta työ voi olla hänelle muulla tavoin tärkeä.
Tästä asiasta minulla on omakohtainen kokemus.  Aloittaessani yliopisto-opintoni sain vanhemmiltani
lahjoituksena perheyrityksen osakkeita, jotka eivät kuitenkaan tuottaneet osinkotuloa.
Oikeuteni opintotukeen lakkasi ja veroprosentikseni tuli 70. Tein työtä postin lajittelukeskuksessa. kirja-
kaupassa, sairaalassa sekä vanhainkodissa siivoten ja vaihtaen vaippoja. Työssäkäynti oli heikosti kannattavaa, mutta ilman noita kokemuksia minusta tuskin koskaan olisi tullut yrittäjää.
Annamari Jukko
koti palveluyrittäjä
Helsinki

Kansalaispalvelu osana elinikäistä oppimista

torstai, kesäkuu 24th, 2010

Keskustelu kansalaispalveluskesta käy kuumana ja varmasti kiihtyy seuraavien vaalien lähestyessä. Perusperiaate kansalaispalveluksessa on sukupuolien välinen tasa-arvo eli siirtyminen vain miehiä velvoittavasta varusmies/siviilipalveluksesta molempia sukupuolia velvoittavaan kansalaispalvelukseen. Palvelus voisi olla kestoltaan esimerkiksi 6kk ja sen voisi suorittaa hyvin monilla eri tavoilla, kuten perinteisenä asepalveluksena, suojelu- ja katastrofipalveluksena, vanhusten hoivapalveluna, terveydenhuollon lähityönä, sosiaali- ja nuorisoalan lähityönä, kouluavustamisena, lähityönä kunta- ja puistoalalla jne. Toisin sanoen tehtävissä, joiden suorittaminen hyödyttäisi suuresti kaikkia kansalaisia, mutta joiden hoitamista valtio ja kunnat eivät pysty kustantamaan budjetistaan. Kansalaispalvelukseen siirtyminen poistaisi nykyisen tehottoman siviilipalveluksen, joka on käytännössä enemmän rangaistus “lintsareille”, kuin todellinen kansalaispalveluksen muoto.

Aiheesta lisää ks. Lasse Lehtisen kolumnit ja blogit http://www.lasselehtinen.net/page19/files/80db1943db169a91144448e06b96c8ab-17.php, Kolli Opisin blogi http://ollisoppela.blogspot.com/2009/06/kansalaispalvelus-kaytantoon.html, Jukka Relanderin esittämät näkemykset, sekä keskustelu jota on käyty mm. Iltasanomissa http://www.iltasanomat.fi/uutiset/kotimaa/uutinen.asp?id=1948739 ja http://www.iltasanomat.fi/uutiset/kotimaa/uutinen.asp?id=1948134.

Miten kansalaispalvelus toimisi osana elinikäistä oppimista? Jos tarkastellaan muita muotoja kuin asepalvelus voidaan sanoa, että se loisi vähintäänkin nuorelle luonnollisen kanavan työelämään tutustumiseen sekä konkreettisen melko pitkäkestoisen työkokemuksen ainakin yhdelle alalle. Se opettaisi perustyöelämän taidot ja auttaisi luomaan kontakteja, joita tarvitaan varsinaisen työpaikan löytämisessä.

Jos meillä olisi käytössä aiemmin blogissa esittämäni horisontaalinen tutkintomalli, kansalaispalvelus voisi hyödyttää nuorta huomattavassakin määrin. Tällöin kansalaispalveluksesta nuori saisi opintopisteitä useampiinkin ja keskenään hyvinkin erityyppisiin koulutusmoduleihin. Koulutusmodulit, joihin opintopisteitä saisi olisivat joko siltä alalta, missä kansalaispalvelus on suoritettu (esim. hoiva-ala), tai sitten opintopisteet voisi saada koulutusmoduleihin, jotka liittyvät joillain tavalla alalla suoritettuun työhön kansalaispalvelusaikana. Jos palvelus on ollut esimerkiksi vanhusten hoivapalveluissa, missä työn kuva olisi ollut melko laaja-alainen, nuori voisi mahdollisesti saada opintopisteitä geriatrian lisäksi esimerkiksi asiakaspalveluun, sosiaalialaan, tiedottamiseen, koordinointiin, logistiikkaan jne. Kunta-ala voisi tarjota opintopisteitä lukuisten alojen koulutusmodulien suorittamiseen, kuten markkinointi, johtaminen, taloushallinto, kirjanpito, yhdyskuntasuunnittelu jne. On pidettävä mielessä, että kunta-alaa kohtaa todella massiivinen eläköitymisaalto seuraavien vuosien aikana. Erään laskelman mukaan kaikista nuorista ikäluokista pitäisi rekrytoida 70% kunta-alalle useiden tulevien vuosien ajan, jotta nykyinen työvoiman määrä pystyttäisiin pitämään kunta-alalla yllä. Näin massiivinen rekrytointi on tietenkin täysin mahdotonta ja kansantaloudellisesti järjetöntä, mutta yksi ratkaisu kunta-alan työvoimapulaan voisi olla laaja-alainen molempia sukupuolia velvoittava kansalaispalvelus. Sama koskee tietenkin vanhustenhoivatyötä ja muita mainittuja yhteiskunnallisia avain aloja.

Takaisin perusperiaatteeseen. Kun nuori suorittaa peruskoulun (tai viimeistään lukion tai ammatillisen koulutuksen) jälkeen kansalaispalveluksen, hän saa tästä palkkioksi opintopisteitä sekä opintosetelin.  Opintopisteet ovat suoraan suorituksia koulutusmoduleihin alan ammattitutkintoa varten. Opintosetelillä puolestaan voisi kattaa joko tulevan ammatilliseen jatko- ja täydennyskoulutuksen tai seuraavien kahden ensimmäisen vuoden opiskelun kustannukset korkeakoulussa. Mallissa opiskelemaan korkeakouluun pääsisi ilman pääsykokeita, jos lukiotodistus on riittävän hyvä tai jos avoimessa yliopistossa olisi suorittanut riittävästi kursseja. Kahden vuoden jälkeen olisi kaikille yhteinen arviointi opintomenestyksestä. Jos menestys on ollut riittävän hyvä saisi uuden opintosetelin ja mahdollisuuden tehdä tutkinto loppuun. Jos ei, opiskelu ko. alalla päättyisi mutta kaikki opintosuoritukset olisi hyväksi luettuja mille tahansa uudelle alalle siirryttäessä. Jos opintomenestys sen sijaan olisi erityisen hyvä kahden ensimmäisen vuoden jälkeen saisi lisä opintosetelin ja stipendin, joka mahdollistaisi todellisen keskittymisen opintoihin ja tuleviin jatko-opintoihin. Tämä tietenkin nopeuttaisi lahjakkaimpien opiskelijoiden valmistumista ja lisäisi kaikkien opiskelijoiden motivaatiota.

Miksi opintoseteli ja stipendi olisivat tarpeen kansalaispalveluksen yhteydessä? Uskon, että korkeakoulukoulutus Suomessa ei voi mitenkään olla tulevaisuudessa täysin maksutonta. Tähän on moniakin syitä. Ensinnäkin koulutuksen arvostus kansainvälisesti seuraa pitkälle koulutusvuoden hintaa. Toisekseen valtion rahoituksen suunta yliopistosektorille on hyvin selvä. Rahoitusta on saatava joko lisää valtiolta, tai sitä on saatava suoraan yksityisiltä markkinoilta tai sitten opinnoista on tehtävä osittain maksullisia. Muussa tapauksessa huonoin viimeinen vaihtoehto olisi, että korkeakoulukoulutuksesta tulee kirjekurssityyppistä, mitä tuskin kukaan toivoo. Tästä syystä on odotettavaa, että aluksi ulkomaalaisten opiskelijoiden koulutus muuttuu maksulliseksi ja myöhemmin kaikkien opiskelijoiden koulutus seuraa samaa linjaa. Tämä tarkoittaa sitä, että opiskelijan henkilökohtainen vastuu omasta oppimisesta ja sen rahoittamisesta kasvaa. Tässä kansalaispalvelus mahdollistaisi oivan motivoivan tien korkeakouluun.

Artikkeli on kopioitu kohteesta

http://liikkuvakoulu.wordpress.com/category/kansalaispalvelus/

KANSALAISPALVELUVELVOLLISUUS

perjantai, kesäkuu 11th, 2010

On liian paljon yksinäisiä ja hoivanpuutteesta kärsiviä vanhuksia. On kymmenin tuhansin koulutuksen ja työn puutteessa olevia näköalattomia nuoria.
Lakisääteinen, koko ikäluokkaa koskeva kansalaispalvelu, valinnaisesti varusmies- tai yhteiskuntapalveluna(siviilipalvelu), vähentäisi kumpaakin yhteiskunnallista epäkohtaa.
Vanhusten turva ja nuorten yhteiskuntavastuu paranivat ja naisetkin saisivat antaa panoksensa isänmaan palveluun.
Koulutetun työvoiman puutetta sairaaloissa ja hoitolaitoksissa
helpottaisi jos yksinkertaisissa jokamiehen opittavissa tehtävissä toimisi kansalaispalvelunuoria.
Sosiaali- ja terveysministeriö herätköön asiassa ennen kuin
hoitolaitoksiin värvätään ulkomailta työvoimaa.

Leea Rauvala, 87 v,

Suorittanut työpalvelun TPK Pirkkalassa 1941

Kansalaispalvelun toteutuksen vaiheistus

sunnuntai, joulukuu 6th, 2009

Tavattuani poliitikkoja ja keskusteltuani asiaa ajaneiden henkilöiden kanssa, on käynyt ilmi, että hanketta ehkä on vietävä eteenpäin pienin askelein. Kustannuksia tulee paljon lisää ja asenteita on vähitellen muutettava.  Kustannuksia tosin voidaan osin kattaa valtion budjetissa olevilla hyväntekeväisyysjärjestöjen tuilla.  Asenteiden muuttaminen myötämieliseksi ei myöskään käy hetkessä. Yllättävintä tuntuu olevan, että ainakin jotkut poliitikot arastelevat omaa esilletuloaan peläten ehkä naisten äänien katoa seuraavissa vaaleissa. Voisiko tämä olla totta? Ikävää jos olisi suuri joukko naisia, jotka eivät ymmärtäisi asian kauaskantoisuutta ja merkitystä suomalaiselle yhteiskunnalle. Kansalaispalveluun siirtyminen on ehkä toteutettava 5-15 vuoden aikana askeleittain asenteita vähitellen muuttaen sekä rahoitustapoja ja hyväksyttävissä olevia  palvelusaikoja etsien.

Voitaisiinko toteutukseen edetä seuraavin askelin? :

  • VUODEN PÄÄSTÄ: Kutsuntakirje lähetetään sekä miehille että naisille
    • naisten osallistuminen kutsuntoihin ei vielä pakollista
  • 2 VUODEN PÄÄSTÄ: Lainsäädännössä asevelvollisuudesta alettaisiin käyttää nimikettä ”kansalaispalvelu”, joka sisältäisi nykyisen varusmiespalvelun ja siviilipalvelun. Kielteisen kuvan saanut siviilipalvelun nimike  muutettaisiin samalla  yhteiskuntapalveluksi. Yhteiskuntapalvelua aloitetaan suorittamaan laajemmin myös erilaisissa kriisinhallinta, hoiva, hyväntekeväisyys ja muissa tehtävissä tasavertaisena varusmiespalvelun kanssa.
  • 3-5 VUODEN PÄÄSTÄ. Lyhennetään yhteiskuntapalvelun  palveluaikaa (entinen siviilipalvelu) niin paljon, ettei palvelua voida kokea rangaistuksena kuten nykyään. Samalla huolehditaan lainsäädännössä, että puolustusvoimat saavat ”ikäluokan päältä” tarvitsemansa määrän varusmiespalvelun suorittajia. Tavoite palveluajaksi yhteiskuntapalvelussa olisi 6-12kk kuten varusmiespalvelussa.
  • 3-5 VUODEN PÄÄSTÄ: Myös naisten on osallistuttava kutsuntaan mutta kansalaispalvelun suorittaminen on vielä vapaaehtoista
    • naisille kerrotaan kansalaispalvelun suoritusmahdollisuuksista ja tarjotaan vaihtoehdoiksi joko palvelun suorittamista varusmiespalveluna (aseellisena palveluna) tai 3-6 kuukauden yhteiskuntapalvelua kriisinhallinta tai erilaisissa hoiva-, hyväntekeväisyys ja muissa tehtävissä.
  • 5-10 VUODEN PÄÄSTÄ: Pakollinen kansalaispalvelu sekä naisille, että miehille kuitenkin niin, että naisille aseellinen palvelu olisi pysyvästi vapaaehtoinen. Alussa ehkä yhteiskuntapalvelun pituus kaikilla 6kk kansantaloutemme maksukyvystä riippuen.

Matti Ihamuotila

Espoo