Archive for the ‘Lehtiartikkelit’ Category

Siviilipalvelus tarjoaa malleja kehitystyöhön

maanantai, kesäkuu 11th, 2018

Siviilipalveluksessa on jo nyt kansalaispalvelukseen soveltuvia sisältöjä, ja siellä voidaan myös kokeilla uusia toteutustapoja.

Julkaistu: 11.6. HS

Asevelvollisuuden uudistamista koskeva keskustelu on kohdistunut kansalaispalveluksen kehittämiseen. Samalla siviilipalvelus on ­sivuutettu palvelusmuotona lähes kokonaan. Siviilipalvelus tarjoaa kuitenkin lähtökohtia kansalais­palveluksen kehittämiseen.

Riskialttiin kokonaisuudistuksen sijasta kansalaispalvelusta tulisi kehittää vaiheittain. Ministeri Elisabeth Rehnin ajatushautomon esityksessä kansalaispalveluksen voisi suorittaa asepalveluksena tai varautumispalveluksena. Varautumispalvelukseen suunniteltuja käytäntöjä voidaan kokeilla varusmiespalveluksen, siviilipalveluksen ja vapaaehtoisen maanpuolustuksen piirissä.

Siviilipalveluksessa on jo nyt varautumispalvelukseen sopivia koulutussisältöjä. Näitä ovat esimerkiksi palo- ja pelastuskoulutus, väestönsuojelu, ympäristönsuojelu ja kansalais­vaikuttaminen. Siviilipalvelus myös tar­joaa mahdollisuuden uusien toteuttamismallien kokeiluun. Yhtenä mahdollisuutena olisi mikro­tehtävien käyttöönotto. Mikrotehtävät ovat lyhytkestoisia tehtäviä, joilla voidaan myös osallistua yhteisen tuotoksen toteuttamiseen.

Puolustusministeri Jussi Niinistö (sin) ja Puolustusvoimain komen­taja Jarmo Lindberg toivoivat (HS 1.6.) konkreettisia ja realistisia esityksiä varautumispalveluksen kehittämiseen. Eri tahojen osallistaminen vahvistaa turvallisuusjärjestelmän kansalaisilta saamaa tukea.

Kun kansalaispalvelusta kehitetään, on otettava huomioon siviilipalveluksen taustalla nyt vaikuttavat ­tekijät. Eräs keskeisimmistä lähtökohdista on uskonnon- ja oman­tunnonvapaus ja vakaumukseen ­perustuva palvelusmuodon valinta.

Uudenkin järjestelmän lähtö­kohtana on maanpuolustuksen ­ensisijaisuus. Jos asepalvelukseen ei saada riittävästi vapaaehtoisia, osa velvollisista valitaan asepalvelukseen tai heidän tulee valita ase­palveluksen tai varautumispalveluksen välillä. Nimestään huolimatta varautumispalvelus on tällöin lähellä siviilipalvelusta. Rehnin malli ­korostaa kokonaisturvallisuuden ­kehittämistä mutta sivuuttaa vakaumuksellisuuden.

Millainen olisi uuden ajan kokonaisturvallisuutta tukeva varautumispalvelus? Keskeiseksi kysymykseksi nousee toteuttamistapa.

Modernina kansalaispalvelukseen liittyvänä työpalveluna voisivat olla mikrotehtävät, jotka perustuisivat esimerkiksi järjestöjen tai julkisten toimijoiden antamiin yleishyödyllisiin toimeksiantoihin. Ongelmana tässä on resurssivaje.

Ratkaisu voisi olla varautumispalveluksen jakaminen kahteen osaan. Ydinosa suorittaisi laajemman palvelusmuodon, johon kuuluisivat ­nykyisen siviilipalveluksen mallinen peruskoulutusjakso ja työpalvelus. Työpalvelusta voitaisiin hyödyntää voima­varana varautumispalveluksen toisen osan valmistelussa: siellä voitaisiin valmistella mikrotehtäviä niille, jotka suorittavat palveluk­sensa mikrotehtävien kautta.

Hahmotetun mallin etuna olisi edullisuus, joustavuus ja laaja osallistaminen. Malli lisäisi turvallisuusjärjestelmän joustavuutta hyödyntämällä osaamista monipuolisesti.

Mikrotehtävät voisivat tukea järjestöjen vapaaehtoistoimintaa, ensi­apukoulutusta ja pelastustointa ­rajatuissa tehtävissä kuten etsin­nöissä, tai vahvistaa kansalaisaktiivisuutta. Tehtävien tavoitteena olisi laajan turvallisuuden kuten väestön- ja ympäristönsuojelun kaltaisten sisältöjen oppiminen.

Varautumispalveluksen peruskoulutusjakson toteuttamiseen nämä ­siviilielämässä toteuttavat hajautetut tehtävät eivät sopisi. Keskitetty peruskoulutusjakso varmistaisi yhdenvertaisuuden toteutumisen ja tarvittavan valmiuden kokonaisturvallisuuden edellyttämiin tehtäviin.

Kansalaispalveluksen perusteina on yleensä pidetty sukupuolten ­tasa-arvoa ja kokonaisturvallisuutta. Esitetty palvelusmalli toisi asteittain naiset ja ahvenanmaalaiset sekä Jehovan todistajat ja muut vakaumukselliset ryhmät palveluksen piiriin. Koko ikäluokka ei välttämättä pal­velusta suorittaisi: osallistumisaste voidaan täsmentää myöhemmin.

Uusi osallistava järjestelmä toi­misi laajana kokonaisturvallisuuden mallina Suomessa.

Valdemar Kallunki ja Mikko Reijonen

Kallunki on sotilassosiologian dosentti ja tutkimusjohtaja Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulussa (Xamk). Reijonen on kasvatustieteen lisensiaatti ja siviilipalvelusjohtaja siviilipalveluskeskuksessa.

Ajatushautomon malli kansalaispalveluksesta ei sisällä rikkaiden ohituskaistaa

lauantai, kesäkuu 9th, 2018

Lähtökohtana on, ettei kukaan voi ulkoistaa omaa tai yhteiskunnan turvallisuutta muille.

Julkaistu: 8.6. HS: Mielipide

Riippumaton ajatushautomo Elisabeth Rehn – Bank of Ideas julkaisi 23. toukokuuta selvityksen kansalaispalveluksesta, joka lisäisi kokonaisturvallisuutta. Se suoritettaisiin asepalveluksena tai siviilivalmiutta tukevana varautumispalveluksena. Kustakin ikäluokasta osallistuisi sopivaksi katsottu määrä ja laatu. Loput osallistuisivat maksamalla enemmän veroa.

Aiheesta virinneessä keskustelussa on noussut esiin tulkinta, jonka mukaan palvelusvelvollisuudesta voisi maksaa itsensä vapaaksi. Mitään ”rikkaiden ohituskaistaa” ei mallissa ehdoteta, eikä tahtoa tällaiseen ole havaittu. Malli perustuu suorituskykyihin. Yhteiskunnan elintärkeät toiminnot turvataan riittävällä osaamisella ja henkilömäärällä. Pieni kansakunta tarvitsee parhaat kyvyt.

Käytännössä kutsuntavaiheessa olevat nuoret voisivat vaikuttaa palvelusvalintaansa osaamisellaan ja kiinnostuksellaan. Jos palvelukseen ei saataisi riittävästi soveltuvia halukkaita, kuvaan astuisi ”suhteellinen vapaaehtoisuus”. Puolustusvoimille taattaisiin oikeus valita sopivaksi katsomansa henkilömäärä asepalvelukseen. Tarvittaessa voitaisiin velvoittaa myös kriisinkestävyyttä tukevaan varautumispalvelukseen.

Mallissa lisätään myönteisiä kannustimia vapaaehtoisuuden tukemiseksi, koska ”pakko” ei kokonaan poistuisi. Korkeammalla päivärahalla sekä verokannustimen kestolla ja suuruudella voidaan säädellä osallistumishalukkuutta.

Jos kyvykkääksi ja sopivaksi katsottu kansalainen kuitenkin kieltäytyisi ase- tai varautumispalveluksesta, häntä rangaistaisiin verokannustimen menettämisen lisäksi. Seurauksen laadun ja määrän jätämme jatkoselvityksen aiheeksi.

Mallin lähtökohtana on, ettei omaa tai yhteiskunnan turvallisuutta voi ulkoistaa muille. Taloudelliset kannustimet ovat vain osa kokonaisuutta. Maan turvallisuus vahvistuisi, kun huomioidaan, että malli kaksinkertaistaisi lähtökohtaisen henkilö- ja osaamispotentiaalin.

Tuomas Kuronen

Kaisa-Maria Tölli

Ossi Leander

Elisabeth Rehn – Bank of Ideas

Asevelvollisuus ei saa olla peliväline – aluepuolustus on Suomen pelote

keskiviikko, toukokuu 30th, 2018

Suomessa pitkin talvea ja kevättä käyty keskustelu asevelvollisuuden tulevaisuudesta poikkeaa merkittävästi edellisestä keskustelu­ryöpystä vajaat kymmenen vuotta sitten. Nyt keskustelun pääteemana on ollut miesten ja naisten tasa-arvo. Aiemmin arvioitiin yleisen ase­velvollisuuden kustannuksia ja toimivuutta verrattuna ammatti­armeijaan tai valikoivaan asevelvollisuuteen.

Painopisteen siirtyminen on ymmärrettävä. Monet asevelvollisuus­armeijan merkitystä epäilleet näkemykset väistyivät viimeistään keväällä 2014, kun Venäjä otti oman asevoimansa käyttöön Ukrainassa. Samalla tasa-arvokysymykset ovat nousseet entistä selvemmin yhteiskunnallisen keskustelun pääteemojen joukkoon.

Asevelvollisuus ei toimi tyhjiössä vaan osana yhteiskuntaa. Siitä huolimatta puolustuksen ratkaisujen pitää perustua viime kädessä maanpuolustuksen tarpeisiin. Keskustelu tasa-arvosta osana maanpuolustusta ja keskustelu asevelvollisuusjärjestelmästä ylipäätään pitää sovittaa yhteen, mutta asiat täytyy myös osata nähdä erillisinä.

Peruskysymys vallitsevassa keskustelussa on, pitääkö kutsunnat ja myös asevelvollisuus ulottaa koko kulloiseenkin ikäluokkaan, eli myös naisiin.

Sekä eduskunnan puolustusvaliokunnassa että entisen puolustusministerin Elisabeth Rehnin johtaman ajatushautomon ehdotuksissa on nostettu esille kansalaispalvelus. Esille tulleissa vaihtoehdoissa se olisi joko naisille kohdistettu palvelusmuoto tai sitten vaihtoehto varusmiespalvelukselle, joka koskisi kaikkia sukupuolia.

Keskustelu tuskin on päättymässä tähän, joten vaihtoehtoja ei kannata suoralta kädeltä tyrmätä kokonaan. On hyvin mahdollista, että asevelvollisuusjärjestelmään tulee lähivuosina tasa-arvoa ­lisääviä muutoksia, joihin tiedossa olevat ehdotukset vaikuttavat.

Se ei tarkoita, että kaikki tehdyt ehdotukset ovat houkuttelevia. Esimerkiksi ajatushautomon esitys verohelpotuksesta tai lisäverosta, joka riippuisi asevelvollisuuden suorittamisesta, vaikuttaa varsin feodaaliselta, vaikka vastaavia järjestelyjä maailmalla olisikin.

Keskustelussa on myös poliittista tarkoitushakuisuutta. Asevelvollisuus on Suomessa ­voimakkaita tunteita herättävä teema. Sen on mieltänyt ainakin puolustusministeri Jussi ­Niinistö (sin), joka viimeksi kohotti profiiliaan pohtimalla ensin naisten vapaaehtoisen asepalveluksen lakkauttamista säästökeinona ja sitten vastustamalla omaa ajatustaan.

Ympäröivä todellisuus muodostaa kuitenkin keskustelulle hyvin vakavat puitteet. Yleiseen asevelvollisuuden tuomaan reserviin pohjautuva aluepuolustus ei ole vain Suomen valinta itselleen, vaan se on myös Suomen tärkein vahvuus kansainvälisessä puolustusyhteistyössä.

Suomen ensimmäinen rooli yhteistyössä Ruotsin, Yhdysvaltojen ja Naton kanssa on sotilaallisella pelotteellaan korottaa kynnystä Venäjän asevoiman käytölle Suomen lähi­alueilla. Sitä ei edes Nato-jäsenyys muuttaisi.

Tämä ei tarkoita, ettei nykyisessä asevelvollisuudessa ole säädettävää. Risto Siilasmaan johtaman työryhmän vuonna 2010 laatiman raportin myötä yleinen asevelvollisuus asettui tarkoittamaan, että kunkin ikäluokan miehistä noin 70 prosenttia suorittaa varusmiespalveluksen. Luku voi olla pienempikin. Ja jos naisista tulee asevelvollisia, prosenttiluvut muuttuvat varmasti.

HS: Pääkirjoitus 30.5.18

Naisetkin halutaan palvelukseen HS 6.11.2017

torstai, marraskuu 9th, 2017

Eduskunnan kulisseissa pohditaan kaikille pakollista ”kansalaisvelvollisuutta” – naisetkin ovat velvollisia osallistumaan maanpuolustukseen, muistuttaa professori

Ilkka Kanerva on lähtenyt ajamaan puolustusvaliokunnassa ajatusta naisten kansalaisvelvollisuudesta/kansalaispalvelusta. Kansalaispalvelus.

Katso:

https://www.hs.fi/paivanlehti/06112017/art-2000005437768.html

Ilkka Kanerva laajentaisi maanpuolustusvelvollisuuden molempiin sukupuoliin – ”Naiset ovat valtava voimavara”

tiistai, heinäkuu 11th, 2017

Kansanedustaja Ilkka Kanerva (kok) laajentaisi maanpuolustusvelvollisuuden koskemaan myös naisia. Eduskunnan puolustusvaliokunnan puheenjohtajana toimiva Kanerva kertoi maanantaina Porin Suomi-Areenassa, että jos hän on mukana kirjoittamassa seuraavaa hallitusohjelmaa, asia otetaan esiin.

”En näe mitään järkeä siinä, että vain miehet toimivat maanpuolustuksessa. Naiset ovat valtava voimavara. Miettikää vaikka, miten kotirintamaa hoidettiin aikanaan. Vastaavalla tavalla naiset voisivat toimia esimerkiksi kyberturvallisuudessa”, Kanerva sanoi.

Kanervan kommentti kirvoitti yleisöstä isot aplodit. Myös muun muassa poliisiylijohtaja Seppo Kolehmainen, sisäministeriön kansliapäällikkö Päivi Nerg ja puolustusvaliokunnan varapuheenjohtaja Mika Kari (sd) osoittivat tukensa ehdotukselle.

Myös puolustusministeri Jussi Niinistö (uv) väläytti alkuvuonna Savon Sanomien haastattelussa maanpuolustusvelvollisuuden laajentamista naisiin.

Asevelvollisuus on epätasa-arvoinen

torstai, toukokuu 28th, 2015

Asevelvollisuus on epätasa-arvoinen
HS, Mielipide 28.5.2015 2:00
Perttu Turunen

Annamari Sipilä kirjoitti (HS Merkintöjä 25. 5.), ettei isäänmaan puolustus ole valintakysymys. Ehkä niin, mutta isänmaan puolustaminen on sukupuolikysymys.

Naiset osaavat ja pystyvät puolustamaan isänmaatamme. Suomen sisällissodassa taisteli useita tuhansia naisia punakaartissa osoittaen mitä suurinta sotilaallisuutta. Samaa voidaan sanoa toisen maailmansodan aikaisesta lottien toiminnasta. Sukupuoli ei ratkaise kykyä toimia armeijassa.

Julkisuudessa on paheksuttu reservipalvelusta kieltäytyviä miehiä. Vähemmälle huomiolle on jäänyt monien naisten asema vapaamatkustajina. Maanpuolustusvelvollisuus koskee toki myös naisia, mutta velvollisuus aseelliseen maanpuolustukseen on vain miehillä. Eivätkö tasa-arvovaatimukset koske asepalvelusta?

Mitä jos tilanne olisi toisinpäin, siis naisilla olisi velvollisuus puolustaa maata aseellisesti ja miehillä valinnanvapaus? Herättäisiinkö silloin näkemään tilanteen epätasa-arvoisuus?

Miesten pakko ja naisten vapaavalintainen asepalvelus eivät ole tasa-arvoa. Naisten ja miesten asettaminen tässäkin asiassa samalle viivalle parantaisi molempien sukupuolten tasa-arvoa.

Usein kuulee sanottavan, että synnytys ja raskaus vastaavat armeijan käymistä. Hyväksytään väite ja vapautetaan kaikki perheelliset asevelvolliset heidän sitä halutessaan. Kutsuntaikäisten määrän kasvaessa tämä olisi mahdollista tehdä.

Varusmiehet, joukossa kuutisensataa naista, tekevät lähes ilmaista työtä valtiolle. Monet miehet pitävät yleistä palkkaepätasa-arvoa oikeutettuna niin kauan kuin pakollinen aseellinen maanpuolustusvelvollisuus koskee vain miehiä.

Tavoitteena ei ole militarisoida naisia eikä miehiä. Siksi siviilipalvelus maanpuolustuksen muotona on yhtä arvokas ja kunnioitettava kuin aseellinen maanpuolustus. Naisten vapauttaminen myös siviilipalvelusta on erikoista ja epätasa-arvoista. Sukupuoli siis sittenkin ratkaisee.

Perttu Turunen
lehtori, Helsinki

Suomi tuhlaa puolet puolustuskyvystään

lauantai, toukokuu 23rd, 2015

Suomi tuhlaa puolet puolustuskyvystään
Kolumni
Erja Yläjärvi Helsingin Sanomat
Kirjoittaja on HS:n toimituspäällikkö.

Suomessa on selvästi mietitty, miten maan puolustus kriisin aikaan järjestettäisiin. Siitä kertoo reserviläiskirjekin. Miesten osaaminen halutaan kriisin sattuessa ymmärrettävästi tarkoituksenmukaiseen käyttöön.

Erikoista kyllä, tämä 5,4 miljoonan asukkaan maa lähtee yhä liikkeelle siitä, että puolet väestöstä – naiset – kannattaa sivuuttaa tässä puolustusstrategiassa kokonaan. Naisten puolustustahtoa ei yritetä hyödyntää mitenkään. Ei myöskään heidän osaamistaan, vapaaehtoista asepalvelusta lukuun ottamatta.

Se on kiintoisa ajattelutapa maalle, joka on näin pieni. Luulisi, että kansalaisten osaamista kannattaisi käyttää kriisin sattuessa mahdollisimman laajasti.

Unohdetaan tässä yhteydessä nyt se, miltä tämä naisista tuntuu tai ei tunnu. Sillä ei ole puolustusstrategian kannalta välttämättä väliä. Kyse ei myöskään ole siitä, että kaikille naisille pitäisi nyt tulla reserviläiskirje tai että naiset haluaisivat armeijaan. Useimmat naiset eivät halua ja ovat tässä mielessä täysin sukupuolittuneita. Moni meistä tietysti asepalvelukseen menisi, jos siihen velvoitettaisiin.

Se, millä varmasti on väliä, on tämä: asiantuntijat ovat yhtä mieltä siitä, että nykyajan kriisi ei tapahtuisi vain rajalla aseiden kanssa. Moderni kriisi kohdistuisi tietoverkkoihin, niiden suojaukseen, asutuskeskusten strategisiin solmukohtiin, maksuliikenteeseen ja viestintään.

Niiden suojaamisessa ei luulisi olevan mitään väliä, onko osaamista miehillä vai naisilla. Sukupuolella ei myöskään luulisi olevan väliä siinä, miten strategisesti varaudutaan manipuloidun tiedon ja propagandan vyöryyn, joka olisi sosiaalisen median takia ennenäkemätön.

Siksi reserviläiskirje on herättänyt minulle yhden kysymyksen: Mitä järkeä naisten sivuuttamisessa on valtion näkökulmasta? Eikö tämä ole puolustuskyvyn tuhlausta?

Jotain naiset tekisivät kriisissä joka tapauksessa. Olen välillä yrittänyt kuvitella, mitä se olisi. Oma naiskuvani kriisistä on mummojeni sota-Suomi. Silloin hoidettiin tiloilla miestenkin työt ja lapset siinä sivussa. Maailma on muuttunut eikä tästä mielikuvasta ole enää apua.

Menisinkö vain töihin? Tarvittaisiinko minua vapaaehtoistöissä? Kenelle työkuorma kaupungeissa kasaantuisi?

Välitön kriisi ei onneksi uhkaa Suomea ja siksi pohdintani on teoreettista.

Mutta eikö juuri siksi nyt olisi hyvä aika pohtia, mitä puolustusosaamista maan toisella puolikkaalla voisi olla?

Erja Yläjärvi erja.ylajarvi@hs.fi
Kirjoittaja on HS:n toimituspäällikkö.
Twitter: EYlajarvi

Yhteiskuntatyöstä kansalaisvelvollisuus

perjantai, maaliskuu 9th, 2012

Presidentinvaaleissa nostettiin  esiin syrjäytyminen ja kiusaaminen.
Taloustilanteen vuoksi yhteiskunnan menoja karsitaan alan työpaikkojen ja palvelujen heiketessä. Samaan aikaan meillä on runsaasti tärkeää työtä, joka ei toimi talouden säännöin. Vapaaehtoistyönä autetaan nuoria, lapsia, vanhuksia ja vähäosaisia. Työ voi olla läsnäoloa, keskustelua
tai ruoan jakamista.

Mielestäni yhteiskunnan tulisi nostaa tämän vapaaehtoistyön profiilia. Sitä voitaisiin alkaa kutsua yhteiskuntatyöksi ja kannustaa siihen hakeutumiseen. Kun palkkatöissä on katkoja esimerkiksi opiskelun tai lamakauden takia, yhteiskuntatyön tekeminen estäisi syrjäytymistä sekä työtä tekemällä, että työn tuloksena. Kunnat voisivat nimetä kunta- tai  kaupunginosayhteisöissä yhteiskuntatyötä järjestävät yhdistykset. Niitä järjestävät myös työttömien yhdistykset, ja yhteiskuntatyötä voisi olla kunnan hyväksynnällä esimerkiksi korttelikatujen siivous ja kolaaminen.

Asevelvollisuuden muuttuessa voitaisiin myös siviilipalveluksen työ teettää tuntimääräisesti yhteiskuntatöinä useiden vuosien aikana. Yhdessä tärkeitä tehtäviä tekemällä rakennetaan yhteenkuuluvuutta, ihmisarvoa ja turvallista yhteiskuntaa.

Olisin valmis ottamaan radikaalimmankin askeleen. Lisätään kansalaisvelvollisuuksiin yksi tunti yhteiskuntatyötä kuukaudessa, jota voisi kerätä saldoonsa haluamaansa tahtia. Vuoden lopussa luettaisiin iltapäivälehdistä, kenellä on yhteiskuntatyötä tekemättä.

Teemu Lehtinen
pienyrittäjä
Helsinki

Kopioitu Helsingin Sanomien Mielipidesivulta 8.3.2012

Isoin ongelma tämän päivän asevelvollisuudessa on siviilipalvelus

perjantai, huhtikuu 8th, 2011

Libyasta tärkeämpiin asioihin

Kirjoittanut Jarno Limnéll, Iltalehti 7.4.2011

Turvallisuuspolitiikka ei ole noussut vaaliteemaksi. Valitettavasti. Keskustelua on herättänyt ainoastaan Suomen mahdollinen osallistuminen Libyan operaatioon. Päivänpoliittisen Libyan sijasta olisi turvallisuuspoliittisella asialistalla huomattavasti tärkeämpiä asioita, joihin tarvittaisiin selkeitä kannanottoja. Onneksi vielä ehtii.

Asialistan tärkein kysymys on puolustusvoimien uudistaminen, joka tullaan kirjaamaan tulevaan hallitusohjelmaan. Puolustusvoimissa ja maanpuolustuksessa on ensi vaalikaudella tapahtumassa iso myllerrys, yksi Suomen itsenäisyyden ajan suurimmista. Asian luulisi tulevia päättäjiä kiinnostavan.

Jos armeijan käyttötarkoituksen, varuskuntaverkoston tai viranomaisyhteistyön pohtiminen tuntuu liian hankalalta, on pelkästään asevelvollisuusasiassa riittävästi mietittävää. Nykymuodossaan asevelvollisuus on tullut tiensä päähän. Tarvitaan vaihtoehtoja – tarvitaan selkeitä poliittisia näkemyksiä. Hyvänä keskustelunavauksena voi pitää tänään julkistettua Vihreän miesliikkeen tekemää ”Armeijamallia”. Oli itse ehdotuksesta mitä mieltä tahansa, niin juuri tämänkaltaisia hyvin perusteltuja kannanottoja turvallisuuspolitiikkamme tarvitsee. Kaikkein eniten.

Asevelvollisuuden isoimmat haasteet eivät koske varusmiespalveluksen aikaa, jota on viimeisen vuosikymmenen aikana kehitetty lähes kiitettävällä tavalla. Asevelvollisuudessa on muita asioita, joihin tulee puuttua pikaisesti – ja joihin odottaisi poliittisia linjauksia.

Isoin ongelma tämän päivän asevelvollisuudessa on siviilipalvelus, joka koetaan (ja käytännössä usein myös toteutuu) turhana täytepalveluna asepalvelusta käymättömille. Nykymuotoisesta siviilipalveluksesta ei ole hyötyä juuri kenellekään. Samalla puolustusvoimat on kiristänyt sisäänpääsykriteerejä armeijan harmaisiin ja palveluksen keskeyttämisluvut ovat kasvaneet. Eikä jatkossa edes tarvitse kouluttaa nykyisen suuruista reserviä. Siviilipalveluksen tai sen korvaavan palvelusmuodon tarve lisääntyy siis vääjäämättä. Tämän palveluksen olisi syytä olla järkevä niin sitä suorittavalle kuin suomalaiselle yhteiskunnalle.

Moni reserviläinen varmasti kuuntelisi poliitikkoa, joka puhuisi varusmiespalveluksen jälkeisestä asevelvollisuusajasta, joka siis päättyy vasta 50 tai 60 ikävuoteen. Moni maanpuolustustahtoinen reserviläinen on turhautunut, kun kertausharjoituskutsua ei kuulu, eikä häneen olla minkäänlaisessa yhteydessä varusmiesajan jälkeen. Hyödynnettävää potentiaalia koulutetussa reservissä olisi, ja parempi huolenpito reserviläisistä kannattaisi yhteiskunnallemme.

Huomion voisi myös kohdistaa naisiin. On suuri heikkous, että naiset on lähes kokonaan unohdettu voimavarana luoda turvallisuutta yhteiskuntaamme. Olisi hyvin tärkeää huolehtia siitä, että naisten valmiuksia toimia niin arkipäivän kuin poikkeusaikojen erilaisissa turvallisuustilanteissa saataisiin parannettua. Tässäkin olisi erinomainen perustellun poliittisen avauksen paikka.

Turvallisuuspoliittisia keskustelunaiheita riittää, ja aiheet ovat meille suomalaisille sekä läheisiä että tärkeitä. Kannanottoja odotetaan, sillä ääniä on vielä suuri joukko jaossa. Ehkä turvallisuuspoliittiset asiat nousevat vaalitaistelun loppumetreillä ratkaiseviksi?

Suomen kokonaisturvallisuuteen perustuva malli on kansainvälisesti arvostettu.

perjantai, huhtikuu 8th, 2011

Puolustuksen uudistus vaatii kipeitä päätöksiä

Rauhan ajan rakenteita on voitava keventää, sodan ajan vahvuutta pienentää ja toimintatapaa kehittää.

8.4.2011 3:00 | Kommentit

Arto Räty Kirjoittaja on puolustusministeriön kansliapäällikkö ja kenraaliluutnantti.

 

Päätoimittaja Mikael Pentikäisen kolumnissa ”Kohti uutta armeijaa” (HS 6. 3.) annettiin monipuolinen kuva puolustuksen uudistuksesta. Kirjoittajan analyysi ulottui jopa syvemmälle kuin puolustushallinnon sisäinen valmistelu. Yksityiskohtaisia suunnitelmia Puolustusvoimien tulevaisuudesta ei ole vielä tehty.

Newsweek-lehti valitsi viime syksynä Suomen maailman parhaaksi maaksi asua. Korkea koulutuksen taso, toimiva demokratia ja turvallinen yhteiskunta ovat seikkoja, joita arvostettiin. Tätä yhteiskuntaa pidämme puolustamisen arvoisena.

Suomi on EU:n reunavaltiona mielenkiintoisessa tilanteessa. EU-maiden puolustuspolitiikassa pyritään tiiviimpään kansainväliseen yhteistyöhön, yhteishankintoihin ja vanhojen rakenteiden purkamiseen. Keskeisenä syynä on resurssien väheneminen.

Asevoimien tehtävissä ykkössijalle on noussut kriisinhallinta. Samaan aikaan idän suunnalla Venäjä, Kiina ja Intia lisäävät puolustusmenojaan ja kasvattavat asevoimiensa tehoa, eikä kriisinhallinta ole niiden asevoimien ykköstehtävä.

Suomeen ei kohdistu välitöntä sotilaallista uhkaa, mutta historia – valitettavasti myös lähihistoria muualla maailmassa – on opettanut, että tilanne voi muuttua nopeasti. Uskottava puolustus on kuin tuolin selkänoja: on mukavampi istua, kun tietää, että tarpeen tullen on jotain, mihin nojata. Puolustuksen tärkein tehtävä on estää Suomea joutumasta sotilaallisen uhan tai toiminnan kohteeksi.

Kokonaismaanpuolustuksen periaatteiden mukaisesti puolustus tukee muuta yhteiskuntaa monin eri tavoin, esimerkiksi antamalla satoja kertoja vuodessa virka-apua muille viranomaisille. Suomen kokonaisturvallisuuteen perustuva malli on kansainvälisesti arvostettu.

Voimme olla ylpeitä yhteiskuntaamme yhdistävästä, asevelvollisuuteen perustuvasta puolustuksesta, joka vastaa haasteisiin joustavasti – ja tiukan paikan tullen puolustaa Suomea sotilaallisesti. Puolustushallinto kiinnittää erityistä huomiota yhteiskuntaa hyödyttävään ja asevelvollisia motivoivaan koulutukseen. Lisäksi selvitämme kodinturvajoukkokonseptia, joka voisi tarjota lisäarvoa yhteiskunnalle ja uusia tehtäviä reserviläisille.

Suomen puolustuksella on edessään rauhan ajan suurin uudistus. Toiminnan kustannukset kasvavat nopeasti. Puolustusmateriaalia poistuu käytöstä tällä vuosikymmenellä massoittain. Samalla materiaalin elinkaarikustannukset kasvavat. Kaikkea poistuvaa materiaalia ei pystytä korvaamaan uudella, vaikka hankinnoissa otetaan huomioon myös muista maista vapautuva materiaali.

Puolustushallinto on jo pitkään tehnyt erilaisia sopeuttamistoimia. Olemme vähentäneet varusmiesten maastoharjoitusten määrää sekä lentokoneiden ja alusten käyttöä. Monissa kustannustehokkuutta lisäävissä toimissa Puolustusvoimat on valtionhallinnon edelläkävijä. Esimerkkejä ovat tietohallinnon uudistukset sekä kumppanuus ja verkostoituminen yksityisen sektorin kanssa.

Toimintaa ei voida kuitenkaan enää supistaa ilman sotilaallisen osaamisen vähenemistä ja asevelvollisten koulutuksen romahtamista. Juustohöylän aika on ohi. Jokainen käsittää, että varusmiehenä hankittu osaaminen säilyy ainoastaan, jos edes joskus voi kerrata oppimaansa. Resurssit eivät tulevaisuudessa riitä edes tällaisiin perusasioihin.

Ymmärrämme, että valtiontalous ja työllisyys aiheuttavat poliittisille päättäjille suuria haasteita. Hyvinvointiyhteiskunnassa on puolustuksen ohella monta muutakin tärkeää menokohdetta. On harkittava, miten Puolustusvoimien uudistaminen toteutetaan rasittamatta liikaa valtiontaloutta.

Toimintaa ja rakenteita on uudistettava ennakkoluulottomasti, jopa radikaalisti. Muutos maksaa aluksi, mutta valtiontalouden vaikean tilanteen takia puolustusministeriö ei esitä budjettinsa kasvattamista. Uudistus voidaan toteuttaa, jos vuoden 2009 turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa selonteossa päätetty nykyinen resurssitaso säilytetään vuoden 2015 loppuun.

Tavoitteena on tuottaa kustannustehokkaampi puolustusjärjestelmä pääosin jo tulevan hallituskauden aikana. Uudistus olisi voitava toteuttaa puolustuksen ydintoiminnan eli kriisiajan valmiuden lähtökohdista. Rauhan ajan rakenteita on voitava keventää, sodan ajan vahvuutta pienentää ja toimintatapaa kehittää. On luovuttava osasta vanhaa ja samalla rakennettava tarkoituksenmukaista uutta.

Puolustuskyvyn uudistaminen ei ole helppoa. Puolustusvoimien on yhtä aikaa uudistettava ja säästettävä. Helppoja säästökohteita ei ole.

Puolustushallinnossa on jo tänä vuonna pakko turvautua hyvin kipeisiin ratkaisuihin, jotta jatkuvasti kasvussa olevia menoja voidaan nopeasti pienentää. Tämä vaatii toiminnan supistamista joka vuosi kasvavalla vauhdilla.

Uudistuksen toteuttaminen ja välttämättömät sopeuttamistoimet vaativatkin poliittisen johdon vahvaa sitoutumista, koska toimilla on sekä henkilöstöön kohdistuvia että alueellisia vaikutuksia.

Pian valittavan eduskunnan on kyettävä kovista yhteiskunnallisista haasteista huolimatta tekemään vastuullisia, rohkeita ja kokonaisvaltaisia poliittisia päätöksiä, joilla pärjäämme 2020-luvulle asti. Uudistus antaa mahdollisuuden luoda puolustukselle turvattu tulevaisuus.

Tavoitteena on toimia tehokkaammin yhteisen hyvän puolesta, sillä turvallisuus on osa hyvinvointiyhteiskuntaamme.