Archive for the ‘Lehtiartikkelit’ Category

Naisetkin halutaan palvelukseen HS 6.11.2017

torstai, marraskuu 9th, 2017

Eduskunnan kulisseissa pohditaan kaikille pakollista ”kansalaisvelvollisuutta” – naisetkin ovat velvollisia osallistumaan maanpuolustukseen, muistuttaa professori

Ilkka Kanerva on lähtenyt ajamaan puolustusvaliokunnassa ajatusta naisten kansalaisvelvollisuudesta/kansalaispalvelusta. Kansalaispalvelus.

Katso:

https://www.hs.fi/paivanlehti/06112017/art-2000005437768.html

Ilkka Kanerva laajentaisi maanpuolustusvelvollisuuden molempiin sukupuoliin – ”Naiset ovat valtava voimavara”

tiistai, heinäkuu 11th, 2017

Kansanedustaja Ilkka Kanerva (kok) laajentaisi maanpuolustusvelvollisuuden koskemaan myös naisia. Eduskunnan puolustusvaliokunnan puheenjohtajana toimiva Kanerva kertoi maanantaina Porin Suomi-Areenassa, että jos hän on mukana kirjoittamassa seuraavaa hallitusohjelmaa, asia otetaan esiin.

”En näe mitään järkeä siinä, että vain miehet toimivat maanpuolustuksessa. Naiset ovat valtava voimavara. Miettikää vaikka, miten kotirintamaa hoidettiin aikanaan. Vastaavalla tavalla naiset voisivat toimia esimerkiksi kyberturvallisuudessa”, Kanerva sanoi.

Kanervan kommentti kirvoitti yleisöstä isot aplodit. Myös muun muassa poliisiylijohtaja Seppo Kolehmainen, sisäministeriön kansliapäällikkö Päivi Nerg ja puolustusvaliokunnan varapuheenjohtaja Mika Kari (sd) osoittivat tukensa ehdotukselle.

Myös puolustusministeri Jussi Niinistö (uv) väläytti alkuvuonna Savon Sanomien haastattelussa maanpuolustusvelvollisuuden laajentamista naisiin.

Asevelvollisuus on epätasa-arvoinen

torstai, toukokuu 28th, 2015

Asevelvollisuus on epätasa-arvoinen
HS, Mielipide 28.5.2015 2:00
Perttu Turunen

Annamari Sipilä kirjoitti (HS Merkintöjä 25. 5.), ettei isäänmaan puolustus ole valintakysymys. Ehkä niin, mutta isänmaan puolustaminen on sukupuolikysymys.

Naiset osaavat ja pystyvät puolustamaan isänmaatamme. Suomen sisällissodassa taisteli useita tuhansia naisia punakaartissa osoittaen mitä suurinta sotilaallisuutta. Samaa voidaan sanoa toisen maailmansodan aikaisesta lottien toiminnasta. Sukupuoli ei ratkaise kykyä toimia armeijassa.

Julkisuudessa on paheksuttu reservipalvelusta kieltäytyviä miehiä. Vähemmälle huomiolle on jäänyt monien naisten asema vapaamatkustajina. Maanpuolustusvelvollisuus koskee toki myös naisia, mutta velvollisuus aseelliseen maanpuolustukseen on vain miehillä. Eivätkö tasa-arvovaatimukset koske asepalvelusta?

Mitä jos tilanne olisi toisinpäin, siis naisilla olisi velvollisuus puolustaa maata aseellisesti ja miehillä valinnanvapaus? Herättäisiinkö silloin näkemään tilanteen epätasa-arvoisuus?

Miesten pakko ja naisten vapaavalintainen asepalvelus eivät ole tasa-arvoa. Naisten ja miesten asettaminen tässäkin asiassa samalle viivalle parantaisi molempien sukupuolten tasa-arvoa.

Usein kuulee sanottavan, että synnytys ja raskaus vastaavat armeijan käymistä. Hyväksytään väite ja vapautetaan kaikki perheelliset asevelvolliset heidän sitä halutessaan. Kutsuntaikäisten määrän kasvaessa tämä olisi mahdollista tehdä.

Varusmiehet, joukossa kuutisensataa naista, tekevät lähes ilmaista työtä valtiolle. Monet miehet pitävät yleistä palkkaepätasa-arvoa oikeutettuna niin kauan kuin pakollinen aseellinen maanpuolustusvelvollisuus koskee vain miehiä.

Tavoitteena ei ole militarisoida naisia eikä miehiä. Siksi siviilipalvelus maanpuolustuksen muotona on yhtä arvokas ja kunnioitettava kuin aseellinen maanpuolustus. Naisten vapauttaminen myös siviilipalvelusta on erikoista ja epätasa-arvoista. Sukupuoli siis sittenkin ratkaisee.

Perttu Turunen
lehtori, Helsinki

Suomi tuhlaa puolet puolustuskyvystään

lauantai, toukokuu 23rd, 2015

Suomi tuhlaa puolet puolustuskyvystään
Kolumni
Erja Yläjärvi Helsingin Sanomat
Kirjoittaja on HS:n toimituspäällikkö.

Suomessa on selvästi mietitty, miten maan puolustus kriisin aikaan järjestettäisiin. Siitä kertoo reserviläiskirjekin. Miesten osaaminen halutaan kriisin sattuessa ymmärrettävästi tarkoituksenmukaiseen käyttöön.

Erikoista kyllä, tämä 5,4 miljoonan asukkaan maa lähtee yhä liikkeelle siitä, että puolet väestöstä – naiset – kannattaa sivuuttaa tässä puolustusstrategiassa kokonaan. Naisten puolustustahtoa ei yritetä hyödyntää mitenkään. Ei myöskään heidän osaamistaan, vapaaehtoista asepalvelusta lukuun ottamatta.

Se on kiintoisa ajattelutapa maalle, joka on näin pieni. Luulisi, että kansalaisten osaamista kannattaisi käyttää kriisin sattuessa mahdollisimman laajasti.

Unohdetaan tässä yhteydessä nyt se, miltä tämä naisista tuntuu tai ei tunnu. Sillä ei ole puolustusstrategian kannalta välttämättä väliä. Kyse ei myöskään ole siitä, että kaikille naisille pitäisi nyt tulla reserviläiskirje tai että naiset haluaisivat armeijaan. Useimmat naiset eivät halua ja ovat tässä mielessä täysin sukupuolittuneita. Moni meistä tietysti asepalvelukseen menisi, jos siihen velvoitettaisiin.

Se, millä varmasti on väliä, on tämä: asiantuntijat ovat yhtä mieltä siitä, että nykyajan kriisi ei tapahtuisi vain rajalla aseiden kanssa. Moderni kriisi kohdistuisi tietoverkkoihin, niiden suojaukseen, asutuskeskusten strategisiin solmukohtiin, maksuliikenteeseen ja viestintään.

Niiden suojaamisessa ei luulisi olevan mitään väliä, onko osaamista miehillä vai naisilla. Sukupuolella ei myöskään luulisi olevan väliä siinä, miten strategisesti varaudutaan manipuloidun tiedon ja propagandan vyöryyn, joka olisi sosiaalisen median takia ennenäkemätön.

Siksi reserviläiskirje on herättänyt minulle yhden kysymyksen: Mitä järkeä naisten sivuuttamisessa on valtion näkökulmasta? Eikö tämä ole puolustuskyvyn tuhlausta?

Jotain naiset tekisivät kriisissä joka tapauksessa. Olen välillä yrittänyt kuvitella, mitä se olisi. Oma naiskuvani kriisistä on mummojeni sota-Suomi. Silloin hoidettiin tiloilla miestenkin työt ja lapset siinä sivussa. Maailma on muuttunut eikä tästä mielikuvasta ole enää apua.

Menisinkö vain töihin? Tarvittaisiinko minua vapaaehtoistöissä? Kenelle työkuorma kaupungeissa kasaantuisi?

Välitön kriisi ei onneksi uhkaa Suomea ja siksi pohdintani on teoreettista.

Mutta eikö juuri siksi nyt olisi hyvä aika pohtia, mitä puolustusosaamista maan toisella puolikkaalla voisi olla?

Erja Yläjärvi erja.ylajarvi@hs.fi
Kirjoittaja on HS:n toimituspäällikkö.
Twitter: EYlajarvi

Yhteiskuntatyöstä kansalaisvelvollisuus

perjantai, maaliskuu 9th, 2012

Presidentinvaaleissa nostettiin  esiin syrjäytyminen ja kiusaaminen.
Taloustilanteen vuoksi yhteiskunnan menoja karsitaan alan työpaikkojen ja palvelujen heiketessä. Samaan aikaan meillä on runsaasti tärkeää työtä, joka ei toimi talouden säännöin. Vapaaehtoistyönä autetaan nuoria, lapsia, vanhuksia ja vähäosaisia. Työ voi olla läsnäoloa, keskustelua
tai ruoan jakamista.

Mielestäni yhteiskunnan tulisi nostaa tämän vapaaehtoistyön profiilia. Sitä voitaisiin alkaa kutsua yhteiskuntatyöksi ja kannustaa siihen hakeutumiseen. Kun palkkatöissä on katkoja esimerkiksi opiskelun tai lamakauden takia, yhteiskuntatyön tekeminen estäisi syrjäytymistä sekä työtä tekemällä, että työn tuloksena. Kunnat voisivat nimetä kunta- tai  kaupunginosayhteisöissä yhteiskuntatyötä järjestävät yhdistykset. Niitä järjestävät myös työttömien yhdistykset, ja yhteiskuntatyötä voisi olla kunnan hyväksynnällä esimerkiksi korttelikatujen siivous ja kolaaminen.

Asevelvollisuuden muuttuessa voitaisiin myös siviilipalveluksen työ teettää tuntimääräisesti yhteiskuntatöinä useiden vuosien aikana. Yhdessä tärkeitä tehtäviä tekemällä rakennetaan yhteenkuuluvuutta, ihmisarvoa ja turvallista yhteiskuntaa.

Olisin valmis ottamaan radikaalimmankin askeleen. Lisätään kansalaisvelvollisuuksiin yksi tunti yhteiskuntatyötä kuukaudessa, jota voisi kerätä saldoonsa haluamaansa tahtia. Vuoden lopussa luettaisiin iltapäivälehdistä, kenellä on yhteiskuntatyötä tekemättä.

Teemu Lehtinen
pienyrittäjä
Helsinki

Kopioitu Helsingin Sanomien Mielipidesivulta 8.3.2012

Isoin ongelma tämän päivän asevelvollisuudessa on siviilipalvelus

perjantai, huhtikuu 8th, 2011

Libyasta tärkeämpiin asioihin

Kirjoittanut Jarno Limnéll, Iltalehti 7.4.2011

Turvallisuuspolitiikka ei ole noussut vaaliteemaksi. Valitettavasti. Keskustelua on herättänyt ainoastaan Suomen mahdollinen osallistuminen Libyan operaatioon. Päivänpoliittisen Libyan sijasta olisi turvallisuuspoliittisella asialistalla huomattavasti tärkeämpiä asioita, joihin tarvittaisiin selkeitä kannanottoja. Onneksi vielä ehtii.

Asialistan tärkein kysymys on puolustusvoimien uudistaminen, joka tullaan kirjaamaan tulevaan hallitusohjelmaan. Puolustusvoimissa ja maanpuolustuksessa on ensi vaalikaudella tapahtumassa iso myllerrys, yksi Suomen itsenäisyyden ajan suurimmista. Asian luulisi tulevia päättäjiä kiinnostavan.

Jos armeijan käyttötarkoituksen, varuskuntaverkoston tai viranomaisyhteistyön pohtiminen tuntuu liian hankalalta, on pelkästään asevelvollisuusasiassa riittävästi mietittävää. Nykymuodossaan asevelvollisuus on tullut tiensä päähän. Tarvitaan vaihtoehtoja – tarvitaan selkeitä poliittisia näkemyksiä. Hyvänä keskustelunavauksena voi pitää tänään julkistettua Vihreän miesliikkeen tekemää ”Armeijamallia”. Oli itse ehdotuksesta mitä mieltä tahansa, niin juuri tämänkaltaisia hyvin perusteltuja kannanottoja turvallisuuspolitiikkamme tarvitsee. Kaikkein eniten.

Asevelvollisuuden isoimmat haasteet eivät koske varusmiespalveluksen aikaa, jota on viimeisen vuosikymmenen aikana kehitetty lähes kiitettävällä tavalla. Asevelvollisuudessa on muita asioita, joihin tulee puuttua pikaisesti – ja joihin odottaisi poliittisia linjauksia.

Isoin ongelma tämän päivän asevelvollisuudessa on siviilipalvelus, joka koetaan (ja käytännössä usein myös toteutuu) turhana täytepalveluna asepalvelusta käymättömille. Nykymuotoisesta siviilipalveluksesta ei ole hyötyä juuri kenellekään. Samalla puolustusvoimat on kiristänyt sisäänpääsykriteerejä armeijan harmaisiin ja palveluksen keskeyttämisluvut ovat kasvaneet. Eikä jatkossa edes tarvitse kouluttaa nykyisen suuruista reserviä. Siviilipalveluksen tai sen korvaavan palvelusmuodon tarve lisääntyy siis vääjäämättä. Tämän palveluksen olisi syytä olla järkevä niin sitä suorittavalle kuin suomalaiselle yhteiskunnalle.

Moni reserviläinen varmasti kuuntelisi poliitikkoa, joka puhuisi varusmiespalveluksen jälkeisestä asevelvollisuusajasta, joka siis päättyy vasta 50 tai 60 ikävuoteen. Moni maanpuolustustahtoinen reserviläinen on turhautunut, kun kertausharjoituskutsua ei kuulu, eikä häneen olla minkäänlaisessa yhteydessä varusmiesajan jälkeen. Hyödynnettävää potentiaalia koulutetussa reservissä olisi, ja parempi huolenpito reserviläisistä kannattaisi yhteiskunnallemme.

Huomion voisi myös kohdistaa naisiin. On suuri heikkous, että naiset on lähes kokonaan unohdettu voimavarana luoda turvallisuutta yhteiskuntaamme. Olisi hyvin tärkeää huolehtia siitä, että naisten valmiuksia toimia niin arkipäivän kuin poikkeusaikojen erilaisissa turvallisuustilanteissa saataisiin parannettua. Tässäkin olisi erinomainen perustellun poliittisen avauksen paikka.

Turvallisuuspoliittisia keskustelunaiheita riittää, ja aiheet ovat meille suomalaisille sekä läheisiä että tärkeitä. Kannanottoja odotetaan, sillä ääniä on vielä suuri joukko jaossa. Ehkä turvallisuuspoliittiset asiat nousevat vaalitaistelun loppumetreillä ratkaiseviksi?

Suomen kokonaisturvallisuuteen perustuva malli on kansainvälisesti arvostettu.

perjantai, huhtikuu 8th, 2011

Puolustuksen uudistus vaatii kipeitä päätöksiä

Rauhan ajan rakenteita on voitava keventää, sodan ajan vahvuutta pienentää ja toimintatapaa kehittää.

8.4.2011 3:00 | Kommentit

Arto Räty Kirjoittaja on puolustusministeriön kansliapäällikkö ja kenraaliluutnantti.

 

Päätoimittaja Mikael Pentikäisen kolumnissa ”Kohti uutta armeijaa” (HS 6. 3.) annettiin monipuolinen kuva puolustuksen uudistuksesta. Kirjoittajan analyysi ulottui jopa syvemmälle kuin puolustushallinnon sisäinen valmistelu. Yksityiskohtaisia suunnitelmia Puolustusvoimien tulevaisuudesta ei ole vielä tehty.

Newsweek-lehti valitsi viime syksynä Suomen maailman parhaaksi maaksi asua. Korkea koulutuksen taso, toimiva demokratia ja turvallinen yhteiskunta ovat seikkoja, joita arvostettiin. Tätä yhteiskuntaa pidämme puolustamisen arvoisena.

Suomi on EU:n reunavaltiona mielenkiintoisessa tilanteessa. EU-maiden puolustuspolitiikassa pyritään tiiviimpään kansainväliseen yhteistyöhön, yhteishankintoihin ja vanhojen rakenteiden purkamiseen. Keskeisenä syynä on resurssien väheneminen.

Asevoimien tehtävissä ykkössijalle on noussut kriisinhallinta. Samaan aikaan idän suunnalla Venäjä, Kiina ja Intia lisäävät puolustusmenojaan ja kasvattavat asevoimiensa tehoa, eikä kriisinhallinta ole niiden asevoimien ykköstehtävä.

Suomeen ei kohdistu välitöntä sotilaallista uhkaa, mutta historia – valitettavasti myös lähihistoria muualla maailmassa – on opettanut, että tilanne voi muuttua nopeasti. Uskottava puolustus on kuin tuolin selkänoja: on mukavampi istua, kun tietää, että tarpeen tullen on jotain, mihin nojata. Puolustuksen tärkein tehtävä on estää Suomea joutumasta sotilaallisen uhan tai toiminnan kohteeksi.

Kokonaismaanpuolustuksen periaatteiden mukaisesti puolustus tukee muuta yhteiskuntaa monin eri tavoin, esimerkiksi antamalla satoja kertoja vuodessa virka-apua muille viranomaisille. Suomen kokonaisturvallisuuteen perustuva malli on kansainvälisesti arvostettu.

Voimme olla ylpeitä yhteiskuntaamme yhdistävästä, asevelvollisuuteen perustuvasta puolustuksesta, joka vastaa haasteisiin joustavasti – ja tiukan paikan tullen puolustaa Suomea sotilaallisesti. Puolustushallinto kiinnittää erityistä huomiota yhteiskuntaa hyödyttävään ja asevelvollisia motivoivaan koulutukseen. Lisäksi selvitämme kodinturvajoukkokonseptia, joka voisi tarjota lisäarvoa yhteiskunnalle ja uusia tehtäviä reserviläisille.

Suomen puolustuksella on edessään rauhan ajan suurin uudistus. Toiminnan kustannukset kasvavat nopeasti. Puolustusmateriaalia poistuu käytöstä tällä vuosikymmenellä massoittain. Samalla materiaalin elinkaarikustannukset kasvavat. Kaikkea poistuvaa materiaalia ei pystytä korvaamaan uudella, vaikka hankinnoissa otetaan huomioon myös muista maista vapautuva materiaali.

Puolustushallinto on jo pitkään tehnyt erilaisia sopeuttamistoimia. Olemme vähentäneet varusmiesten maastoharjoitusten määrää sekä lentokoneiden ja alusten käyttöä. Monissa kustannustehokkuutta lisäävissä toimissa Puolustusvoimat on valtionhallinnon edelläkävijä. Esimerkkejä ovat tietohallinnon uudistukset sekä kumppanuus ja verkostoituminen yksityisen sektorin kanssa.

Toimintaa ei voida kuitenkaan enää supistaa ilman sotilaallisen osaamisen vähenemistä ja asevelvollisten koulutuksen romahtamista. Juustohöylän aika on ohi. Jokainen käsittää, että varusmiehenä hankittu osaaminen säilyy ainoastaan, jos edes joskus voi kerrata oppimaansa. Resurssit eivät tulevaisuudessa riitä edes tällaisiin perusasioihin.

Ymmärrämme, että valtiontalous ja työllisyys aiheuttavat poliittisille päättäjille suuria haasteita. Hyvinvointiyhteiskunnassa on puolustuksen ohella monta muutakin tärkeää menokohdetta. On harkittava, miten Puolustusvoimien uudistaminen toteutetaan rasittamatta liikaa valtiontaloutta.

Toimintaa ja rakenteita on uudistettava ennakkoluulottomasti, jopa radikaalisti. Muutos maksaa aluksi, mutta valtiontalouden vaikean tilanteen takia puolustusministeriö ei esitä budjettinsa kasvattamista. Uudistus voidaan toteuttaa, jos vuoden 2009 turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa selonteossa päätetty nykyinen resurssitaso säilytetään vuoden 2015 loppuun.

Tavoitteena on tuottaa kustannustehokkaampi puolustusjärjestelmä pääosin jo tulevan hallituskauden aikana. Uudistus olisi voitava toteuttaa puolustuksen ydintoiminnan eli kriisiajan valmiuden lähtökohdista. Rauhan ajan rakenteita on voitava keventää, sodan ajan vahvuutta pienentää ja toimintatapaa kehittää. On luovuttava osasta vanhaa ja samalla rakennettava tarkoituksenmukaista uutta.

Puolustuskyvyn uudistaminen ei ole helppoa. Puolustusvoimien on yhtä aikaa uudistettava ja säästettävä. Helppoja säästökohteita ei ole.

Puolustushallinnossa on jo tänä vuonna pakko turvautua hyvin kipeisiin ratkaisuihin, jotta jatkuvasti kasvussa olevia menoja voidaan nopeasti pienentää. Tämä vaatii toiminnan supistamista joka vuosi kasvavalla vauhdilla.

Uudistuksen toteuttaminen ja välttämättömät sopeuttamistoimet vaativatkin poliittisen johdon vahvaa sitoutumista, koska toimilla on sekä henkilöstöön kohdistuvia että alueellisia vaikutuksia.

Pian valittavan eduskunnan on kyettävä kovista yhteiskunnallisista haasteista huolimatta tekemään vastuullisia, rohkeita ja kokonaisvaltaisia poliittisia päätöksiä, joilla pärjäämme 2020-luvulle asti. Uudistus antaa mahdollisuuden luoda puolustukselle turvattu tulevaisuus.

Tavoitteena on toimia tehokkaammin yhteisen hyvän puolesta, sillä turvallisuus on osa hyvinvointiyhteiskuntaamme.

Korkeimman oikeuden presidentti Pauliine Koskelo soisi myös naisille yhteiskuntapalveluvelvoitteen

sunnuntai, maaliskuu 27th, 2011

Sukupuolten välille balanssi

Ote Ruotuväki-lehden numerosta 10/08

Pauliine Koskelon mukaan suurin muutostarve tasa-arvon saralla on vanhemmuuden kustannusten tasapainottaminen myös miesvaltaistaisille aloille. Hänen näkemyksensä mukaan ei ole reilua, että naisvaltaiset alat joutuvat maksamaan kohtuuttoman osan vanhemmuuden aiheuttamista kuluista, vaikka kyseisten menojen tulisi olla kaikkien yhteisiä. Menojen jakaminen parantaisi naisten asemaa työelämässä.
Toisaalta Koskeloa huolestuttaa myös miesopiskelijoiden radikaali vähentyminen yliopistomaailmassa.
– Koulutusjärjestelmää pitäisi tasapuolistaa siten, että sukupuolten välillä pysyisi tasapaino yliopistoissa, Koskelo tuumii.
Presidentin mielestä myös kauniimmalle sukupuolelle pitäisi olla jonkin sortin yhteiskuntapalvelus.
– Naisille pakollinen yhteiskuntavelvoite voisi tulla kyseeseen, sillä se tekisi monelle naiselle hyvää, ja Suomen turvallisuuden takaaminen on nykyisin muutakin kuin sotilaallista puolustamista, kuten maanpuolustuskurssit ovat osoittaneet. Jos naisille olisi aikanaan ollut jonkinlainen yhteiskuntavelvoite, olisin osallistunut erittäin mielelläni, presidentti vakuuttaa.

Asevelvollisuus vai yhteiskuntapalvelu?

sunnuntai, maaliskuu 27th, 2011

10.9.2010 15:51Vihreät esittävät armeijamme reservin supistamista 75 000-150 000 henkeen valikoivalla asevelvollisuudella. Halukkaita mallin armeijaan varmasti riittäisi, mutta valikoivuudella asevelvollisuuden tehtävä eri kansanryhmien miespuolisia jäseniä yhdistävänä kytköksenä romuttuisi. Muutokseen liittyy perustavia ongelmia.

Asevelvollisuusarmeijoita ei luotu vain ulkoisia vihollisia vastaan vaan myös tasoittamaan sisäisiä jännitteitä. Kansalaisarmeija on purkanut valtiojohdon yksipuolista määräysvaltaa sotilaalliseen voimaan. Kun laki samalla kieltää sodankäynnin välineet yksityisiltä tahoilta, se on eräs demokraattisen yhteiskunnan kulmakivi.

Valikoivuus murentaisi asevelvollisuuden positiivisimman ulottuvuuden, voimankäytön hallinnan hajauttamisen. Jos alle viidennes ikäluokasta saa asekoulutuksen, enemmistö jäisi puolustuskyvyn ulkopuolelle. Puolustusta suunniteltaessa ei voi jättää huomiotta kansan ja armeijan välisen konfliktin mahdollisuutta. Asekoulutuksen valuminen rajatulle joukolle sisältää mielivallan riskin.

Ohjelmassaan vihreät eivät pidä Natoa tarpeellisena. Silti esimerkiksi puolueen presidenttiehdokas Pekka Haavisto on osoittanut myönteisyyttä sotilasliittoa kohtaan. Vihreiden malli olisi Nato-yhteensopiva. Reservin pienentäminen, valikoiminen ja teknistäminen ovat yhtä kuin Naton nykylinja.

Valikoivuudella haetaan myös sitä, että iso osa ikäluokasta siirtyisi aiemmin työelämään. On kyseenalaista, parantaako töiden kiirehtiminen nuorten mahdollisuuksia etsiä paikkansa yhteiskunnassa. Kuinka vihreiden malli edistää ympäristön kannalta kestäviä elintapoja perinteisen palkkatyön ja massakulutuksen kierron sijaan? Entä rauhanaatetta tai aseistariisuntaa?

Malli johtaisi yhteiskunnasta etäännytettyyn armeijaan ja Natoon hakeutumiseen. Se ei tarjoa uusia perusteita Suomen puolueettomuudelle, ei vaihtoehtoa puolustus- tai työvoimapolitiikkaan eikä ulospääsyä kiihtyvästi militarisoituvasta maailmasta.

Puolustuskysymystä voi lähestyä kokonaan toisin. Asevelvollisuuden tulevaisuus voi olla järjestelmä, jossa koko ikäluokka sukupuoleen katsomatta suorittaa yhteiskuntapalveluksen. Asepalveluksen tasa-arvoisena vaihtoehtona olisi kouluttautuminen siviilikriisinhallinnan reserviksi tai yhteiskunnallisesti hyödyllinen työ julkisella tai kolmannella sektorilla.

Yhteiskunnallinen työ tukisi leikkauskierteessä olevia peruspalveluja ja yhteistä hyvinvointia. Se ehkäisisi julkisen ja kolmannen sektorin alistamista yksityisen sektorin ehtoihin. Nuoret omaksuisivat yhteiskunnallisia taitoja ja tietoja. Rauhanaate voimistuisi, koska yhteiskunnan eteen työskentely näyttäytyisi pelkän asekoulutuksen sijaan yhteisvaurauden rakentamisena ja kehittämisenä.

TERO TOIVANEN tutkija JOONATAN VIRTANEN opiskelija Jyväskylä

Demarinuoret lyhentäisivät siviilipalvelusta ja kehittäisivät asevelvollisuutta kohti kansalaispalvelua

sunnuntai, maaliskuu 27th, 2011

Satakunnan Kansa

 

Demarinuoret vaatii, että siviilipalveluksen kestoa lyhennetään lähemmäksi varusmiespalveluksen keskimääräistä pituutta.

– Esimerkiksi kolmen kuukauden lyhennys 9 kuukauteen nykyisestä 12 kuukaudesta olisi suotavaa, kommentoi Demarinuorten varapuheenjohtaja Sanna Marin.

Työ- ja elinkeinoministeriö julkaisi 9. maaliskuuta Siviilipalvelus 2020 -mietinnön. Se sisältää joukon ehdotuksia siitä mihin suuntaan siviilipalvelusta tulee kehittää.

Demarinuoret huomauttaa, että viimeisimpien tutkimuksen perusteella yhä harvempi suomalainen kannattaa varusmiespalveluksen pitämistä nykyisellään.

– Nyt olisi hyvä aika pohtia nykyisen asevelvollisuusmallin muuttamista kohti yleistä kansalaispalvelusta. Nyt käytössä oleva malli on epätasa-arvoinen, eikä juuri ota huomioon ihmisten omia vahvuuksia ja kiinnostuksia, Marin lisää.