RKP:n mielestä asepalvelun kutsunnat voitaisiin laajentaa myös koskemaan naisia.

Jotta maanpuolustuksen reservi olisi tarpeeksi suuri, kaikkien kutsunnan saaneiden olisi suoritettava asevelvollisuus. Nyt vain 80 % kutsunnan saaneista suorittavat asepalveluksen. Tämä tarkoittaa että maamme puolustuskyky ja kriisinhallintakyky heikkenee liikaa, sanoo RKP:n varapuheenjohtaja Anna Bertills.

Maamme kriisinhallintakyvyn takia olisi hyvä että kaikki miehet ja naiset saisivat kutsunnan. Tämä lisäisi toivottavasti asepalveluksen suorittavien naisten määrän. Naisten asepalvelus pitää kuitenkin säilyttää vapaaehtoisena, toteaa Bertills.

Puolustusministeri Jyri Häkämiehen asettama ja Risto Siilasmaan johtama selvitysryhmä pohtii parhaillaan yleisen asevelvollisuuden uudistamista. RKP:n puoluekokous päätti viime kesänä kannastaan kutsunnoista ja naisten asepalveluksen vapaaehtoisuudesta.
RKP

Toimittaja Perttu Kauppinen peräänkuulutti (HS Kotimaa 18.2.), miten demareiden lanseeraama kansalaispalvelu voitaisiin toteuttaa. Vaikkapa näin:

Säädetään siis pakollinen yhteiskuntapalvelu, tytöille ja pojille tasavertaisesti. Palvelusaika olisi kaksi plus neljä kuukautta. Ensimmäiset kaksi kuukautta olisivat kaikille yhteistä kuntoremonttia. Kylpylöitä ei tarvitse rakentaa, riittää kun osa kasarmeista ristitään uudelleen kuntoilukeskuksiksi ja kouluttajat personal trainereiksi. Tavoitteena olisi korjata löhöilyn ja limsa-automaattien romahduttama peruskunto, ensi alkuun.

Sen jälkeen suuntautumisvaihtoehtoja olisi kolme. Yksi olisi perinteinen sotaväki, jonne pääsisi vain tiukan syynin kautta. Ramboilijat karsittaisiin. Kun on liipaisinsormi herkässä, kuuluu siviiliin. Patoutuneen aggression purkamiseksi suosittelen esim. siivoustyötä.

Siviilipalvelus olisi sitten se toinen optio, nykyisen kaltainen. Varsinkin vanhustenhoidossa riittää kysyntää.

Kolmas suuntautumisvaihtoehto olisi ympäristömiliisi, erikoisyksikkö ekokatastrofien varalta, vihreä prikaati, ympäristöministeriön karhuryhmä.

Olen joskus aiemmin esittänyt aseveljien rinnalle ekomiliisejä ja sosiaalisisaria, mutta ehkä aika vihdoin on kypsä. En kuvittele, että vanhat sukupuoliroolit ovat täysin murentuneet. Hyvä niin. Harva tyttö hakeutuisi laskuvarjojääkäriksi, ja päiväkotien siviilipalveluksessa veikkaisin poikia vähemmistöksi. Mutta sopiva sekoitus tekisi hengelle hyvää, kummallakin taholla.

Entä totaalikieltäytyjät? Ne jotka eivät millään tunnusta yhteiskunnallista vastuuta ja oikeastaan haluaisivat, että valtiosta voisi erota niin kuin kirkosta, netti-ilmoituksella?

Varaventtiiliksi heille jättäisin presidentin. Jotta olisi joku, joka tarvittaessa ja huolellisesti harkiten voisi antaa armon käydä oikeudesta.  Ja jotta presidentillekin jäisi tähdellistä tehtävää myös tulevaisuudessa.

Joten ihan realistinen demareiden esitys on, jos vaan yhteiskunta on valmis yhdistämään turvallisuuskehityksen tarpeet ja kulloisenkin ikäluokan oikeudenmukaisen kohtelun.

Ilkka-Christian Björklund, valtiotieteen lisensiaatti, Helsinki

+++

(julkaistu Helsingin Sanomien mielipidepalstalla 19.2.2010

Naisten velvoittamista kansalaispalveluun ehdottanut Sdp sai rintamaansa raskaan sarjan vahvistuksia. Myrskyläläinen reservin majuri Timo T.A. Mikkonen ja diplomiekonomi Lenita Airisto ilmoittivat kannattavansa Sdp:n esitystä.

“Esitin runsas vuosi sitten Hbl:n haastattelussa, että kansalaisvelvollisuuden pitäisi koskea myös naisia. Riippumatta siitä, mistä suunnalta ehdotus tulee, se on hyvä asia”, mediavaikuttaja Mikkonen paalutti.

“Eihän se ole mikään tyttö käypi intin -show, sotilaallinen osaaminen ja sijoittuminen on sitten eri asia. Majuri Myrskylästä on puhunut”, reservin majuri Myrskylästä latasi.

Lenita Airisto ilmoitti suhtautuvansa periaatteessa myönteisesti naisten kansalaispalveluun, mutta vaati naisille lisää tukea työelämän ja lastenhoidon yhdistämisessä.

“Naisella on lapsen tekemisessä yhdeksän kuukauden työ ja loppuaika on aika tukalaa.”

Airisto muistuttaa, että sota-aikana naisten panos maanpuolustuksessa oli tärkeä.

“Mieleen nousee kysymys nuorisolle, että mitä te olette tehneet”, Airisto sivalsi.

Kaikki eivät kuitenkaan olleet valmiita syöksymään samaan juoksuhautaan Sdp:n kanssa.

Vihreiden kansanedustaja Johanna Sumuvuori tutki gradussaan naisten kokemuksia vapaaehtoisesta asepalveluksesta, eikä kannata pakollisen maanpuolustusvelvollisuuden laajentamista.

“Koko maanpuolustusvelvollisuus pitäisi tutkia uusiksi sukupuolineutraalisti ja kehittää nykypäivän uhkakuvia vastaavaksi, niin että se olisi avoin naisille ja miehille. Suunta voisi olla valikoivuuden kautta kohti vapaaehtoisuutta.”

Opettaja Arno Kotro puolestaan kannattaa ammattiarmeijaa.

“Tuo olisi hirveää takapakkia, yhteiskunnan militarisointia. Ei tasa-arvoa pidä edistää siten, että huononnetaan naisten asemaa aiheuttamalla sama jäynä heille kuin miehille. Ja jos mietitään turvallisuusuhkia, ei 500 000 resupekan armeijalla tee mitään”, Kotro latasi.

Reserviläisliiton toiminnanjohtaja Olli Nyberg arvioi, että koko asevelvollisuusjärjestelmä on ison remontin tarpeessa.

“Enää 70–75 prosenttia ikäluokan miehistä suorittaa asepalveluksen, joten käytännössä meillä on valikoiva asevelvollisuus, vaikkei sitä mihinkään ole kirjattu”, Nyberg sanoi.

Sosiaalidemokraatit liputtavat sen puolesta, että myös naiset velvoitettaisiin osallistumaan kansalaispalveluun. Sen voisi suorittaa perinteisenä varusmiespalveluna, siviilikriisinhallinnassa tai esimerkiksi ensiapu- tai hoivatehtävissä.

Sdp esittää, että mahdollisuus koko ikäluokkaa velvoittavasta kansalaispalvelusta selvitetään tulevalla vaalikaudella.

Kansalaispalvelua ideoinut Sdp:n ulko- ja turvallisuuspoliittinen jaosto perustelee ehdotustaan sukupuolten tasa-arvoisella kohtelulla. Työryhmän puheenjohtajan Eero Heinäluoman mukaan naisillekin pakollinen kansalaispalvelu voisi olla muutaman kuukauden mittainen.

Sdp:n mielestä Suomessa tarvitaan jatkossakin yleinen asevelvollisuus ja laaja, joskin nykyistä pienempi reservi.

Jäsenyyden hakeminen sotilasliitto Natossa ei Sdp:n mielestä tule ajankohtaiseksi seuraavalla vaalikaudella.

“Ulkopuolisesta maailmasta ei ole näköpiirissä vuosikymmenen alkupuoliskolle uusia tulokulmia Nato-jäsenyyden arviointiin”, Sdp:n tuoreessa ulko- ja turvallisuuspolitiikan linjapaperissa todetaan.

KALEVA pitää presidentti Tarja Halosen ehdotusta siviili- ja sotilaspalveluksen osittaista yhdistämistä jatkokehittelyn arvoisena.

”Maata voi puolustaa monin tavoin. Arvio kriisien luonteen muuttumisesta on sitä paitsi aivan oikea.”

”Aseellinen hyökkäys Suomea vastaan ei ole todennäköinen. Sen sijaan ympäristökatastrofit, järjestynyt rikollisuus, epidemiat ja nettihyökkäykset aiheuttavat melkoisella varmuudella myös Suomelle uudenlaisia harmeja, joita ei voi torjua pelkin kovan turvallisuuden keinoin.”

”Siviilipalveluun hakeutuvista voisi hyvinkin löytyä osaamista ja innostusta kokonaan uudenlaisiin tehtäviin, joilla voi lisätä maan turvallisuutta ja jotka eivät ole ristiriidassa kenenkään henkilökohtaisen vakaumuksen kanssa.”

Presidentti Tarja Halonen haluaisi kehittää asevelvollisuutta niin, että sotilas- ja siviilipalveluksen alkuosassa olisi molemmille yhteisiä koulutusjaksoja. Halonen sanoi maanantaina maanpuolustuskurssin avajaisissa Helsingissä, että kansainväliset ja kansalliset uhkakuvat ovat sellaisia, että voisi olla hyödyllistä yhdistää esimerkiksi alkuvaiheessa koulutusjaksoja, joiden jälkeen sotilas- ja siviilipalvelujaksot eriytyisivät.

Yleisen asevelvollisuuden kehittämistä mietitään parhaillaan selvitysryhmässä. STT

Vieraskynä HS 13.5.08

Sukupuolineutraali valikoiva asevelvollisuus saisi aikaan, että vain motivoituneimmat ja sopivimmat suorittavat asepalveluksen, kirjoittaa Johanna Valenius.

Ruotsi ja Norja ovat ottamassa ensi askeleita kohti naisten asevelvollisuutta.
Vuoden 2007 alussa Norjan puolustusministeri Anne-Grete StI0m-Erichsen aloitti julkisen keskustelun siitä, pitäisikö Norjan siirtyä sukupuolineutraaliin asevelvollisuuteen nykyisen vain miehiä koskevan sijaan. Samanlaisia keskusteluja on ollut myös Ruotsissa, viimeksi tämän vuoden alussa.
Keskusteluihin on liittynyt käytännön toimia. Jo syksyllä 2006 Norjan puolustusvoimat lähetti

30 000:lle vuonna 1989 syntyneelle naiselle kutsun osallistua tilaisuuteen, jossa he voivat saada lisätietoa asepalveluksesta. 7000 naista on ilmaissut kiinnostuksensa.
Samanlainen kutsu osallistua soveltuvuustesteihin on lähtenyt tämän vuoden alussa ruotsalaisille naisille. Toisin kuin miehillä, naisilla ei edelleenkään ole lakiin perustuvaa velvollisuutta vastata kutsuun.
Ruotsissa ja Norjassa on käytössä valikoiva asevelvollisuus, mikä tarkoittaa sitä, että puolustusvoimat ottaa vain ne, jotka ovat motivoituneimpia ja soveltuvimpia. Norja on ilmoittanut tarvitsevansa 10 000 uutta alokasta vuosittain eli noin kolmasosan miesten ikäluokasta. Ruotsissa luvut ovat vielä pienempiä.
Norjassa on laskettu, että jos pakollinen asevelvollisuus ulotetaan koskemaan myös naisia, vain noin joka kuudes mies ja nainen suorittaisivat Norjassa asepalveluksen. Suomessa 75 prosenttia miesten jokaisesta ikäluokasta menee armeijaan, mikä tekee maastamme erikoisuuden eurooppalaisten valtioiden joukossa. I
Ruotsin ja Norjan naiset ovat voineet suorittaa vapaaehtoisen asepalveluksen huomattavasti kauemmin kuin Suomessa. Mahdollisuuksista huolimatta naisten osuus on edelleen pieni. Molemmissa maissa naisten osuus upseereista, aliupseereista ja asepalveluksen suorittavista on paljon alle kymmenen prosenttia. Naisten vähäiseen osuuteen halutaan muutos, jota nyt tavoitellaan aktiivisella politiikalla.
Sekä Ruotsi että Norja perustelevat naisten asevelvollisuutta samalla tavoin.
Tämän vuoden alussa Ruotsin kutsunnoista vastaavan Pliktverketin johtaja Björn Körlof ihmetteli julkisesti, miten voi olla mahdollista, että vielä vuonna 2008 on voimassa laki, joka asettaa miehet ja naiset eri asemaan.
Myös Norjassa naisten asevelvollisuutta perustellaan uskottavalla tasa-arvopolitiikalla; sukupuolten välinen tasa-arvo tarkoittaa, että naisilla ja miehillä ei ole ainoastaan samat oikeudet vaan myös velvollisuudet. Vain miehiä koskeva asevelvollisuus viestittää, että miehet ovat etusijalla. Tämä vaikuttaa kielteisesti naisten haluun suorittaa asepalvelus vapaaehtoisesti ja hakeutua upseerinuralle.
Toinen tärkeä peruste kasvattaa naisten osuutta ovat kansainväliset kriisin hallinta operaatiot. Naissotilaita tarvitaan muun muassa tehtävissä, joissa ollaan tekemisissä paikallisen väestön ja erityisesti paikallisten naisten kanssa. Asevoimat tarvitsevat mahdollisimman monimuotoisen henkilöstön. Ulottamalla asevelvollisuus myös naisiin rekrytointipohja kaksinkertaistuu.
Pohjimmiltaan kyse on siviiliyhteiskunnan ja asevoimien välisestä suhteesta ja asevoimien legitimiteetistä. Turvallisuuspolitiikan ja puolustusvoimien tehtävien painopisteen siirtyminen kansainvälisiin operaatioihin perinteistä valtion maa-alueen puolustuksesta on omiaan heikentämään kansalaisten ja puolustusvoimien välistä suhdetta.
Lisäksi vain miehiin kohdistuva asevelvollisuus on sukupuoleen perustuvaa syrjintää. Valtioilla toki on oikeus ottaa kansalaisiaan asepalvelukseen, mutta miksi velvollisuuden pitäisi koskea vain toista sukupuolta?
Mikäli asevelvollisuus halutaan säilyttää, sukupuolineutraali valikoiva asevelvollisuus edistäisi sitä, että vain motivoiduimmat ja sopivimmat suorittavat asepalveluksen. Lisäksi velvollisuus jakautuisi kaikkien kesken, jolloin voitaisiin aidosti puhua yleisestä asevelvollisuudesta.

Johanna Valenius

Kirjoittaja on poliittisen historian dosentti Helsingin yliopistossa

Yleinen asevelvollisuus on suomalaisen yhteiskunnan kantavia tukirakenteita. Se on kansakuntaa koossa pitävä perinne, joka vuosikymmenten saatossa on synnyttänyt todellisen demokraattisen kansanarmeijan.

Kansainvälisissä tehtävissä suomalaiset reserviläiset erottuvat edukseen suurvaltojen niin kutsutuista ammattisotilaista. Upseerit saattavat noissa maissa olla korkeasti oppineita, mutta miehistö värvätään heikosti koulutetuista nuorista. Jotkut pelastautuvat armeijaan välttääkseen vankilan.

Suomalainen rauhanturvaaja on yleensä jo valmistunut johonkin ammattiin.  Hänellä on hyvä yleissivistys, yksi tai useampi tutkinto ja hän osaa ainakin yhtä vierasta kieltä. Asepalveluksessa hän on tottunut siihen, että käskyt perustellaan eikä simputusta siedetä. On vaikea kuvitella, että suomalaisjoukot helposti kiduttaisivat vankejaan.

Vaikka siviilipalvelusmiesten määrä on kasvanut, asepalvelun suosio on edelleen korkea. Vieläkin kahdeksan kymmenestä asevelvollisesta suorittaa palveluksensa loppuun. Vaativimpiin palveluspaikkoihin, kuten laskuvarjojoukkoihin ja taistelusukeltajiksi, on enemmän tarjokkaita kuin koulutukseen voidaan ottaa.

Joukko valtakunnanviisaita miettii parhaillaan Risto Siilasmaan johdolla järjestelmän tulevaisuutta. Samaa mietitään nuoren väen ajatushautomoissa. Niissä eräänlainen laajennettu asevelvollisuus, yleinen kansalaispalvelus, saa yllättävää kannatusta. Lausunnoista päätellen ajankohta on otollinen ennakkoluulottomiin muutoksiin, jotka lujittaisivat suomalaista yhteiskuntaa uudella tavalla.

Sodankäynti teknistyy ja siviilielämä mutkistuu. Puolustusvoimat tarvitsee vähemmän, mutta entistä paremmin koulutettua ja halukkaampaa väkeä. Asevelvollisuus on säilytettävä, mutta sen pitää voida suorittaa myös siviilissä. Näin laatu sotaväessä paranee ja muu yhteiskunta saa tarvitsemaansa apua.

Yleisen kansalaispalvelun pitää tasa-arvon nimissä velvoittaa sekä miehet että naiset palvelemaan määräaika joko puolustusvoimien, koululaitoksen, terveydenhuollon, kulttuuritoimen, hoivapalvelujen tai ympäristötoimen parissa. Samalla kun tasataan yhteistä taakkaa, nuoret saavat kokemusta, jota työnantajat arvostavat samalla tavalla kuin asepalvelusta nyt. Sivarikaan ei enää olisi lintsari.

Hävittäjälentäjän koulutus maksaa veronmaksajille puolitoista miljoonaa, siksi yhteiskunta edellyttää vastapalvelukseksi, että lentäjä pysyy ilmavoimien palveluksessa tietyn ajan ennen kuin pääsee isoille palkoille Finnairiin. Samantapaista järjestelmää on ehdotettu lääkäreille, mutta ammattikunnan vastarinta on betonoitu. Yhteiskunnalta ollaan ottamassa, harvoin antamassa.

Vuoden tai puolen vuoden mittainen yhteiskuntapalvelus on tehokas tapa opettaa nousevalle nuorisolle miten yhteiskunta toimii ja mitä järjestelmien ylläpito vaatii ja maksaa. Samalla palveluvelvolliset näkevät mitä korjattavaa ja parannettavaa järjestelmissä on.

Enemmistö suomalaisista kannattaa nykyisen kaltaista hyvinvointivaltiota, joka kuitenkin uhkaa rahan puutteessa rapautua. Kansalaispalvelus on hyödyllinen tapa maksaa yhteiskunnalle takaisin osa sen suomasta huolenpidosta.

Lasse Lehtinen

Julkaistu Ilta Sanomissa 2.1.2010

(Riitta Vainio Helsingin Sanomat 16.10.)

Erillinen kansalaispalvelus ei innosta poliitikkoja

Puolustusvoimain komentaja Juhani Kaskeala ehdottaa uudelleen, että varusmiespalveluksen ulkopuolelle jääville tulisi kehittää oma yhteiskuntapalvelusjärjestelmä.
Kaskeala ehdotti mallia edellisen kerran jo vuosi sitten. Hän on puhunut Saksan-mallin mukaisesta kansalaispalveluksesta aiemmin muun muassa reserviläisille ja maanpuolustusnaisille.
Saksassa varusmiespalveluksen vaihtoehtona on siviilipalvelus sosiaali- ja terveydenhuollon tehtävissä.
Puolustusministeri Jyri Häkämies (kok.) ja eduskunnan puolustusvaliokunnan puheenjohtaja Juha Korkeaoja (kesk.) suhtautuvat epäillen ajatukseen, että varusmiespalvelukseen menemättömille voitaisiin rakentaa erillinen vaihtoehtoinen palvelujärjestelmä.
Korkeaojan mielestä rinnakkaisjärjestelmälle on järkevät perusteet, mutta käytännössä se on vaikea toteuttaa.
Vaihtoehtoinen palvelus tulisi Korkeaojan mielestä kytkeä varusmiespalveluksen ja siviilipalveluksen kehittämiseen.
Korkeaoja pelkää, että rinnakkaisen järjestelmän perustaminen voisi synnyttää “jonkinlaisen B-luokan asevelvollisuuden”. Sitä hän ei halua.

Puolustusministeri Häkämiehen mukaan tärkeää olisi keskustella siitä, voisiko siviilipalvelusta kehittää humanitääristen tehtävien suuntaan.

Asepalveluksesta itselle hyöty irti

Tietotekniikkaguru pitää tietoverkoissa käytävää sotaa sivujuonteena maanpuolustuksessa.

Miska Rantanen

HELSINGIN SANOMAT 20.12.2009

Mitä yhteistä on kaatosateessa taisteluharjoituksissa poterossaan kököttävällä varusmiehellä ja tietoturvayhtiö F-Securen hallituksen puheenjohtajalla, reservin yliluutnantilla Risto Siilasmaalla?

Molemmat haluavat kyseenalaistaa kaiken Suomen puolustusvoimissa.

Tosin

Siilasmaa tekee sen ylemmän johdon siunauksella. Viime elokuussa puolustusministeri Jyri Häkämies (kok) nimitti Siilasmaan vetämään selvitysryhmää, joka pohtii varusmiespalveluksen vaikutuksia muun muassa kansanterveyteen, tasa-arvoon ja viranomaisyhteistyöhön.

“Tehtävämme on miettiä asevelvollisuusjärjestelmän tulevaisuutta ja löytää tapoja, jotka parantaisivat järjestelmän toimivuutta. Olemme halunneet ottaa ulkopuolelta sisään katsovan roolin. Aiomme kyseenalaistaa lähes kaiken”, Siilasmaa luonnehtii.

Valmis raportin pitää olla ensi syksynä, jolloin se siirtyy seuraavaa turvallisuus- ja puolustuspoliittista selontekoa työstävän työryhmän käyttöön.

Ulkopuolisen selvitysryhmän käyttö on ensimmäinen laatuaan puolustusvoimien historiassa. Ryhmän muita jäseniä ovat muun muassa tutkija Anni Ojajärvi, Yleisradion toimitusjohtaja Mikael Jungner ja siviilipalveluksen suorittanut Marko Ahtisaari.

Numeroiden valossa puolustusvoimat ei vaikuta olevan kriisissä.

Tuoreessa maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan mielipidetutkimuksessa kolme neljästä suomalaisesta vastaa myönteisesti kysymykseen “jos Suomeen hyökätään, niin olisiko suomalaisten mielestänne puolustauduttava aseellisesti kaikissa tilanteissa, vaikka tulos näyttäisi epävarmalta”. Kieltävästi vastaa 22 prosenttia.

Vaikka kyllä- ja ei-vastausten jakauma on pysynyt kutakuinkin samana 20 vuotta, puolustusvoimissa on nähty vaaran merkkejä.

Kieltävästi kysymykseen vastanneiden osuus on ollut jo vuosikymmenen tasaisessa kasvussa. Samoin varusmiespalvelun suorittavien prosentuaalinen osuus ikäluokasta on ollut laskussa. Samalla on varauduttava ikäluokkien pienenemiseen 2010-luvulla.

Tässä asetelmassa alokkaiden heikko fyysinen kunto on ongelmista vähäisimpiä. Keskiössä on motivaatio.

“Jotta järjestelmä toimisi, asevelvollisuuden pitää olla mielekästä yksilölle. Minkälaista koulutusta varusmiespalveluksen aikana voisi saada, jotta siitä olisi suoraa hyötyä siviilipuolella? Tällaisia voivat olla erilaiset lupakortit sekä johtaja- ja ensiapukoulutus”, Siilasmaa pohtii.

Suuret ideat voivat olla pieniä tekoja, kuten vaikka se, että varusmiehelle perustellaan jokaisen harjoituksen tavoitteet.

Työryhmä haluaa hyödyntää entistä paremmin asevelvollisten omaa osaamista.

“Asevelvollisuuden yksi hienoimpia puolia on se, että ihmisillä on muutakin elämää: kuka kouluttautuu lääkäriksi, kuka it-ammattilaiseksi, kuka juristiksi. Ideoimme tapoja, miten osaamista hyödynnettäisiin jo nykyisen varusmiespalvelun aikana, mutta ennen kaikkea reservissä.”

Siilasmaan nimitys tulkittiin julkisuudessa merkkinä siitä, että puolustusvoimat aikoo panostaa tietoverkkosodankäyntiin, mutta työryhmän vetäjä itse toppuuttelee:

“Tietoyhteiskunnan sähköisen infrastruktuurin puolustaminen on kuitenkin sivujuonne kokonaisuudessa.”